Aina silloin tällöin joku ravistelee luutuneita ajatuksia ihan kunnolla. Niinkuin Cranborne nyt uudella analogisella ekvalisaattorillaan. Siinä on tutuin termein nimikoituja säätimiä, joiden taakse kätkeytyy tuntematon maailma.
Carnaby HE2 on itsenäinen räkkilaite, johon tullaan ja josta lähdetään analogisella linjatason signaalilla. Audion käsittely HE2:n sisällä on sekin täysin analogista, mutta toiminnan ohjaus on digitaalista ja se hoidetaan joko etulaidan namikoilla tai tietokoneeseen ladatulla applikaatiolla.
Kanavat voidaan valjastaa toimintaan kolmella eri tavalla. Ensinnäkin ne voivat palvella kahtena erillisenä monoyksikkönä, joilla kummallakin muokataan omaa signaalia toisesta riippumatta.
Kanavat voidaan myös kytkeä stereoksi, jolloin kummankin kanavan audio pysyy edelleen itsenäisenä, mutta vasemman kanavan asetukset peilautuvat automaattisesti oikeanpuoleiseen kanavaan ja kumpikin stereon puolisko saa yhtäläisen käsittelyn.
Kolmantena vaihtoehtona on M/S-stereo, jossa stereokuvan keskustaa muokataan yhtenä monoelementtinä (Mid) ja äänikuvan laitoja omana stereofonisena elementtinään (Side). M/S-valinta ei vaadi erityiskytkentöjä, sillä Carnaby muodostaa M/S-komponentit normaalista stereomateriaalista automaattisesti. Keskikomponenttia säädetään silloin ykköskanavalla ja laitoja kakkosen säädöillä.
USB-C ja Ethernet etäohjausta ja ohjelmiston päivityksiä varten, balansoidut analogiset tulot ja lähdöt, sekä kanavakohtaiset insertit audiolle – eipä siinä muuta tarvitakaan.
Mitä se nyt tekee?
Carnaby HE2:n vaikutusten havaitseminen ja arviointi riippuu aivan täysin siitä millaista audiota sille antaa muokattavaksi. Vaikka kolmialueisen korjaimen jokaista kaistaa pääsee keskittämään laajan taajuushaarukan puitteissa, vaikutukset saattavat yhdellä soittimella tulla esiin todella voimakkaasti ja toisella soittimella jäädä hyvin vähäisiksi.
Tämä johtunee siitä, että Carnaby ei ole perinteinen eq, joka yksinkertaisesti vahvistaa tai vaimenta valittua taajuusaluetta. Sen sijaan (tai sen lisäksi) laite ikään kuin paksuntaa tai ohentaa sointia kyseisellä taajuusalueella manipuloimalla sen harmonista sisältöä.
Tarkkaa kuvausta prosessista en mistään löytänyt, mutta kokeilun perusteella vaikuttaa siltä, että muokattavan kohteen ääniala sekä äänen oma harmoninen rakenne joko tarjoaa tai ei tarjoa tarttumapintaa Carnabylle.
Esimerkiksi melko suppeasti keski-c:n ympärillä soitettu nuhainen Wurlitzer-stemma tuntui sisältävän eniten raaka-ainetta Carnabyn keskimmäiselle korjaimelle. Sen sijaan alimman ja ylimmän alueen korjaimet eivät löytäneet soundista oikein mitään mitä muokata.
Laajaa taajuuskaistaa täyttävää synabrassia puolestaan sai muotoiltua kaikilla kolmella suotimella hyvin monipuolisesti ja samasta soundista tuntui löytyvän uusia puolia sitä mukaa kun eri asetuksia tulin kokeilleeksi.
Bassoinstrumenteillakin voivat yläsävelsarjat yllättää. Vaikka perustaajuudet osuvat nimenomaan alimman suotimen luontaiselle toiminta-alueelle, saattaa vielä aivan ylimmäisimmänkin kaistan korjain löytää muokattavaa ainesta, ja pienetkin säätöliikkeet voivat tuottaa selkeästi kuultavia vaikutuksia.
Jos basso on vaikkapa jäänyt muhjuiseksi ja ponnettomaksi, Carnabyllä voi kuoria sen lujaa ydintä esiin alemmilla taajuusalueilla, ryhdistää keskialueella, ja raikastaa ylärekisteriä vielä päälle.
Kaikkein helpoimmin laitteen vaikutukset havaitsee, kun sillä muokkaa stereoksi summattuja rumpuraitoja. Bassariin ja tomeihin Carnabyllä saa syvää jytinää, ja alemman keskialueen humua voi hälventää ilman että soinnista katoaa voima.
Jos kuitenkin tarvitaan pyöreämpää soundia, voi keskialueen korjaimella tehdä myös pullavampaa jälkeä kohdistamalla sopivan korostuksen alabasson ja preesens-alueen väliin jäävälle kaistalle. Keskimmäisellä suotimella voi myös miedontaa liian tuikeasti läjähteleviä atakkeja preesensaluetta vaimentamalla.
Ylimmällä kaistalla symbaalit saa säihkymään ja kipunoimaan kuin exciterilla konsanaan – mutta tarkemmalla kohdistuksella, paremmalla kontrollilla ja kuulijan korvaan maukkaammalla soundilla.
Aivan oman maailmansa avautuu, kun Carnabyn napsauttaa kytkimellä M/S-stereona toimivaksi. Silloin keskelle panoroituja asioita pääsee muokkaamaan itsenäisesti ja äänikuvan laidat voi käsitellä omana kokonaisuutenaan.
Jos perusbalanssi on muuten toimiva, mutta laulu tuntuu jäävän muiden alle, asiaa voi auttaa M/S-moodissa tekemällä ikään kuin vaihtokauppaa stereokuvan laidoille ja keskikomponentille annettavien taajuusalueiden suhteen. Kun reunoille avataan aukkoa sille taajuusalueelle, joka on laulun erottuvuudelle kriittisintä, voi keskikomponenttia puolestaan vastavuoroisesti korostaa samalla alueella. Samaan tapaan kauppaa voi käydä alimmalla ja ylimmällä kaistalla.
Kysehän on priorisoinnista, jossa valitaan tapauskohtaisesti annetaanko eri taajuusalueilla tilaa enemmän keskelle panoroiduille vai laitoihin sijoitetuille äänille. Tämän voi tehdä miksatessakin, mutta Carnabyllä pääsee käsiksi myös jo valmiiseen pakettiin.
Kummallakin kanavalla on säädettävin rajataajuuksin toimivat ali- ja ylipäästösuotimet. Ne ovat mainio lisäapu. Ylipäästösuodin etenkin silloin, kun bassoja on tarpeen korostaa, mutta kaista on saatavat jostain järkevästä kohdasta poikki, ettei mennä pohjamutiin asti.
Applikaatio tuo kontrollin tietokoneen ruudulle, mutta itse prosessointi Carnabyn sisällä tapahtuu aina analogisesti.
Makeaa mahan täydeltä
Kaksi asiaa on huomioitava. Ensinnäkin kolmen suotimen yhteisvaikutus saattaa nostaa tai pudottaa merkittävästi muokatun signaalin voimakkuutta verrattuna muokkaamattomaan. Kun muokkaamatonta ja muokattua soundia vertailee ohituskytkintä painelemalla, täytyy signaaleiden voimakkuusero ensin kompensoida output-säätimellä, koska vahvemmalla on taipumus kuulostaa mehukkaammalta. Vain tasavahvoja voi verrata luotettavasti.
Toinen juttu on se, että Carnaby on erittäin voimakkaasti addiktoiva laite ja yliannostuksen vaara on todellinen. Siihen nähden on onnellista, ettei säätövaraa ole kymmentä desibeliä enempää minkään suotimen kohdalla. Se riittää aivan kaikkeen ja jollei, niin ukko vaihtoon.
Kyseessähän ei ole nyt tavanomainen ekvalisaattori, vaan prosessori joka manipuloi signaalia jollain aivan omalla tavallaan. Siksi sen vaikutuksetkaan eivät kuulosta tavanomaisen ekvalisaattorin tuotoksilta, eikä se myöskään korvaa niitä, vaan pikemminkin täydentää työkalupakkia.
Laitteena Carnaby kuuluukin niiden joukkoon, jotka on ensin opeteltava tuntemaan läpikotaisin, jotta tietää mitä laite tekee ja toimittaa. Umpimähkäinen kokeilu tai ”varmuuden vuoksi vähän” -tyyppinen annostelu ei tuota sattuman satoa kummempaa tulosta.
Sekin on huomioitava, että korvalla on taipumus turtua ja silloin tulee helposti annostelleeksi itsessään hyviä aineksia holtittoman runsaasti. Itse päädyin kokeiluissa toistuvasti siihen, että reippaan säätöliikkeen perään pakittelin vähän ajan kuluttua varovasti muutaman pykälän, johon säädin sitten saikin yleensä jäädä.
Operointi itsessään on mutkatonta, käyttipä apuna appia tai ei. Carnaby näyttää asetukset täsmällisesti ja selkeästi ledein, joiden valotehoa tosin olisi varaa vähän himmentääkin. Etulevyn tekstejä on hieman hankala lukea vastavalossa, mutta toisaalta laitetta jatkuvasti käyttävälle säätimet ja merkkivalojen värit käyvät tutuiksi enemmin tai myöhemmin.
HE2 on erittäin monipuolinen. Se soveltuu yksittäisten raitojen työstämiseen, sillä voi muokata stereoksi summattuja kanavanippuja tai ihan koko miksausta, jolloin lähestytään jo masteroinnin rajapintaa. Jonka se tarvittaessa ylittää tuosta vain.
Hienovaraisesti käytettynä Carnaby antaa äänelle salaperäistä tenhoa ja mehukkuutta, ehkä sitä kuuluisaa kultapölyä, mutta rankemmilla asetuksilla sillä saa soundiin rouheampaa rähinää ja purevaa särmikkyyttä aina tietynlaiseen lofisteluun saakka, vaikka mikään murotin ei olekaan kyseessä.
Cranborne on aiemminkin tuonut markkinoille ennakkoluulottomia tuotteita ja tuonee sellaisia jatkossakin. Se on piristävää ja palauttaa mieliin ne ajat, jolloin innovatiivisuus tarkoitti uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia, ja innovatiivisuutta tuntui olevan ylt’ ympäriinsä. Näin valmiissa maailmassa haaste on tietysti kovempi, mutta erinomaisesti Cranborne on siihen vastannut, kerrassaan.
Cranborne Carnaby HE2
Harmoninen ekvalisaattori
• kaksi kanavaa
• käyttö kahtena itsenäisenä monolaitteena, stereona
tai M/S-stereona
• kanavilla omat tulo- ja lähtötason säätönsä
Kolme erillistä korjainyksikköä, +/-10 dB
• alimman kaistan kohdistus 20 – 420 Hz
• keskimmäisen kaistan kohdistus 200 – 6200 Hz
• ylimmän kaistan kohdistus 5 – 25 kHz
Kanavakohtaiset ali- ja ylipäästösuotimet
• alipäästösuotimen rajataajuus 8 – 40 kHz
• ylipäästösuotimen rajataajuus 18 – 180 Hz
Audioliitännät
• balansoidut tulot ja lähdöt, XLR
• balansoidut inserttipisteet, 6,3 mm TRS-jakit
Dataliitännät päivitystä ja ohjausta varten:
• USB-C
• Ethernet
Hintaluokka ≈ 2 300 €
Lisätiedot: Intersonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
