Erityisesti bassorummulle suunniteltuja mikkejä on lukuisia, mutta aivan tällaista en ole ennen tavannut.
Tyypillisesti bassorummun eteen laitetaan jokin sopivan epäherkkä ja tanakasti bassoa toistava dynaaminen mikrofoni. Useimmat niistä ovat kuitenkin verraten kookkaita ja hankalia pujottaa etukalvon ahtaasta reiästä rummun sisälle silloin, kun sieltä halutaan mikittää.
DPA 4055 on tykkänään toista maata. Ensinnäkin se toimii kondensaattoriperiaatteella ja on lisäksi lajissaan myös poikkeuksellisen pienikokoinen.
Maltillisen koon lisäksi mikrofonin fiksusti epäsymmetrinen muotoilu ja kekseliäs adapteri helpottavat osaltaan asemointia. Mikki pujotetaan liitin edellä adapterin holkkimaisen renkaan läpi ja tiukataan paikoilleen holkkia kiertämällä. Ote on napakka ja luotettava, käänsipä mikrofonia mihin asentoon tahansa.
Suuntaus on sikälikin joustavaa, että 4055:n kantaosa ei ole aivan mikrofonin keskilinjalla vaan pikkuisen sivussa. Epäkeskon runkolinjan ansiosta mikkiä voi kääntää holkissa akselinsa ympäri niin, että kapseli on hyvin lähellä mikrofonitelineen puomin pituuslinjaa, tai sitten sen voi pyöräyttää ikään kuin sivummalle. Adapterin nivelöinnin kanssa yhdessä tämä antaa hyvät lähtökohdat sijoittelulla ahtaammassakin ympäristössä.
Kokeilemaan
Bassorummun ehjän etukalvon eteen sekä puhkaistun kalvon aukon tuntumaan sijoitettuna vertailu muihin mikkeihin on helppoa. Etukalvollisen rummun sisään on hankalampaa pujottaa useita mikrofoneja, joten siinä kohdassa DPA 4055 sai todistella pätevyyttään sitten ilman A/B-vertailua.
Verrokkeina rummun edessä olivat vuorollaan AKG D12, Electro-Voice RE20 sekä Shure Beta52. Näistä kaksi ensin mainittua ovat alkujaan yleismikrofoneja ja verraten neutraaleita soinniltaan, kolmas puolestaan edustaa trendikästä, äärimmilleen bodattua soundi-ihannetta.
DPA 4055:ssä ei ole nykysuuntausten mukaista valmista korostusta bassorekisterissä, mutta kylläkin loiva kumpumainen nosto 10 kHz:n paikkeilla. Se sijaitsee verraten ylhäällä eikä niinkään tuo esiin nuijan terävää läjähdystä kalvoa vasten vaan antaa sointiin ilmavuutta, jota taas tyypillisissä bassarimikeissä ei juurikaan ole.
DPA ilmoittaa 4055:n taajuusvasteeksi 20 cm:n etäisyydellä äänilähteestä 40 Hz – 18 kHz (± 2 dB). Tasaiselta suoralta noustaan kuitenkin kuuden desibelin loivalle kukkulalle 10 kHz:n kohdalla.
DPA 4055:n sointi olikin kaikkiin verrokkeihin nähden leimallisesti erilainen. Yleisluonne on iskevän tarkka, täsmällinen ja analyyttinen.
Vaikka sekä D12 että RE20 välittävät bassokaistan täsmällisesti ja alarekisterin sointia puurouttamatta, kuuluu 4055:n kautta paljon enemmän yksityiskohtia, olivatpa ne matalaäänisiä jälkiresonansseja tai kalvon tuntumassa heilahtelevan nuijan hipaisuääniä.
Ylärekisterin selkeys ja tasainen kirkkaus antaa puolestaan soinnille sellaista ilmavuutta, jota kilpakumppaneista ei löydy. Ne jäävät järkiään tukahtuneemmiksi tai tumpummiksi, kuinka asiaa nyt ilmaiseekaan.
Edellisiin referensseihin verrattuna Beta52 jymähtää sitten alataajuuksilla aivan omassa luokassaan, eikä nuijan napsukaan piiloon jää. Mutta, jos sen tyyppinen soundi miellyttää, niin kylläpä moinen löytyy DPA:stakin ekvalisoimalla – mikki ei hukkaa yhtään mitään, se vain ei valmiiksi korosta kyseisiä taajuuksia.
Sama pätee keskialueella, jossa 4055:lle on leimallista neutraali tasaisuus. Se antaa hyvän pohjan vaimentaa tai korostaa kulloinkin tarpeellisia taajuuksia ilman soinnin muuttumista tavalla tai toisella kummalliseksi.
Hifiä bassarille
Mitä avoimempi ja soivempi on rummun viritys sitä selkeämmin 4055:n suoma lisäarvo nousee esiin. Akustishenkinen musiikki genrestä riippumatta lienee ominta aluetta näin hienostuneelle soundille, josta välittyvät sekä dynamiikka että sävyt tarkoin vivahtein.
Jos taas tavoittena on vain palleaan jysähtävä tömähdys päin näköä läsähtävällä litsarilla, erityistä iloa DPA:n valitsemisesta tuskin saa. Sellaiseen perusmättöön riittävät hyvin perinteiset patenttilääkkeetkin: rummun demppaus sopivasti ja rajusti ääntä muokkaava mikki. Mutta kun kokoonpanossa on esimerkiksi kontrabasso ja flyygeli tai vaikkapa maniska ja banjo, ollaan sellaisen genren parissa, että 4055:n edut alkavat todennäköisesti nousta esiin.
Rummun eteen asemoituna DPA kuulee verrokkejaan selkeämmin myös symbaalit ja virvelimatonkin resonanssit, mutta soundi on erittäin kelpoinen eikä vuoto tärvele mitään. Oikeastaan se ei kuulosta vuodolta vaan tarkoitukselliselta ambienssilta. Jos sitä ei kaivata, niin vaihdetaan paikkaa – rummun sisälle sijoitettaessa DPA ei mitenkään mainittavasti ulkoista hälyä tuntunut ottavan.
Kalvon liikkeelle puskema ilmapatsaskaan ei aiheuttanut testin aikana pulmia missään sijoituspaikassa, kapselin suojaksi grillin sisään asennettu vaimennus suodattaa puhahduksen pois eikä mikki tukehdu siihen.
Koko taajuusalueen kattava tasaisuus yllytti kokeilemaan 4055:ttä myös muiden kuin bassarin mikitykseen ja sen perusteella kokelaan rajaaminen vain bassarikäyttöön vaikuttaisi aika hätäiseltä päätökseltä. Kontrabasistia ei valitettavasti testin aikaan ollut liki, mutta sähköbassoa kaiutinkaapin edestä pyydettäessä tulokset olivat herkullisia.
Samoin matalavireiset käsirummut kuulostivat maukkailta. Mikrofonin yläkerta ei myöskään mennyt tukkoon julman äänekkäästä shekerestä, jonka äkkiväärä atakki on liki pitelemätöntä sorttia. Jopa volyymiltään verraten hiljainen teräskielisen akustisen harjakomppi kuulosti vallan kelpoiselta, enkä epäile 4055:n suoriutumista kitaravahvistimenkaan edessä, jossa äänenpainettakin on enemmän.
Lienee jo selvää, että kyseessä onkin erittäinen monipuolinen ja monikäyttöinen mikrofoniuutuus, jonka nimikointi bassarimikiksi on ehkä hitusen kapea tulkinta sen pystyvyydestä. Vaikka juuri sellaiseksi se on suunniteltu ja siinä toimessa se varmasti onkin aivan parhaimmillaan.
DPA 4055
Bassorumpumikrofoni
• toimintaperiaate elektreetti-kondensaattori
• suuntakuvio ”avoin” hertta
• kapselin läpimitta 17 millimetriä
• nimellinen toistoalue 20 Hz – 20 kHz
• nimellinen herkkyys 2 mV/Pa; -54 dB re. 1 V/Pa (±2 dB @ 1 kHz)
• itseiskohina 27 dB(A) re. 20 µPa (max. 29 dB(A))
• maksiäänenpaineen kesto 164 dB SPL
• nimellinen impedanssi 380 Ω
• paino 241 grammaa
• mikrofonin läpimitta 57 mm, pituus 132 mm
• hintaluokka 700 €
Lisätiedot: Intersonic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
