Historiallinen perspektiivi on suhteellinen käsite. Luonnonhistoriaa tarkastellaan usein hiukan pitemmällä aikajänteellä kuin vaikkapa pörssikursseja, joita saatetaan kumminkin luonnehtia yhtä lailla historiallisen korkeiksi tai mataliksi, miten milloinkin.
Tämänkertaisen pääkirjoituksen kohdalla päädyin siihen, että 22 vuotta on juuri sopiva historiallisen perspektiivin mitaksi. Ihan vaan siitä käytännöllisestä syystä, että Tilastokeskus kattaa eräässä jutun kannalta oleellisessa taulukossaan juuri tuon mittaisen haarukan.
Ennen oli ennen ja pääsääntöisesti paremmin. Kesät pitempiä, rokki raisumpaa, eikä ilmastonmuutok sesta puhuttu ääneen. Musiikkikin oli ennen parempaa, jos kysytään varttuneelta kansalaiselta. Ja sitä ennemmin se oli vieläkin parempaa, jos kysytään oikein erityisen varttuneelta. Ennen oli tosin myös paljon alkeellisempaa monessa suhteessa. Piti osata virittää kitara ilman mittaria, rumpalin täytyi pinnistellä kokonainen biisi kerrallaan narulle studiossa, ja nauha hinkkaantui pilalle jos ottoja jouduttiin toistamaan liian monta kertaa.
Syntikoistakin piti ruuvata sopivat soundit itse – presetit kun toimitettiin piirrettyinä namiskapaneelin kuvina, joihin oli merkattu esimerkkiasetuksia siitä mihin asentoihin potikat ja kytkimet tulisi asetella.
Mutta kyllä ennen oli melko kallista. Kuten elämä vielä nykyäänkin, väittää tunnettu mainos. Rohkenen olla eri mieltä ja todisteeksi kaivan muistini sopukoista historialliseen tapahtumaan perustuvia lukuja. Kun piti päästä äänittämään bändin demoa, näytti nuoren muusikon ostoslista suurinpiirtein tällaiselta:
• analoginen keskiraskaan sarjan analogimikseri, 6 000 €
• 16-raitainen semi-pro analoginauhuri, 5 000 €
• digitaalikaiku, järeä, 2 500 €
• digitaalikaiku, keveä, 750 €
• digitaalinen viivelaite, järeä, 2 500 €
• digitaalinen viivelaite, keveä, 750 €
Tekee yhteensä: 17 500 €
Mittatikuksi kerrottakoon, että kotitalouksien käytet-tävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 1987 oli noin 26 000 euroa, joten laitteiston hankinta keskivertoper-heen varoilla olisi syönyt 67 % perheen tuloista. Nuoren muusikon omilla tuloilla kyseessä olivat tuolloin noin kahden vuoden bruttoansiot.
Samaan puuhaan ryhtyvän nuorekkaan muusikon ostoslista olisi voinut näyttää 22 vuotta myöhemmin vaikka tällaiselta:
• Macbook Pro, 2 000 €
• äänikortti, 1 000 €
• ohjelma, 500 €
Yhteensä: 3 500 €
Vastaavalla tikulla mittaroitaessa laitteiston hankinta olisi syönyt 9 % perheen tuloista, sillä kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 2009 oli noin 38 500 euroa. Muusikon omilla tienesteillä homman olisi hoitanut kuukauden tai parin brutoilla. Vaikka summat ovat likimääräisiä, ne antavat oikeansuuntaisen ja suuruusluokaltaan suhteellisen osuvan kuvan kehityksestä. Tarkastelua voi täydentää toteamalla, että nuorella muusikolla ei ollut varaa yhteenkään dynamiikkaprosessoriin tai erikoisempaan taajuuskorjaimeen. Sen sijaan nuorekas muusikko saa pläjäyksen sellaisia jo ohjelmiston ja äänikortin mukana. Efektejäkin on kilometrin mittainen lista ja raitoja niin, että Gramex-ilmoituksen tekoon tarvitaan projektin päättyessä taulukkolaskentaa.
Ennen oli ennen, ja jotkut asiat olivat varmaan paremmin. Tuskin kuitenkaan kaikki, eikä edes ehkä se musiikki. Aika vain on suodattanut suurimman osan kertakäyttöisintä huttua pois ihmisten muistista ja kirkastanut niiden harvojen helmien olemassa oloa. Odotetaan vain seuraavat parikymmentä vuotta niin huomataan miten tästä meidänkin ajastamme on jäänyt soimaan jokunen kestävä teos per genre. Eikä enempää ehkä tarvitsekaan, sekin jo riittää.
Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja