Albumin kannen ensi kertaa nähdessäni luulen, että kyseessä on Dion Holy Diverin uusintajulkaisu. Yhtyeen logon ja kannen ulkoasun yhtäläisyydet Dion klassikkoon ovat ilmeiset, mutta lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että kotimainen STUD se tässä onkin lähestynyt meitä neljännen täyspitkänsä voimin.
Hard’n heavy rock -termillä itseään kuvaileva orkesteri on perustettu jo 80-luvulla, jolloin heidän laulukielenään oli vielä suomi. Muutaman vuoden aktiivisen keikkailun jälkeen yhtye kuitenkin lopetti toimintansa, kunnes se kasattiin uudestaan alkuperäisessä kokoonpanossaan vuonna 2011.
War of Power on hyvin perinnetietoista heviä, jonka tarkoitus ei ole keksiä uusia uniikkeja reseptejä, vaan konsepti perustuu jo ennalta hyviksi havaittujen sointukulkujen sekä tyylikeinojen jalostamiseen ja hyödyntämiseen. Yhtye tulkitsee kappaleitaan vahvan kokemuksen tuomalla varmuudella, eikä sorru tuotantoteknisiin näpertelyihin tai itsetarkoituksellisiin lopputulosta palvelemattomiin sovitusratkaisuihin.
Albumi on vahvasti biisiorientoitunut melodinen kokonaisuus, jossa tunneskaalat vaihtelevat keskitempoisen hard rockin, eeppisemmän hevin ja nopeamman poljennon välillä. Ja kuten tapoihin kuuluu, niin joukkoon on saatu ujutettua myös ne pakolliset balladitkin.
Kappaleista nousee esiin erityisesti Ozzyn Diary of a Madman -henkinen Addiction, jonka tunnelmassa on havaittavissa paljon myös King Diamondin tuotantoon kallellaan olevaa fiilistä. Tarttuvan kertosäkeen omaava Europen Cherokee-kappaleelle todella paljon velkaa oleva Tired on toinen massasta selvästi edukseen erottuva biisi.
Mainittakoon, että Europen lisäksi yhtye on myös Stratovariuksensa kuunnellut, sillä Seeker pyörii vahvasti samoilla taajuuksilla kuin Coming Home ja Soulmatessa taas on mukana Visionsin nimibiisistä ammennettuja melodioita. Tällaiset pienet (mahdollisesti alitajunnasta kumpuavat) lainailut ovat kuitenkin hevissä tavallisia ja tietyllä tavalla ne ihan kuuluvat asiaan, joten eipä niistä voi sen pahemmin urputtaa.
Lopuksi on vielä todettava, että Inversen julkaisuksi tämä oli poikkeuksellisen laadukas ja toimiva kokonaisuus. Eihän tämä sinänsä mitään uutta pöydälle tuo, mutta hyvin tehtyä ja laadukasta heviä on aina varsin mukava kuunnella.
STUD: War of Power (Inverse, 2020)
