Musikaalisuus ja soittotaito

Henkilö toteaa ettei ole lainkaan musikaallinen, koska ”mä en ole koskaan osannut laulaa tai soittaa mitään”. Ja luettelee muitakin perusteita: kahden eri korkuisen sävelen erottaminen toisistaan on kuulemma todetusti hieman haparoivaa.

 

Silti henkilö tunnistaa musiikkikkappaleita, jotka on kuullut aikaisemmin, myös instrumentaalimusiikkia. Kyse ei ole siis sanoitukseen perustuvasta tunnistamisesta vaan musiikista itsestään. Kännykkään valituista soittoäänistäkään ei synny sekaannusta. Yksi vislattu melodia erottuu toisesta vaivatta ja henkilö tietää kuka siellä soittaa.

Onko avaintekijä rytmi, melodia vai harmonia, ei ole ihan yksinkertaisesti selvitettävissä. Puhumattakaan siitä, että tutkittaisiin vaikkapa tunnelman havainto- ja luokittelupsykologiaa.

Jonkinlaista musiikin hahmotuskykyä henkilöllä on, mutta se ei ilmene lauluun tai instrumenttiin kanavoituvana taitona. Kenties spontaania konserttikäyttäytymistä vaivihkaa tarkkailemalla selviäisi jotain, vaikkapa se taputtaako henkilö rytmissä muiden kanssa ja sujuuko se selkäytimellä vai seuraamalla muiden taputtajien liikkeitä.

Kaikki taidot ovat harjaantumisen tulosta. Jonkinlaiset luontaiset taipumukset tarvitaan siemeneksi, mutta kasvuun vaaditaan myös otollinen maaperä, valoa ja sopivasti kosteutta. 

Onko henkilön epämusikaalisuudessa lopulta kyse vain siitä, että luontaisia taipumuksia ei ole kriittisellä hetkellä tuettu. Ei ole ollut sopivaa mallia, ohjausta tai soitinta, joka olisi herättänyt kiinnostuksen ja innostanut tutkimusmatkalle musiikin pariin. Jos lapselle ei kukaan laula, lapsi alkaa pitää laulamattomuutta normaalina tilana, ja jos ei koskaan näe ja kuule kenenkään soittavan elävänä esityksenä, musiikin synty jää yhtä hämäräksi kuin purkkimaidon yhteys lehmään. 

Oletetaan, että luontaisia taipumuksia on. Sattumoisin myös jokin malli, jota seurata sekä vieläpä soitin, josta saa jonkinlaisen otteen. Mieli vetää tutkimusmatkalle musiikkiin ja se mitä kutsutaan soitto- tai laulutaidoksi alkaa kenties versoa.

Soitto- tai laulutaito ei ole kaksiasentoinen kytkin, joka joko on päällä tai pois päältä. Se ei ole myöskään liukusäädin, jota voi siirtää suoraviivaista rataa kohti maksimaalista täyttymystä.

•••

Näin alkaa päätoimittaja Lauri Paloposken pääkirjoitus Riffin printtinumerossa 4/2022, jossa kirjoitus julkaistaan kokonaisuudessaan lehden ilmestymispäivänä 24. elokuuta 2022. Kirjoituksessaan päätoimittaja väittää, että soittotaitoa on myös montaa sorttia ja että sitä voisi oikeastaan verrata kasvavaan puuhun!?!  

…aivan, hanki lehti niin näet miten oudoiksi touhu tuosta vielä yltyy. Jos olet sitten eri mieltä, saat aiheen protestiin. Jos taas yhtä mieltä, niin hankkimalla lehden tuet sen tulevaisuutta: kaikki tuotot käytetään lyhentämättöminä jälleen uuden numeron julkaisemiseen!  

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


 

22.08.2022
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy