Levyarviot

Voice of Finland -kilpailusta suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Inga Söder toki vakuutti laulutaidoillaan jo tv:n välityksellä – silti oululaisen laulajattaren debyyttialbumi yllätti minut täysin.

Sydän, sydän: Molskis – kun rasavillit kasvoivat aikuisiksi!

Hieno kunnianosoitus vanhoille mestareille on samalla myös päivitetty muistutus kitaran juurista.

Nurmeksesta New Yorkiin päätynyt kitaristi Olli Soikkeli (s. 1991) on tehnyt mahdottomasta totta: hän soittaa mustalaisjazzia niin uskottavasti, että keikkaa riittää Ison omenan klubeissa kuusi iltaa viikossa.

Luova Records on uusi suomalainen alan toimija, joka kuvailee itseään ”uuden sukupolven levymerkiksi ja media-alustaksi”. Sen julkaisutapoihin kuuluvat CD-, LP- ja digitaalisen formaatin ohella kasetit.

Tämän levyn arviointi jäi loppuvuoteen, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Sillä: helsinkiläinen Eana-yhtye tekee persoonallista, kaunista ja tyylikkäästi soitettua suomenkielistä rock-poppia. Oman mausteensa soppaan tuo bändin suosima eteerinen soundimaailma.

Neljännen levyn julkaissut helsinkiläissekstetti jatkaa viitoittamallaan tiellä, joka on kaukana trendeistä ja päivän popista. Bändiliideri–säveltäjä Valtteri Laurell Pöyhösen rautalankakitara luotsaa mystiseen taikamaailmaan, jossa mielikuvitus lähtee lentoon ja ajantaju häviää.

Bändin nimikin sen kertoo: tällä levyllä slide-kitara on isossa roolissa. Blues-henkisen helsinkiläisyhtyeen kolmas levy on soitannollisesti luokkaa erinomainen, ja myös sävellyspuolella on näkemystä.

Widenius ujuttaa flamencokeitokseensa suomalaismystiikkaa ja erottautuu näin tummakutrisemmista kollegoistaan.

Beth Hart on lokakuussa julkaistavalla Fire On The Floor -levyllä hyvässä vedossa niin laulajana kuin biisintekijänä. Kaikki kappaleet ovat hänen kirjoittamiaan, ja tuloksena on monipuolinen albumi, jossa rock-blues –ruisleivän ohella on sävyjä ainakin soulista ja rhytm´n´bluesista.

Näin on hyvä..

Tämän levyn ilmestymisen pystyi ennustamaan jo ennen kuin sille taltioitu keikka oli soitettu. Mutta näinhän Joe Bonamassa operoi: kun hän lähtee kiertueelle uuden ohjelmiston kanssa, jossain vaiheessa keikka kuvataan ja äänitetään jossain komeassa paikassa ja aikanaan tulee livejulkaisu eri formaateissa.

Tunnemme Eric Johnsonin sähkökitaristina, jonka harvakseltaan ilmestyneillä albumeilla on akustista ollut vain vähän. Uuden albuminsa saatesanoissa hän kuitenkin kertoo soittaneensa akustista kitaraa ja pianoa kotona lapsuudesta lähtien, ja nyt on aika omistaa kokonainen kiekko niille.

Alavala-yhtyeen kakkosalbumi on monisävyinen ja hyvä kokonaisuus.

Tässäpä on mukava uutuus. Sara Lee (Saara Lehtomäki) bändeineen tarjoaa levyllisen perinnetietoista rhythm´n´bluesia voodoo-rytmeillä höystettynä.

Laulaja Timo Turpeinen nousi keikkalavoille 70-luvun lopussa Funky President -yhtyeen kanssa ja tuolta ajalta on perua myös muusikkoveljeys basisti Jan-Olof Strandbergin kanssa.

Helsinkiläinen Väkipyörä on kolmemiehinen kokoonpano, joka omien sanojensa mukaan pukee musiikiksi fiktiivisiä tarinoita ja omia kokemuksia. Yhtyeen jäsen Mike Kurkiin ilmoittaa, ettei Väkipyörällä ole esikuvia, eikä mitään tietoisesti ajateltua genreä, vaan kyseessä on tarinan ääntä.

Nimekkäistä kansanmuusikoista koostuva Päre pitää kuulijan otteessaan Hausjärvi Beat –levyllään.

Helsinkiläisyhtyeen debyytti tarjoaa svengaavasti soitettua rhythm´n´bluesia jazz-vaikuttein. Laulaja-kitaristi-huuliharpisti Juki Välipakan ja saksofonisti Sirpa Suomalaisen ydinduo esittäytyy levyllä kvartettina Hammond-urkuri Harri Taittosen ja rumpali Thomas Törnroosin kera.

Joe Bonamassa ei lakkaa ahkeroimasta, taas ilmestyi uusi levy.