Nayteikkuna

Jokaisella singlellä on B-puolensa

 

Kesän mittaan törmäsin useampaankin otteeseen lausumiin joissa todettiin, että fyysisiin äänilevyihin elimellisesti liittynyt ajatus laajemmasta kokonaisuudesta on vanhentunut. Tulevaisuus rakentuu albumien sijaan yksittäisistä kappaleista. Siteeraan tässä vain kahta aiheeseen liittyvää ja tarkoitushakuisesti valittua lähdettä.

Selvis-lehden numerossa 2/2016 haastateltu musiikkitieteen kandi Juha Heikkilä työstää graduansa äänilevyteollisuudesta ja aprikoi sen tiimoilta, että ”Levyyhtiökin pääsee helpommalla, kun ei tarvitse tehdä 10–12 biisin kokonaisuutta; riittää kun julkaisee hitit”.

Näkemystä tukee Helsingin Sanomissa 6.8.2016 haastateltu Universal Music -yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Valtanen:
”Kaikki huomio on nyt biiseissä. Ennen sama fokus, mitä käytettiin albumin tekemiseen, pitää nyt käyttää yhteen kappaleeseen”.
Tämä on varmastikin tarkoituksenmukaista, mutta kohta perään lausuttu jatko on vähintäänkin
mielenkiintoinen.
”Keskitymme yhtiönä strategisesti pelkästään hittien tekemiseen”, Valtanen sanoo.

Jos kaikki aiemmin albumin tekemiseen varatut resurssit todella panostetaan jatkossa yksittäiseen kappaleeseen, luvassa on hienoja aikoja.
Jos taas käykin niin, että tässä nähdään kiva tapa poimia rusinoita pullista, niin metsään mennään.
Toistaiseksi murtamaton totuus on nimittäin ollut, että ennalta ei aina tiedä kuinka kappaleen käy, tuleeko hitti vai jääkö tuotos marginaaliin.

Motown-legenda Lamont Dozier on vapaasti käännettynä todennut näin: ”Olen kirjoittanut noin 78 top-kymppiin noussutta kappaletta, enkä vieläkään tiedä mikä on hitti. Voin vain vetää fiilliksellä”.

Tarkalleen ottaen Dozier on säveltänyt 14 Amerikan listaykköstä ja neljä Englannissa ykköseksi kivunnutta kappaletta, ja tuottanut lisäksi viitisenkymmentä ykköshittiä suurten areenoiden artisteille. Joten jonkinlainen näppituntuma miehellä pitäisi olla.

Muun muuassa Rufus Wainwrightille ja Robbie Williamsille säveltänyt englantilainen Guy Chambers taas muotoilee asian näin: ”Laulun kirjoittamisessa on se juttu, ettet koskaan voi tietää mitä siitä lopulta kehkeytyy”.

Jos kappaleen tekijät eivät itse tunnista mistä muotoutuu singlen A- ja mistä B-puoli, niin eivät artistitkaan aina osaa ennustaa oikein. Itseään voi huvittaa loputtomiin etsimällä internetistä listoja kappaleista, jotka yksi artisti on hylännyt kelvottomana ja toinen poiminut talteen vyöryttääkseen siitä megamenestyksen.

Vaikeus juontuu siitä, että hittipotentiaali ei ole yksittäinen parametri vaan monen tekijän summa.
Menestyneitä kappaleita voi jälkikäteen analysoida ja niistä voidaan tunnistaa samankaltaisuuksia tai kaavamaisuuksia, mutta siltä pohjalta ei saa luotua reseptiä, jolla voitaisiin leipoa seuraava hitti.

Yliopisto ei ole synonyymi erehtymättömälle. Mutta akateemisella koneistolla on toisinaan kuitenkin käytettävissään henkisiä ja materiaalisia resursseja, sekä sellaista kokemusta tutkimustyöstä, että vastaavia ei yritysmaailmasta löydy.
Katsotaan siis avoimin mielin Bristolin yliopiston 2011 julkaisemaa tutkimusta, joka paljastaa hitin kaavan: Score = (w1 x f1) + (w2 x f2) + (w3 x f3) + (w4 x f4), etc.
Niin se menee, valssi kesällä.

Tosiasiassa kyseinen tutkimus on analyysi siitä, miten tietyt parametrit – kuten sävellaji, tempo, kappaleen rakenne, harmonian kompleksisuus, musiikin tanssillisuus, taajuusjakauma jne. – ovat painottuneet eri aikakausien hiteissä.

Tutkimus avaa mielenkiintoisen kulman tarkastella suuren yleisön mieltymyksiä, mutta sekään ei anna vastausta siihen, millainen kappale ja millainen tarins huomenna osuu kuulijan hermoon, ja kenen äänellä tuo tarina pitäisi kuulijalle kertoa.

Joten lykkyä pyttyyn vaan, laskutikkumiehet, melko hasardia hommaa on helmenkalastus iskusävelverstaalla.
Mutta sitten kun alkaa otsaa pakottaa, niin kokeilkaapa kirjoittaa ihan vaan hyvää musiikkia ilman hittiajatuksia, josko joku tykästyisi siihen.

Lukuterveisin,


Lauri Paloposki
päätoimittaja

Tämän ja kaikki muut mielenkiintoiset jutut löydät Riffi-lehden numerosta 4-2016.

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

31.08.2016
|
Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy