Menneiden vuosikymmenien eksoottinen kitaradesign ja tämän päivän tuotantoprosessi yhdistettynä huokeaan hintaan. Miten toimii Italia-kitaroiden konsepti?
Näin kysyi Timo Östman Riffissä 2/2014 julkaistussa kolmen Italia-kitaran käyttötestissä. Yksi kokeilluista malleista oli lukijakyselyn palkintona nyt arvottava Maranello, jonka osuuden artikkelista voit lukea alta. Ne kaksi muuta mallia olivat Rimini Classic (myös lukijakyselyn palkintona) sekä Mondial Classic.
Englantilainen kitarasuunnittelija Trevor Wilkinson tunnetaan erityisesti Vintage- ja Fret-King -kitaramallistoistaan sekä hinta-laatusuhteessa erittäin hyvistä kitaramikrofoneistaan. Wilkinsonin suunnittelun tuloksena on syntynyt myös retrohenkisen Italia-kitaramerkin mallisto, joka pohjautuu menneiden vuosikymmenien eksoottisempiin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin kitaramalleihin.
Varsinaisesti Italia-kitaroiden valmistus tapahtuu Etelä-Koreassa, samalla tehtaalla, joka vastaa esimerkiksi Reverend- ja Duesenberg-kitaramerkkien rakentamisesta. Suomeen Italiakitaroita on puolestaan ryhtynyt tuomaan uusi pieni maahantuoja, R-JAM Group.
Saimme testiin kolme näytettä Italia-kitaroiden suhteellisen runsaasta mallistosta: Hagström-henkisen Maranello Classicin, Airlinen suuntaan kumartavan Mondialin sekä Rickenbackerista innoitusta hakevan Riminin. Tärkeässä roolissa Italia-malliston kitaraoissa on siis laadukkaan perussuunnittelun ohella poikkeuksellinen ulkonäkö.
Maranello Classic
Maranello Classic pohjaa muodoltaan Hagströmin vanhaan Les Paul -henkiseen kitaraan, jota myytiin mallinimillä Standard ja DeLuxe. Vähintään yhtä lailla koristeellisen Maranellon runko on työstetty agathis-puusta, joka kuluu Kaakkois-Aasiassa esiintyvään araukaariakasvien sukuun; erityisesti sitä onkin käytetty Aasiassa valmistetuissa kitaramalleissa.
Maranello on esteettisesti hyvin kaunis kitara. Sen malleja on saatavilla kultakannen lisäksi usealla muulla kansipinnoitteella. Jokaisessa Classic-mallissa on myös pohjaa, sivuja sekä kaulaa peittävä helmiäispinnoite. Soittotuntumaan tämä ei kuitenkaan vaikuta. Soitin on myös hyvin miellyttävä sylissä ja pysyy tasapainossa niin istuen kuin hihnankin varassa; itseasiassa tällainen hieman pyöreämpi muoto tutusta aiheesta tuntui omassa sylissäni erittäin mukavalta.
Kitaran kannessa on omintakeinen, suuri ja kelluva säädinpleksi, johon myös lähtö on sijoitettu poikkeuksellisesti lähes ylösalaisin. Tämä on hyvä ratkaisu siinä mielessä, että piuhan plugi ei pääse vääntymään lattiaa vasten. Toisaalta se voi olla joskus plektrakäden tiellä mikäli haluaa soittaa voimakomppeja isolla kädenliikkeellä.
Erotteleva särösointi
Maranello ei soi akustisesti mitenkään mielettömän lujaa, mutta äänensävy on miellyttävä. Soivuutta on riittävästi, vaikkakin sointi on luonteeltaan hieman miedompi kuin esimerkiksi vaahterakantisessa Les Paulissa. Kaula on liitetty koppaan kahdella kuusiokoloruuvilla, joten toki rakennustapa on tässäkin mielessä erilainen.
Maranello Classic on varustettu Wilkinsonin Alnico V -humbuckereilla. Pidin niiden soinnista erittäin paljon, vaikka ne eivät olekaan mitenkään äärettömän tuhdit. Sen sijaan ne ovat mielestäni mukavalla tavalla erottelevat säröasetuksilla soittaessa, ja varsinkin soinnin yläkerta on miellyttävä ja mehukas. Myös puhtaat soinnit ovat näillä mikrofoneilla mehukkaan kuulloisia. Voimakkuus- ja sävysäätimet on asetettu Stratocasterin tyyliin lähelle tallaa, jolloin varsinkin voimakkuutta pystyy jatkuvasti säätämään soiton aikana. Toisaalta nyt plektrakäsi saattaa muuttaa volume-säätimen tasoa tahattomastikin, mikäli tähän asetteluun ei ole aiemmin tottunut. Myös mikrofonivalitsin on sijoitettu Les Paulista poikkeavasti soololoven viereen, mikä ehkä hiukkasen nopeuttaa sen käyttöä.
Bling-aspekti on toki tässä instrumentissa merkittävä, mutta kyllä Maranello Classic on ihan oikeastikin hyvä kitara hintaluokassaan. Sekä soittotuntumaltaan että soundiltaan se on miellyttävä, ja plussana Alnico V-humbuckerit puskevat ilmoille sävykästä särömaailmaa. Viimeistely on virheetöntä, eikä bugeja ole havaittavissa.
Hinta-laatusuhde kohdallaan
Italia valmistaa kitaroita, jotka ovat kelpo soittimia omassa hintaluokassaan. Design on tietysti aina makuasia, mutta testikolmikon jokainen yksilö oli asiallista työtä, eikä mitään suuria bugeja ollut missään suhteessa havaittavissa. Lisäksi mukana oli myös mukavan omintakeistakin lähestymistapaa, kuten Mondial osoittaa. Jos humbucker-sähkökitaran hankinta olisi omalla kohdallani ajankohtainen, siinä olisikin yksi harkinnassa oleva vaihtoehto.
Lukijakilpailuun pääset vastaamaan tästä.
Lisätietoja Italia-kitaroista: R-Jam Group
