Akustinen kitara on rakenteeltaan erittäin keveä, mutta sen tulee silti kestää suurta kielten vetoa. Rakennusmateriaalina käytetään puuta, joka on herkkää ilman kosteuden vaihteluille. Arka yhdistelmä siis, mutta hyvin hoidettuna ja oikein käytettynä kitara kestää sukupolvien ajan.
Ajankohtaista / toimituksen tietolaari
Ennen syntetisaattorikautta monet sähköinstrumentit, kuten Hammond-urut ja Rhodes-sähköpiano olivat sähkömekaanisia. Samaan kategoriaan kuuluu myös analogiseen ääninauhuriin perustuva Mellotron, jonka tarina alkaa Kaliforniasta.
Älypuhelimeen saa pikkurahalla tarkan viritysmittarin ja musiikin tekoon tarkoitetut ohjelmistot sisältävät automaattisia vireenkorjaustoimintoja. Myös ihmiskorva harjaantuu, kun radiosta tulevasta musiikista on rosot ja epäpuhtaudet kiillotettu pois. Luulisi, että tällä aikakaudella puhdas vire on itsestäänselvyys.
Onko vire kuitenkaan niin yksinkertainen asia? Kolme eri musiikkialan ammattilaista ovat tahoillaan pohtineet virettä omasta näkökulmastaan.
Marokon Tanger oli 1960-luvulla muodikas paikka. Gibraltarin salmen satamakaupunki veti vapaamielisellä maineellaan puoleensa niin hippejä kuin muitakin vaihtoehtoisen elämäntavan harjoittajia, olivat syynä sitten tajunnanlaajentajat tai muut asiat. Ja onpa paikalla osansa myös tunnetuimman modaalisen kitaravirityksen synnyssä. Annetaan folk-muusikko John Renbournin kertoa lisää.
Täytyykö laulu, basso, virveli ja bassorumpu aina panoroida stereon keskelle? Onko siihen joku erityinen syy? Tai onko olemassa syitä, miksi ne kannattaa sijoittaa keskelle?
Tarina alkoi tavallisesta ja monen mielestä vähäpätöisestä seikasta – sähkökitaralle tyypillisestä hurinasta. Yksikelaisten vakio-mikkien soundissa ei itsessään ollut mitään moitittavaa, päinvastoin. Mutta kun alttius häiriöille tärveli nautinnon, jotain oli tehtävä.
Uudelleen pinnoittaminen on viisteiden korjaamisen ja runkojen lyhentämisen ohessa vanhojen rumpujen muokkaustoimista yleisimpiä. Selvitetäänpä kannattaisiko hommaan ryhtyä, ja millä ennusteella.
Tuttu tarina: tuli hankittua hyvä rumpusetti, mutta jokin siinä vähän mättää. Muutostarpeet eivät aina taltu kalvojen ja raudan vaihdolla, ja silloin täytyy hakeutua soitinsepän puheille. Eiköhän panna rummut remonttiin!
Ensimmäinen varteen otettava studiokeikka tuloillaan? Mitä pitäisi tietää ja tehdä, että sessioon tulisi valkattua oikeanlaiset kamat? Entä miten studiossa toimitaan ja rumpusetti valmistellaan niin, että se palvelee mikrofoneja ja äänitystilannetta mahdollisimman hyvin?
Julkiseen arvosteluun liittyy yksityistä mielipidettä suurempi vastuu. Tämä johtaa yhdessä kulttuurimme kohteliaisuustapojen kanssa kirjoitettaessa itsesensuuriin.
Kriitikko on yleisön palvelija siinä missä esiintyvä artistikin ja aivan yhtä usein keikalla tilauksesta. Ja yhtälailla kunnollinen valmistautuminen ja perusteelliset pohjatiedot ovat avain onnistumiseen.
Se mikä aiemmin jäi työpaikan kahvihuoneessa heitoksi eilisillan konsertista, uudesta levystä tai radiohitistä, päätyy nyt yhä useammin julkiseksi kannanotoksi sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla. Mutta poikkeaako päivälehtien perinteinen musiikkikritiikki sitten jotenkin nykyaikaisesta jokamiehenoikeudesta?
Muusikoiden ja äänialan ammattilaisten keskuudessa analogilaitteiden soundia kuvataan usein lämpimäksi, pyöreäksi ja miellyttäväksi, kun taas digitaalisista laitteista puhuttaessa käytetään usein termejä kylmä ja kliininen.
Liimalla tai pultein – teräskielisen akustisen kitaran kaulan voi kiinnittää molemmilla tavoilla, mutta onko niistä kumpikaan missään mielessä toistaan parempi? Otimme asiasta selvää kahden soitinrakentajan avustuksella.
Myytin mukaan suurikalvoiset mikrofonit toistavat matalia taajuuksia paremmin kuin pienikalvoiset mikrofonit. Käsitys saattaa perustua siihen, että kaiuttimien bassoelementti on suuri ja diskantti pieni. Mikrofonin tehtävä ei kuitenkaan ole ilman liikuttaminen, niin kuin kaiuttimen. Mikrofonikalvo seuraa ilman liikkeitä, ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi.
Ennen oli pulaa tallentimen raidoista, nykyisin kyllä raitoja piisaa, mutta monella pikkupajalla tai itse äänittävällä muusikolla saattaa olla mikkejä ja etuvahvistimia niukalti. Puutteen saneleman pakon lisäksi löytyy kuitenkin vapaaehtoisiakin syitä äänittää vähemmällä mikrofonimäärällä: esimerkiksi vaiheistuksen ja selkeyden varjelemisen vuoksi.
Mitä äänisignaalin vaihe tarkoittaa, mihin se vaikuttaa ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kitarateollisuudessa on jo pitkään tiedostettu se kiusallinen tosiasia, että trooppisten alueiden vanhat puuvarat käyvät vähiin. Soitinrakennus ei ole kuitenkaan harvinaisiksi käyvien puiden suurin kuluttaja ja ongelman mittakaava onkin paljon laajempi. Siksi asiaan on puututtu tiukkenevilla kansainvälisillä sopimuksilla, jotka rajoittavat voimakkaasti puukauppaa ja asettavat velvoitteita puusta tehtyjen esineiden kauppaan. On löydettävä uusia materiaaleja soitinten valmistukseen.
Arkipuheessa vilahtelee usein käsite ”flat”. Milloin annetaan äänityskanavan, milloin vahvistimen olla flattina. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, ettei säätimillä haluta kajota soundiin ja siksi ne asetellaan asentoihin, jotka mielletään neutraaleiksi.
Pienen työhuoneen kotoisuus kääntyy haitaksi, jos akustiikan ongelmat alkavat sortaa työn laatua. Perusasiat on kuitenkin suhteellisen helppoa muokata kelvollisiksi, oikeilla menetelmillä ja kunnollisilla materiaaleilla.