Näyttää ihan keikkakalustolta, mutta kyllä minä studioon tällaisen kernaasti huolisin.
Kun pitää nopeasti vaihtaa soitinta tai siirtyä yhdestä vahvistimesta toiseen, on jonkinlainen kytkentäboksi paikallaan – ettei tarvitse joka välissä irrotella piuhoja soittimista ja kytkeä niitä taas uudestaan.
Radialin JX-sarjalaisten V2-sukupolvella sujuu vuorottelu neljällä kitaralla (tai bassolla), ja signaalin voi ohjata mallista riippuen kahdelle tai neljälle eri vahvistimelle. Vihje on mallitunnuksen numeroissa.
Käyttövuorossa oleva kitara valitaan etulaidan painonapilla ja kohdevahvistin toisella. Kytkimen merkkivalo kertoo, mikä soitin on valittuna.
Vaikka kaikki räkkilaitteeseen kytketyt kitarat voivat olla myös käytössä yhtä aikaa, niin käytännössä varmastikin vain yhtä soitetaan kerrallaan. Muiden kuin aktiivisessa käytössä olevan soittimen signaali ohjautuu kuitenkin aina automaattisesti viritysmittarille tarkoitettuun lähtöön, joten teknikolla on mahdollisuus tarkistaa vireet niiden soitinten osalta, jotka ovat lepovuorossa – irrottamatta niitä kytkyistään ja lavalla tapahtuvaa esitystoimintaa häiritsemättä. Tämä pätee myös silloin, kun kaikki syötöt vahvistimille suljetaan mute-kytkimellä ennen keikkaa tai tauon ajaksi. Hyvä niin.
Etulaidan nappien lisäksi kumpaankin laitteeseen voi liittää Radialin kytkinpedaaleita, joilla soittimen ja vahvistimen vaihdot voi hoitaa etänä. Molemmat aparaatit ymmärtävät myös midiä, joten liitto data-komentoja jakelevan efektikontrollerin kanssa luontuu sekin.
Sujuvaa reititystä
JX42 V2:n logiikkana on ohjata soittimen signaali joko/tai-periaatteella vain jompaan kumpaan niistä vahvistimista, jotka sen perään on kytketty.
JX44 V2 puolestaan mahdollistaa myös jonkin vahvistinyhdistelmän tai vaikka kaikkien neljän siihen liitetyn vahvistimen käytön samanaikaisesti.
Jälkimmäisen hienous aukeaa, kun tarkastelua laajennetaan takalaidan efektiluuppiin, johon voi kytkeä joko mono- tai stereolaitteita. Jokaisen vahvistinlähdön kohdalla voi nimittäin valita, ohjataanko siihen vain kitaran kuiva signaali vai summataanko mukaan myös efektiluupin kautta kiertänyt signaali.
Esimerkiksi kolmen vahvistimen setin voi helposti määritellä sellaiseksi, että kitaran kuiva ääni tulee keskimmäisestä vahvistimesta ja luuppiin kytketyt efektit stereona laidoille sijoitetuista vahvistimista. Aika yksinkertaisella delayllä, kaiulla tai vaikka kevyellä modulaatioefektillä saa aikaiseksi uskomattoman leveän ja täyttävän soundin, eikä tarvitse soittaa edes mitenkään kovaa – tai paljon. Useamman vahvistimen ja efektien avulla huolellisesti sommiteltu kokonaisuus voi myös hyvinkin olla massiivisuudestaan huolimatta selkeämpi kuin samantyyppinen tai vähäisempi efektointi yksittäistä vahvistinta käytettäessä.
Toinen JX44 V2:n oivallinen toiminto on monofoninen SGI-luuppi, joka on tarkoitettu lavalle sijoitetun pedaalilaudan syöttöä ja paluusignaalia varten.
Jensenin muuntajilla balansoitu kytkentä on JX44 V2:n päässä toteutettu kahdella XLR-liittimellä ja kaapelointiin käyvät tavalliset mikrofonijohdot. Pedaalilautaan puolestaan tarvitaan lisävarusteena myytävä SGI44-boksi, joka muuntaa reitittimeltä tulevan signaalin pedaaleille sopivaksi, ja balansoi pedaaleilla muokatun signaalin ennen siirtoa takaisin reitittimelle. Näin saadaan pidettyä reititin vahvistimien – tai vaikka langattomien vastaanottimien – läheisyydessä, ja pedaalilauta voidaan sijoittaa pelimannin tossun ulottuville. Samalla lauta palvelee näppärästi jokaista eri soitinta signaalin kiertäessä aina sen kautta.
Radialilla on kokemusta kaikenlaisista audiokytkennöistä, lisälaitteista ja sovittimista, ja tuon kokemuksen hyviä hedelmiä tässä nyt korjataan SGI-luupinkin muodossa. Kaikki efekti- ja vahvistinlähdöt on myös kaukoviisaasti varustettu audiomaaton erotuskytkimellä, joten mahdolliset maalenkit saa hurinoiden ilmetessä katkaistua.
JX44 V2:n jokaisessa vahvistinlähdössä on lisäksi omat kytkimensä myös signaalin napaisuuden käännölle siltä varalta, että eri vahvistinten etupäät olisi kytketty keskenään eripäin ja yhteiskäytössä syntyisi vaiheistuksen kanssa ongelmia. Kaikkeen on varauduttu.
Rakenteeltaan kumpikin laite muistuttaa hyvässä mielessä armeijan vehkeitä, lukuunottamatta JX-42 V2:n etulaidan mute-kytkintä, joka on tavanomaista hyvää arkilaatua. Käyttövirtakin otetaan eurojohdolla suoraan verkosta, kun molemmissa malleissa on omat sisäiset virtalähteensä.
Hyvin suunniteltu
Kitaristeille on perinteisesti ollut ominaista rahan pidäkkeetön käyttö kaikenlaisiin värkkeihin, joista lähtee ääntä tai jotka värittävät sitä. Innokkaimmin hamutaan rasioita, jotka särkevät äänen. Penseämmin taas on suhtauduttu välineisiin, joissa ei itsessään ole minkäänlaista soundia.
Näin on ollut aina. Takavuosina kannettiin ihan yleisesti pedaaleita keikalle muovipussukassa ja virtalähteet hukattiin matkalla, jos niitä oli edes alkujaan ollut – ainahan sen pariston nyt jostain saa pummattua ennen soundcheckiä… Vasta hiljalleen on opittu kiinnittämään pedaalit alustaan ja kytkemään ne pysyvästi toisiinsa ja virtalähteisiin. Kaikkein edistyksellisimmät ovat jopa intoutuneet teettämään pedaalilaudan suunnittelun ja kokoamisen asiaan erikoistuneessa liikkeessä.
Tällainen myönteinen kehitys luo toiveikkuutta, ja siksi näen Radialin JX-sarjalaisissa todella lupaavan tulevaisuuden, vaikka hintaa on kieltämättä reippaasti. Jos keikalla tai studiossa kumminkin on useampia kitaroita ja parikin vahvistinta, niin niiden hallinta on tällaisella reitittimellä todella näppärää ja hermoja säästävää.
Audiolaatukin on erinomainen. Kumpikaan laite ei kuulosta itsessään yhtään miltään eikä tunnu hyppysissäkään. Se mikä kitarasta lähtee, matkaa vahvistimelle värittymättä ja vääristymättä. Ja JX44 V2:lla saa myös matkalla efektit kätevästi kyytiin.
Nykyaikaisessa studiotyössä tällaisille vehkeille saattaa olla vielä keikkarintamaakin suurempi tilaus. Kun fileet lumpsahtavat työhuoneen sähköpostiin ja pitää ryhtyä suit sait tallentamaan omaa osuutta, niin mikäs olisi sen mukavampaa kuin valita kulloinkin tarpeellinen soitin ja sille passaava vahvistin tarkkaamon puolella tällaisesta kytkentäboksista ja soittaa menemään vain. Eri vaihtoehtojen vertailu käy rivakasti ja möykkäävät vahvistimet voi sijoittaa toiseen huoneeseen. Keikalla tai työhuoneella – sijoitettu rahassumma tuo itsensä takaisin korkojen kera työskentelyn sujuvuuden ja mukavuuden muodossa. Kannatan.
Radial JX42 & JX44 V2
Signaalireitittimiä useamman instrumentin ja vahvistimen käyttöä varten
JX42
• neljä tuloliitäntää instrumentille
• kaksi lähtöä vahvistimille, audiomaaton erotuskytkimet
• lähtö viritysmittaria varten
• mahdollisuus Radialin jalkakytkinten käyttöön
• mahdollisuus midi-ohjaukseen
• hinta 1 145 €
JX44 V2
• neljä tuloliitäntää instrumentille
• neljä lähtöä vahvistimille, audiomaaton erotuskytkimet, signaalin napaisuuden kääntökytkimet
• balansoitu DI-lähtö, audiomaaton erotuskytkin
• lähtö viritysmittaria varten
• SGI-efektilenkki pedaalilaudan kytkemiseen, mono
• efektilenkki 2 muiden efektilaitteiden kytkemiseen, mono/stereo
• efektilenkki 2 kytkettävissä erikseen kullekin vahvistimelle
• mahdollisuus Radialin jalkakytkinten käyttöön
• mahdollisuus midi-ohjaukseen
• hinta 2 285 €
Lisätiedot: Msonic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
