| |
Teknologia on juuri niin pätevää kuin ajatukset sitä käyttävien näppien
takana. Semminkin kun teknisten vimpainten ostoon ja käyttöön ei vaadita
minkäänlaisia lupia, paitsi moottoriajoneuvojen ja ampuma-aseiden ollessa
kyseessä. Onneksi edes niiden kohdalla.
Mutta vaarattomiksi miellettyjä kapineita, kuten vaikkapa nyt esimerkiksi
melumittarin, voi ostaa kuka hyvänsä. Lukemathan tällainen mittari ilmaisee
kätevästi numeroina, joiden symboliikka valkenee ihmislapselle
toivottavasti viimeistään peruskoulussa. Sen ansiosta osataan mittarin
lukuja panna suuruusjärjestykseen ja jopa ilmaista niiden välisiä eroja
prosenteiksi muutettuina. Touhuilun mielekkyys jää kuitenkin
kyseenlaiseksi, jos lukujen merkitys ei ole selvillä mittaajalle tai
mittatuloksia julkistavalle taholle.
Käy helposti niin, että sinällään hyvällä asialla liikkuva mittaaja
tulkitsee mittarinsa lukemat väärin ja dramaattisilta näyttävät numerot
päätyvät hyvää asiaa ajavan tiedotusvälineen kautta laajempaan jakeluun.
Vastuunkannon huumassa jää tarkistamatta, ovatko mittaukset ensinnäkin
oikein tehtyjä. Ja pysytäänkö esimerkeiksi nostettujen tapahtumien kohdalla
sittenkin terveysnormien puitteissa, kun otetaan huomioon melualtistuksen
kokonaiskesto. Niinpä saammekin tuotapikaa lukea arvovaltaiselta suunnalta,
että seuraava täysi-ikäisten sukupolvi kuuroutuu vääjäämättä konserteissa,
kiitos ammattitaidottomien idioottien, joita myös miksaajiksi kutsutaan.
Jokaisessa ammattikunnassa on hulttioita - niin myös vastuunsa tuntevia,
työhönsä perehtyneitä ja tunnollisia ihmisiä. Tunnen miksaajan, itse
asiassa useitakin. Suurin osa ei ole sen heilahtaneempia kuin muutkaan
taidetoimintaan osalliset tahot. Useimmat päinvastoin mahtuvat normaalin
kansalaisen mittoihin vallan sutjakasti. Voisi sanoa, että muutaman
satunnaisen rock'n roll -elämää janoavan hunsvotin seassa työskentelee
leegio tavallisia perheenisiä ja tasapainoisia kansalaisia, joiden leipä
irtoaa vuodesta toiseen erilaisista arkisista äänitöistä. Listalle mahtuu
festivaalimiksausta, järjestelmäsuunnittelua kulttuurikeskuksen saliin,
teatteriäänen toteutusta, työtä television viihde- ja asiaohjelmissa,
vappupuheiden äänenvahvistusta ja niin edelleen...
Olen kuunnellut vieressä näiden puolikriminaalien pohdintaa siitä, minkä
ikäisenä oman teini-ikäisen jälkikasvunsa voi päästää festareille.
Keskustelun ydin ei kuitenkaan ollut äänitasojen vaarallisuudessa vaan
isossa joukossa tiivistyvän tyhmyyden aiheuttamissa lieveilmiöissä. Mutta
nekään huolenaiheet eivät korjaannu sillä, että vapaaehtoiset alkavat
kulkea alkometrit mukanaan pujottelemassa suvikumeja niille halukkaille,
joiden kasvatuksessa muutama pikkuasia on jätetty hyvän onnen ja
luontoäidin opastuksen varaan.
Kuulo on tärkeä asia eikä tärkeillä asioilla sovi leikitellä liikaa.
Leikittelyä on se, ettei piitattaisi lainkaan. Ja toisenlaista leikittelyä
se, että vouhkataan ennenkuin asioista otetaan selvää. Pelottelu on
osoittautunut melko tehottomaksi keinoksi saada mitään pysyvää aikaan ja
kysyä voikin: miltä tuntuu muusikoksi opiskelevasta nuoresta, jolle ensin
vakuutellaan, että taitaa olla kuulo mennyttä ja vasta myöhemmin selviää,
ettei mittauksessa kenties ollutkaan ihan kaikki kohdallaan?
Kuten sanottu, asia sinällään on ihan hyvä, mutta nykymaailmassa ihmisen
kuuloa uhkaa moni muukin asia kuin konsertit. On maaliikennemelua,
lentokenttiä, korvalappusteroita, kiviporia, ampuma-aseita, alasin ja
vasara, jääkiekkokatsomoita, kattilankansia, huvipuistoja - ihan vain
muutamia riskitekijöitä luetellakseni. Kuulosta huolehtiminen on siten
paljon laajempi kysymys kuin pelkästään konsertteja koskeva asia.
Kyllä, olen ollut konserteissa, joissa korvatulpat ovat olleet tarpeen ja
pidän sitä melko tympeänä asiana. Olen myös istunut konserteissa ja
kiusaantunut siitä, että pari riviä taaempana avaudutaan vieruskaverille,
eikä sen kälätyksen takia ole oikein kunnolla kuullut musiikkia. Jossain
siinä välissä on varmaan sopiva kompromissi, ja haluaisin uskoa, että nämä
miksaajat ovat monesti lähempänä napakymppiä kuin vapaaehtoiset vartiomiehet.
Oikein mukavia lukuhetkiä!
Lauri Paloposki,
päätoimittaja
p.s.
ensikerralla taidan kirjoittaa jotakin samplaamisesta tai
kompressoinnista...
|
|
