Lauluntekijä on kuin kaivoksien kanarialintu, joka ilmoittaa lähestyvästä tuhosta. Nyt kuitenkin laulaen ja suomen kielellä.
Paljon on muuttunut siitä, kun Ismo Alanko teki loistavasti Neukku-Suomea kuvanneen ”Kun Suomi putos puusta” -soolodebyyttinsä vuonna 1990. Vaikka tyylit ovat vaihdelleet, on Alanko yhä tunnistettava oma itsensä – silti ajankohtainen. Sanataituri pohtii tätä aikaa ja sanoilla on (yhä) merkityksiä. Yhteiskuntaa piikitellen tai ihmetellen, ja välillä peilin itseensä kääntäen. ”Loppuaikana” on ralli, joka osuu terävästi maaliinsa ja on itseironiassaan hersyvä.
Uudella sukupolvella on uusi soundi. Kolmannella lätyllään Tiisu on tehnyt oman Kun Suomi putos puusta -teemalevynsä. Näkökulma tosin on vaihtunut 180 astetta. Ei mennä takki auki kohti Eurooppaa, vaan laput silmillä kohti tuhoa. Maailma on globaali ja niin on Tiisukin, suomeksikin. Laulaja–lauluntekijä Henrik Illikainen osaa ärsyttää ja koskettaa, mutta ei jätä kylmäksi. Oivaltavissa teksteissään hän on suorapuheinen ja alkuaikojen poikamaiseen huumoriin on tullut vakavampi sävy. ”Huono tulevaisuus hyvissä käsissä” ja riemastuttava ”Neljä vuotta paskaa” kertovat suoraan pettymyksen määrän. Sen se tekee nauraen, ja vaikka itku kurkussa. Queen-tyyppiset kuorrutetut rock-oopperat luovat kontrastia ja ovat musiikillisesti hengästyttäviä teoksia. Niiden rinnalla minimalistinen ”Kuilu” nousee lauluntekijän mestariveistokseksi.
Risto Ylihärsilän näkökulma on aina ollut liioitellun subjektiivinen. Haistattelussakin on ollut uhoa, jonka kohdetta on joskus mahdoton osoittaa. Tällä kertaa päähenkilö Risto laulaa kuinka hän on ”Mielisairaassa maailmassa vailla toivoa”. Musiikissa on samaa holtitonta purkkarokkia kuin kaksikymmentä vuotta sitten noustessaan ilmiöksi. Albumi osoittaa, ettei Ylihärsilän kynä ole menettänyt teräänsä. Levy on mestariteos.
Anna Inginmaassa minua viehättää eniten hänen kykynsä yhdistää venyttelevän taidokas jazzlaulu osaksi taidepoppia. Sävyjä on haettu niin italoiskelmästä, Serge Gainsbourgista tai vaikkapa Nancy Sinatrasta. Sovitukset ja Antti Vuorenmaan tuotanto palvelevat kokonaisuutta mahtavasti ja antavat Inginmaan loistaa elokuvan tähtenä.
Ismo Alanko: Kevyt ja kohtuuton, (Fullsteam, 2026)
Tiisu: Kuuluisat viimeiset sanat (Tiisu, 2026)
Risto: Onneksi kaikki oli vain unta (Lördag, 2026)
Inginmaa: Yhdeksän elämää (Stupido Records, 2026)
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2026. Jokaisen numeron jutut pääset lukemaan tuoreeltaan tietenkin tilaamalla lehden suoraan kotiisi tai hankkimalla itsellesi irtonumeron.
Riffiä myyvät myös Lehtipisteen myymälät kioskeissa ja marketeissa sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin digitaalisen näköispainoksen löydät Lehtiluukkupalvelusta.
