Rände on itselleni entuudestaan tuntematon musiikintekijä, vaikka levyjä on ilmeisesti takana jo muutama yli 15 vuoden ajalta. Uusin niistä, Ei tullut kevätjuhlaa risteilee jossain syntikkapopin ja iskelmällisten sävyjen välimaastossa.
Levyn tuottanut Tapio Heinilä on soittanut kaikki instrumentit, samoin konepohjaiselta kuulostavan tuotanto sekä miksaus ovat hänen käsialaansa. Rände taas on itse tehnyt levyn kappaleet ja laulaa ne, Manna Borgin ja Frederica R:n avustaessa.
Rändellä on taito tehdä melodioita. Esimerkiksi levyn avaava, mukavasti rullaava Kaksi maailmaa on ihan tarttuvaa sorttia, jopa hienoista hittiainesta.
Salattu maailma -biisin haikea kertosäe puolestaan nostaa balladin komeasti lentoon.
Viimeinen näytös on niin ikään kappaleena varsin toimiva, mutta tiedotteen mainitsemaan Beatles-vaikutetta en siinä kyllä kuule, ellei sillä sitten tarkoiteta yleistä melodisuutta.
Levy on tehty korona-aikana, joten ehkä se on vaikuttanut sävyyn, mutta Ränden teksteihin kiinni pääseminen on itselleni vaikeampaa kuin mitä musiikkiin tulee. Useissa lauluissa toistuu vähän pessimistinen ja synkkäkin ote, eivätkä sellaiset kielikuvat kuin ”en väistä luoteja, kun jaat oikeutta” (Ansa Viritetty) kauheasti innosta.
Nämä ovat tietysti makuasioita, ja varmasti jollekin toiselle kuulijalle ne voivat avautua eri tavalla.
Rände on levyn perusteella hyvä laulaja, ja hyviä sävellyksiäkin häneltä näyttää syntyvän. Lisäksi hänellä on selkeästi oma tyyli musiikintekijänä, mistä pisteet. Rände osaa hommansa.
Rände: Ei Tullut Kevätjuhlaa (Milki Records, 2022)
