Laitetaan bassoon hiotut kielet ja soitetaan plektralla.
Äänet syttyvät terävästi, kiitos sormea kovemman ja liukaspintaisemman plektran. Mutta heti perään sitä diskanttia ei enää erity, vain hiotun kielen tumma ja alataajuuksille painottuva ydinsointi jatkuu.
Tuon jyrkän atakin ansiosta rytmiikka piirtyy selkeästi, mutta basson sointi ei varaa itselleen tilaa ylärekisteristä kuin pienen hetken kerrallaan. Sen jälkeen se väistää antaen tilaa hi-hatille, virvelin ghost-nuoteille, symbaaleille, tamburiinille ja mitä nyt muita groovea ylläpitäviä soittimia käytössä sattuu olemaankaan. Sellaisille, joiden kriittinen äänes sijaitsee käytännössä siellä jossain ylemmällä keskialueella.
Jos samaa tekstiä soitetaan samalla bassolla, mutta sormin ja kirkasäänisillä round wound -kielillä, tilanne muuttuukin vallan toisin päin. Atakki pehmenee, mutta jälkisointi kirkastuu. Niinpä edellä mainittujen muiden soitinten mahdollisuudet päästä esiin heikkenevät samalla, koska diskanttia puskee bassosta niin pitkään kuin kieli soi. Tietysti kirkkaalle soinnille on omat perusteensa ja luvuttomasti tilanteita, joissa ne ovat juuri oikea valinta. Avainsana on valinta.
Samantapaisen ilmiön voi todentaa rummuista settinä. Taidokas rumpali soittaa isojakin patoja vivahteikkaasti, mutta kun rumpu on iso, sen ääni on aina iso vaikka hipi hiljaa koputtelisi. Se ei ole vaan niin äänekkäästi iso. Tilaa se varaa miksauksessa itselleen kuitenkin, etten sanoisi – isosti.
Siksi pienille rummuille on aivan erityinen perusteensa, eikä se nyt ole roudauksen helppous tai lastenkokoa olevat lauteet keikkapaikalla. Pienellä rummulla voi soittaa tiheämpää tekstiä ja semmoisiin kohtiin, mihin se iso rumpu ei vaan millään mahdu.
Tätä seikkaa vesittää hieman nykytrendi, jossa soittovideoiden pikkuruisimmankin tomin sointi on muokattu satatuumaistakin rumpua syvemmäksi, toisin sanoen se jysähtää joka iskulla äänitehosteen kaltaisesti ja vaatisi oikeastaan toistimekseen ikioman subbarin. Ja sitten sillä pienellä rummulla voikin soittaa samaa harvaa tekstiä kuin isolla rummulla. De va kukku de.
Näin alkaa päätoimittajan Lauri Paloposken pääkirjoitus, jonka voit lukea kokonaan Riffin printtinumerosta 1/2025.
Tilaa irtonumero kotiin kannettuna hintaan 18,50 € (sis-postikulut).
Riffiä myyvät myös Lehtipisteen myymälät kioskeissa ja marketeissa sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Digitaalinen Riffin näköispainos on myynnissä Lehtiluukku-palvelussa.