Eero Raittisen live-esityksistä koottu blueslevy on poikkeuksellisen hieno julkaisu. Mika Myyryläinen on tehnyt julkaisulla kulttuuriteon.
Leap Of Faith alkaa vuoden 1970 harvinaisuudella – Mainos-TV:n "Henkilökohtaisesti Eero Raittinen" -TV-shown ääniraidalla. Kuvamateriaali puolen tunnin ohjelmasta ei valitettavasti ole säilynyt. Kuusi kappaletta lievittävät kuvattomuuden tuskaa vähintäänkin riittävästi.
Ääni on studiotasoa ja Albert Järvinen, Jukka Tolonen (pianossa!), Häkä Virtanen ja Zape Leppänen soittavat niin, että kelpaa. Ja Eero Raittinen laulaa niin, että kylmät väreet tanssivat selkääni pitkin käytännöllisesti koko ajan.
Huomaan eksyväni aikamatkalle lapsuuteeni ja kaivan hiirenkorville selatun oman kappaleeni Ilpo Saastamoisen Kitarakirjasta. Ilpon nuotinnus K.W. Blomqvistin ilmailuaiheisesta bluesista on edessäni Albert Järvisen näyttäessä levyltä mallisuoritusta. Tässä hetkessä on kaikki kohdallaan.
Levy jatkuu Ylen tallenteella Tavastialta vuodelta 1976. Neljän kappaleen osuus on edellisiä selkeästi enemmän live-tallenne. Äänimaailman on silti selkeä, laadukas ja erottuva. Loistavassa bändissä tuolloin olivat Hillel Tokazier, Kalle Lae, Vesa Salmela ja Aimo Hakala. Sekä viipyilevänherkkä Blue Prelude että menevämmät pianovetoiset boogiepalat osoittavat Hillelin tärkeän roolin keikkakokoonpanossa.
Levyn viimeinen kolmannes on taltioitu kahdella keikalla vuonna 2005. Kokoonpanossa soittavat Ykä Putkinen, Markku Reinikainen ja Tero Palo. On nautittavaa seurata Eeron äänen valmiutta, syvyyttä ja samanlaisena säilymistä vuosikymmenten vaihtuessa. Levy on alusta loppuun rullaavaa, svengaavaa bluesia ja Eero laulaa sielukkaasti.
Viimeisen kokoonpanon rytmiryhmä on Ykää ja Eeroa nuorempaa kaartia, mutta ympyrä levyllä sulkeutuu, kun muistaa Järvisen, Tolosen ja Virtasen olleen levyn aloittavalla keikalla 16–20-vuotiaita.
Levyn hienoin kappale on mielestäni Eero Raittisen haltuunottama George Harrisonin Something. Tässä ei olla Beatlesin jalanjäljillä, Eero Raittinen tekee laulusta itsensänäköisen bluesin. Joudun hämmästelemään kappaleessa Albertin tyylikästä tremolomaalailua ja Häkä Virtasen vain kuusitoistavuotiaana soittamia bassolinjoja. Erityiskiitos vähäeleisistä, tyylikkään mustanpuhuvista kansista kuuluu Mika Liikarille.
Eero Raittinen: Leap Of Faith, Live Rarities 1970-2005
Bluelight Records (2022, BLR 33222 2)
