Keskustelua keskustelun vuoksi

|

 

Image

Netin harrasteryhmissä keskustelee hyvin sekalainen joukko ihmisiä. On vasta hiljan asian pariin löytäneitä, jo pitkään määrätietoisesti syventyneitä, täysverisiä ammattilaisia ja usein myös jo aktiivisen ammattiuransa taakse jättäneitä, kaiken kokeneita konkareita. Kirjo on valtava, mutta erilaisista lähtökohdista huolimatta keskustelijat tuntuvat silti aika usein löytävän toisensa – joko pidemmälle ehtineen neuvoessa aiheeseen vasta tutustuvaa, tai toisen vastaavassa tilanteessa kamppailevan jakaessa yhteistä taakkaa. 

Molemmilla on arvonsa, eikä kokeneemman neuvo ole aina automaattisesti se paras apu, sillä toisinaan kokemus etäännyttää. Neuvo itsessään saattaa olla absoluuttisesti oikea, mutta apua kaipaavan tavoittamattomissa, koska sen hyödyntäminen edellyttäisi tietoja ja taitoja, joita kysyjä vasta pikku hiljaa on kokoamassa.

Sukupolvien erokin saattaa haitata keskustelua. Nuorison arvot eivät useinkaan puhuttele vanhemmistoa, eikä ole tarkoituskaan. Mutta joskus ikääntyvä kapinallinen unohtaa uineensa itsekin aikanaan vastavirtaan, siis kauan ennen jämähtämistään. Ja ryhtyy lukkaroimaan. Aie on hyvä, mutta jollei vastaaja osaa asettautua kysyjän asemaan, vastaus voi jäädä hyödyttömäksi. 

Neuvon luiskahdus neuvottomuuden ohitse voi olla myös iästä riippumatonta, sillä erään mielenkiintoisen asian nuo keskustelupalstat tekevät varsin näkyväksi. Laji kuin laji, ei ole olemassa vain yhtä yhteistä päämäärää eikä siihen johtavaa ainoata polkua. On erillisiä, toisistaan poikkeavia, toisistaan tietämättömiä tai jopa piittaamattomia tavoitteita ja tavoittelijoita. 

Esimerkiksi musiikki ja sen tekeminen on hajanainen ilmiöavaruus, jonka eri kolkista ei aina ole näkö- tai kuuloyhteyttä muihin ääriin, yhteisestä kielestä puhumattakaan. Niinpä esimerkiksi jonkin soittotekniikkaan tai vaikkapa soittimen pintakäsittelyyn liittyvän termin vieraus kirjoittajalle ei välttämättä riipu lainkaan harrastuksen tai ammatin parissa vietetyistä vuosista, vaan voi pikemminkin kertoa siitä miten ahtaissa siiloissa kysyjä ja vastaaja ovat tahoillaan toimineet. Kieli ja käsitteet ovat toisilleen vieraita, vaikka kummallakin on meriittejä omassa toimintaympäristössään. 

Toisiaan hylkivien näkemysten ehdottomuus selittyy osaltaan myös rytmimusiikin vahvalla itsetekemisen perinteellä ja toisaalta muodollisen koulutuksen verraten lyhyellä historialla. Yhä edelleen voi törmätä hedelmättömään asetelmaan, jossa kliiniseksi moititun akateemisen oikeellisuuden ja toisaalta aidoksi kehutun katu-uskottavuuden annetaan tarpeettomasti riitautua keskenään.

Keskustelulla on silti aina itseisarvonsa, vaikka yksimielisyyttä ei saavutettaisikaan. Kysyjän kannattaa kuitenkin huomioida, että hyväntahtoisuuden lisäksi myös pahanilkisyys voi olla motiivina keskusteluun osallistumiselle, ja yhtä lailla kumpi tahansa saattaa kummuta tiedosta tai tietämättömyydestä. Kun lukuun otetaan ihmisten vaihtelevat tunnetilat ja kirjavat taidot ilmaista ajatuksiaan kirjallisesti, soppa sakenee välillä hallitsemattomasti.

Mitä laajempi on mahdollisten vastaajien joukko sitä värikkäämpi on mahdollisten vastausten kirjo. Usein onkin hedelmällisempää suhtautua vastauksiin erilaisuuden ilmentyminä eikä niinkään täsmällisinä totuuksina. Jos kitaristi kysyy vaikkapa hyvän sormivibran tunnusmerkistöä, hän ei saa kaikkien vastaajien jakamatonta ja yksimielistä määritelmää asiasta. Sen sijaan some-pensaikosta pölähtää varpusparvi, jossa jokainen räpsyttää siipiään omaan tahtiinsa ja omalla tyylillään.

Sepä se. Kitaristin sormivibratolle ei ole yhtä ja ainoaa oikeata ilmenemismuotoa, eikä jonkin lisälaitteen käyttämiselle tai käyttämättä jättämiselle kiveenhakattua sääntöä. 

Tiukalla sitoutumisella jonkin tietyn genren tai koulukunnan kirjoittamattomiin sääntöihin tai käytäntöihin varjellaan kyllä tyylipuhtautta ja turvataan kenties perinteen jatkumista ennallaan. Mutta toisinaan kyse on vain silkasta rajoittuneisuudesta, jonka karistelu vaatisi rahtusen rohkeutta ja avointa seikkailumieltä. Sekä pikkuisen kaverin kannustusta, sillä rajoittuneisuuden taustalla on usein merkittävä määrä arkuutta omasta suoriutumisesta. 

 

Lukuterveisin

Lauri Paloposki,

päätoimittaja

•••

Näin alkaa päätoimittaja Lauri Paloposken pääkirjoitus Riffin printtinumerossa 3/2022, jossa kirjoitus julkaistaan kokonaisuudessaan lehden ilmestymispäivänä 8. kesäkuuta 2022. Siitä selviäisi sekin, miksei keskustelu kuitenkaan ole arvotonta, vaan päinvastoin. Jos olet eri mieltä, hanki lehti niin näet mitä oikeastaan vastustat. Jos olet yhtä mieltä, hanki lehti ihan kannatuksen vuoksi ja kuplaudu sen parissa lisää… 

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.