Nayteikkuna

Koukuta kuudessa sekunnissa

Hesari julkaisi hiljattain artikkelin otsikolla Raha ratkaisee radiohitit. Jutussa haastateltu Nelonen Median musiikkipäällikkö vastaa työkseen kuuden eri radioaseman musiikkivalinnoista ja toteaa näin:
”Minun työtäni ei ole sivistää, vaan huolehtia, että työnantajani menestyy ja tekee mahdollisimman hyvää tulosta”.

 

Välttämättähän nämä tavoitteet eivät lyö toisiaan korville. On täysin mahdollista, että musiikkia kauppaamalla voi tehdä hyvää taloudellista tulosta ja sivistys leviää siinä sivussa.
Ahmet Ertegün perusti aikoinaan maineikkaan Atlantic Recordsin ja kasvatti pienestä riippumattomasta levymerkistään suuren amerikkalaisen musiikin julkaisijan. Ertegün arvosti artisteja ja nämä kunnioittivat levy-yhtiöpomoa. Samoin kilpailijat, mikä on riitaisalla alalla aikamoinen saavutus. Ertegünillä riitti myös aikaa auttaa muita alkuun ja näin eräskin David Geffen pystyi perustamaan Asylumin. Monimuotoisuus kasvoi ja kukoisti.

Nyt pitäisi kuitenkin määritellä vielä kaksi kriittistä käsitettä: ”hyvä tulos” ja ”sivistys”.
Yhdelle hyvä tulos tarkoittaa, että rahat riittävät mielekkääksi koetun toiminnan jatkamiseen ja ehkä jotain jää sukanvarteenkin. Toiselle hyvä tulos tarkoittaa, että rahaa riittää jaettavaksi omistajille osinkoina – mieluusti enemmän kuin edellisvuonna.

Sivistäminen on pulmallisempi käsite, mutta eiköhän siihen kuuluu jollakin tavalla ainakin yleisön tutustuttaminen uuteen ja kenties yllättävään musiikkiin, jonkinlainen raja-aitojen koettelu ja mahdollisesti selkeä arvotus sen suhteen mitä pidetään ansiokkaana ja soittamisen arvoisena musiikkina.
Silloin esiin nostetaan jollain mittarilla arvioituina esimerkillisiä kappaleita ja esityksiä – kiinnostavia sävellyksiä ja sovituksia, oivaltavia ja taiten laadittuja sanoituksia, uutta luovaa musiikkia ja niin pois päin.

Radiosoitolla on merkitystä, koska se muovaa niin laajalti ihmisten käsitystä musiikista. Toki radio maksaa tekijöille korvauksia musiikin käytöstä, ja ne tulot ovat radiosoittoon päässeille varmasti tervetulleita. Ja koska radio maksaa käyttämästään musiikista, sillä on tietysti täysi oikeus valita, mitä se haluaa sillä rahalla kuulijoilleen tarjota.

Silti jotain on aivan perusteellisesti kääntynyt nurin niskoin, kun radiossa soitettavia kappaleita valitsee kohderyhmästä valittu raati, jolle soitetaan 6–10 sekunnin näytteitä soittolistalle tyrkyllä olevista kappaleista. Näytteen kesto perustuu HS:n jutun mukaan siihen, että tuossa ajassa kuuntelija vaihtaa kanavaa, jos siellä soiva musiikki ei miellytä.

Se on lyhyt aika se, siinä ei päästä edes alkuun. King Crimsonilla kesti 15 sekuntia saada kappaleensa ”Easy Money” käyntiin. Rickie Lee Jones kirjoitti omaan saman nimiseen biisiinsä 20 sekunnin intron. Pink Floydin ”Money” puolestaan vaatii reilut 40 sekuntia ennenkuin laulu kajahtaa kuuluviin. Ja Dire Straitsin ”Money For the Nothingin” tunnistettava kitarariffi taas rävähtää esiin vasta puolentoista minuutin lämmittelyn jälkeen, laulua kuullaan kun on kaksi minuuttia kulunut kappaleen alusta.
Jokin tässä nyt mättää – sitä isompi hitti mitä pitempi intro?

Jos kuuntelija todella haluaa vuorata itsensä tutulla ja turvallisella, siihen ei tarvittaisi radiota lainkaan. Yksilöllisen pumpulipatjansa voi jokainen rakentaa itse laatimalla oman soittolistansa nappikuulokkeilla tajuntaan injektoitavaksi.
Radiota tarvitaan siihen, että saadaan ihminen kurkistamaan ulos siitä poterosta, johon hän on itsensä eriöinyt. Se on radion etuoikeus ja velvollisuus, eikä pelkkä velvollisuus. Se olisi sille myös mahdollisuus saada kaltaiseni tyypit pitämään radiota päällä vielä uutiskatsauksen jälkeenkin.


Lukuterveisin
Lauri Paloposki
päätoimittaja

•••

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

30.08.2017
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy