Englantilainen Audient on lyönyt kättä ranskalaisen Two Notes Engineeringin kanssa. Yhteistyön hedelmä on Sono, jonka tarkoitus on vastata käytännössä kaikkiin kitaristien äänitystarpeisiin niin kotistudiossa kuin tien päälläkin.
Työnjako on selvä: kaksikanavaisen Sonon etuvahvistimet ja muunnintekniikka tulevat analogimiksereihin, etuvahvistimiin ja tietokoneiden audiosovittimiin erikoistuneelta Audientilta, kun taas Two Notes vastaa omasta spesialiteetistaan: pääteasteiden, kaiutinkaappien sekä virtuaalisen äänitysympäristön ja -kaluston simuloimisesta.
Kompaktin metallikotelon etulaidassa on vain kolme liitintä: tulojakki kitaralle, kuulokeliitäntä sekä re amp -lähtö. Täysin valmiiksi muokatun soundin vaihtoehtona onkin linjasignaalin tallennus sellaisenaan, kun soundia voidaan kätevästi muovailla myös jälkikäteen re amp -lähtöä ja mikitettyä ulkoista vahvistinta hyväksi käyttäen.
Etupuolen minimalistisuuden vastapainoksi takalaitaan on kuormattu enemmänkin liitäntöjä.
USB tietokoneelle ja linjatason analogilähdöt tarkkaamokuuntelulle ovat peruskauraa. Tulokanavien XLR-komboihin voi kytkeä joko mikrofonit tai linjatason ohjelmalähteen, ja phantom-virtaa on tarjolla täydet 48 volttia. Kitarakäyttöön tarkoitetun ykköskanavan 12AX7-putken voi ohittaa kokonaan takalaidasta löytyvällä kytkimellä, jolloin Sono palvelee kaksikanavaisena, yleispätevänä äänitysväylänä.
Tämän lisäksi tulokanavien määrän voi kasvattaa kymmeneen liittämällä laitteen optiseen Adat-väylään jonkin markkinoilta löytyvistä erillisistä kahdeksankanavaisista etuasteista.
Sonon käyttöönotto on helppoa, mutta vaatii kuitenkin kaksi asennusta – laitteen oman ajurin sekä Two Notes Torpedo Remote -ohjelmiston, jolla hallitaan virtuaalista äänitysympäristöä laitteineen.
Paketista löytyvät sekä tarvittavat USB-piuhat että virtalähde lukuisine eri adaptereineen.
Sisäistä ja ulkoista ergonomiaa
Virtaviivaiseen Sonoon on helppo käydä käsiksi. Laitteen päältä löytyvät kontrollit ovat selkeät ja sisältävät kitaristeille entuudestaan hyvin tuttuja säätömahdollisuuksia. Vasemmasta yläkulmasta löytyvät mikkien volume-namiskat, kun taas keskialuetta hallitsee kolmialueinen analoginen sävynsäätöyksikkö. Mukana on myös erilliset tulo- ja lähtötason säädöt sekä jo aiemmin mainitun etuasteputken säröytymistä ohjaava drive.
Näppärällä monitor mixillä säädellään viiveettömästi kuunteluun ohjautuvan instrumenttisignaalin ja työasemalta toistettavan äänen keskinäistä balanssia. Kuulokkeille ja tarkkaamon kaiuttimille on omat itsenäiset tasosäätimensä.
Sonon perussoundi on kuulas ja kirkas, joku voisi sanoa jopa hyvin fendermäinen. Laitteen drive-säätö tarjoaa signaaliin maltillista rosoa, josta riittää sopivan rouheaa reunaa blues-sooloiluun. Raskaampiin särötarpeisiin on sitten syytä kaivaa esiin omat efektipedaalit tai käyttää Sonon re amp -liitäntää ronskimmin säröytyvän vahvistimen kytkemiseen.
Drivea voi annostella myös Torpedo Remotessa, joka kätkee sisäänsä pari muutakin mahdollisuutta säätää soundia haluttuun suuntaan. Tonella voidaan totutusti hienovirittää signaalia tummemmaksi tai kirkkaammaksi, ja sen alta löytyvällä Contour-säädöllä päästään puolestaan erikseen käsiksi keskitaajuuksiin, joita tasapainotellaan vintagetyyppisen honotuksen ja modernin skuuppauksen väliltä. DSP:llä tuotettuja efektejä ei kuitenkaan ole mukana, ja kaiunkin määrä riippuu puhtaasti kulloinkin käytössä olevasta äänitystilasta sekä mikrofonin ja kaiuttimen välimatkasta.
Kaappia toisen perään
Torpedo Remoten käyttöliittymä on helposti lähestyttävä ja sen toiminnot on jäsennelty fiksusti.
Kaappisimulaatiot valitaan alasvetovalikosta, joka sisältää kirjoitushetkellä hulppeat kolmisensataa eri mallinnusta. Näistä on valmiiksi aktivoituna ja heti käytettävissä maltilliset 20 kappaletta, mutta lisää kaappeja on ostettavissa milloin tahansa kahdeksan euron yksikköhintaan.
Mukana tulevat simulaatiot ovat joka tapauksessa varsin hyvä läpileikkaus ohjelmiston tarjoamista äänimaailmoista aina Marshall-henkisistä 4 ×12 -kaapeista moderneihin amerikkalaistyyppisiin ämyreihin. Basistejakaan ei ole tässä yhteydessä unohdettu, sillä arsenaaliin kuuluu myös muutamia bassokaappeja.
Oletusarvoisesti Sono toimii online-tilassa, jolloin maksulliset kaapit näkyvät soundivaihtoehtoja selatessa siinä missä jo itselle lunastetutkin. Tämän voi helposti estää klikkaamalla asetuksista online-valinnan pois päältä, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan tietokoneelle tai Sonoon itseensä ladatut kaapit.
Mallinnusten lataaminen suoraan Sonoon on muutoinkin suositeltavaa, sillä se poistaa samalla applikaation sisällä tehtyjä kaappien vaihtoja seuraavan viiveen.
Mikkejä on kahdeksan erilaista, ja ne ovat aseteltavissa halutulle etäisyydelle aivan virtuaalisen etukankaan hollilta kauas, pääasiassa ympäristön ambienssia tallentaviin etäisyyksiin asti.
Mallinnettuja äänitysympäristöjä on samaten kahdeksan erilaista, aina tiiviistä studioista ja kellareista keikkalavojen kautta kahteen kaikuisaan katedraaliin.
Sonossa on myös kolme omaa muistipaikkaa, joihin virtuaalisesti luotuja valmiita settejään voi tallentaa. Niitä käytettäessä laite toimii täysin itsenäisenä yksikkönä ilman applikaatiota, mikä on erityisen kätevää silloin, kun tietokonetta ei ole käytettävissä tai sen näpertelymahdollisuuksien ei haluta häiritsevän äkillisesti iskenyttä luovuuden puuskaa.
Pätevä paketti
Sono on kelpo vaihtoehto paitsi ideoiden nopeaan tallennukseen ja yölliseen tai muutoin vain hiljaisuutta vaativaan treenaamiseen, myös täysin ammattitasoiseen kitaroiden (tai muiden instrumenttien) äänittämiseen. Se on kokonsa ja rakenteensa puolesta erittäin roudausystävällinen – ja onnistuupa sillä tarvittaessa kokonaisen bändin eri instrumenttien tallentaminenkin.
Käytössä Sono osoittautuui häiriöäänten osalta muutoin hiljaiseksi, mutta kuulokeliitäntä on harmillisen altis suhinoille. Valmistajan markkinointimateriaalin lupailema viiveettömyys toteutuu kuitenkin moitteettomasti: äänittämisessä tai monitoroinnissa ei ole havaittavaa viivettä, eikä kevyt Torpedo-ohjelmisto kykene myöskään ajamaan prosessoria missään vaiheessa tukkoon.
Vaikka reilut 400 euroa saattaa äkkiseltään kuulostaa suurehkolta summalta markkinoilla oleviin edullisiin interfaceihin ja jopa täysin ilmaisiin kitara-plugareihin verrattaessa, Sono tarjoaa käytännöllisesti katsottuna lähestulkoon kaiken kitaran äänittämiseen tarvittavan yhdessä helppokäyttöisessä ja kompaktissa paketissa. Ja sen ohessa se palvelee yleiskäyttöisenä äänikorttina, jota voi laajentaa stereoäänityksistä monikanavatyöskentelyyn.
Audient Sono
Kaksikanavainen audio-interface kitaristeille
• 2 analogista tulokanavaa
• 10/4 USB-äänikortti
• putkietuvahvistin 12AX7-putkella
• 3-alueinen EQ
• Two notesin suunnittelema päätevahvistin ja kaiutinsimulaatio
• Re-amp-lähtö
• kaksi Audient Console -mikkietuastetta
• ADAT-tulo
• stereolähtö tarkkailukaiuttimille
• erillinen kuulokelähtö
• viiveetön monitorointi Monitor Mix:llä
• USB C -liitäntä
• AD- ja DA-muunnokset: 24 bit/96 kHz
• metallikotelo
• hintaluokka n. 450 euroa
Lisätiedot: Intersonic Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
