Nayteikkuna

Some-velvoitteen sietämätön kepeys

Ilmiöillä on taipumus vyöryä alalta toiselle. Jotain olisi siis pitänyt ehkä oivaltaa jo siinä vaiheessa, kun kirjailijoita ei enää pidetty varteenotettavina kirjailijoina elleivät he kirjoittamisen ohessa kyenneet olemaan kiinnostavia ja nokkelasti sanailevia mediapersoonia.

Vaikuttaa siltä, että osa nauttii julkisuudesta, eikä siinä itsessään mitään pahaa varmasti olekaan. Pieleen homma menee siinä vaiheessa, jos aletaan ajatella, että jokaisen pitää pystyä samaan, tai että ilman kirjailijan säkenöivää mediapersoonaa eivät hänen kirjoittamansa kirjatkaan voi olla kovin merkittäviä. Ikäänkuin vakuutus ammattipätevyydelle pitäisi hankkia julkisuudella.

Aivan uutta tällainen ei tosin ole populaarikulttuurissa, jossa tähtiä on kautta aikain raahattu ties millaisiin tilanteisiin kuvattaviksi, haastateltaviksi tai ihan vaan pönöttämään uuden marketin aulassa.

Näinä monimuotomedian aikoina ei kumminkaan enää riitä säkenöinti televisiossa tai radiossa – myös somesfääri tulisi valloittaa, jotta aikaansaannokset jollakin muulla saralla saisivat uskottavuutta. Ja tämä näyttää pätevän tähtisolistin ohessa myös esimerkiksi yksittäiseen muusikkoon tai teknikkoon.

Näissä toimissa varsinainen ammattitaito on aina tarvinnut kumppanikseen keikkareissut kestävän ja sosiaalisesti sujuvan persoonallisuuden. Edelleen niillä avuilla hoidetaan ajankohtainen urakka, mutta se ei välttämättä vielä kanna seuraavaan pestiin. Siksi olisi suotavaa pitää itseään koko ajan sopivasti esillä myös muuten, ei liian kärkkäästi mutta riittävän selkeästi. Siten, että somenkielinen cv olisi aina ajan tasalla.

Yhtälailla äänitysstudion on jatkuvasti raportoitava kenen tuotantoa tänään väännettiinkään ja mikä laite tässä juuri hankittiinkaan kalustolistaa komistamaan. Niinkus näette: iskussa ollaan, tervetuloa meille, hyvä meininki.

Syrjään eivät jää myöskään soitinrakentajat, joiden varsinainen työ on rakentaa kelpo soittimia, tai korjata kulumavikoja ja kolhuja. Ja onhan tuo selvää, että aluillaan olevaa aihiota tai priimakuntoon korjattua soitinta sopivasti esittelemällä sana leviää potentiaalisten asiakkaiden joukkoon.

Kivijalkapuoti alasta riippumatta on sekin saman paineen alla. Liikkeen sijainti keskeisellä paikalla, asiallinen tuotevalikoima ja osaava palvelu muodostivat ennen 100 prosenttia merkitsevästä kokonaisuudesta.

Nyt tiettyä tuotetta etsivä asiakas avaa liikkeen nettisivuston ja jollei sieltä löydy kyseistä kapinetta heti, niin voi voi.

 

Hieno puoli netissä ja somessa on se, että parhaimmillaan ne laajentavat näkyvyyttä ja toisinaan jopa verrattain vähäisellä rahallisella panostuksella. Somen kustannukset käsittävät siihen laitetun työajan, jollei osta maksullista lisänäkyvyyttä.
Nettisivusto vaatii lisäksi jonkinlaisen alustan, jonka hinta vaihtelee vähäisestä todella kalliiseen aivan siitä riippuen millaista sisältöä sen kautta tarjotaan ja onko siihen yhdistetty jonkinlainen toimiva tilaus- ja maksujärjestelmä vai onko kyseessä vain kaupan laajennettu näyteikkuna.

Huonoa taas on se, että netti on luonteeltaan jatkuva ja loputon. Sivusto, jota ei ole vuoteen päivitetty, vihjaa siihen ettei sen haltija ehkä ole muutoinkaan kovin aikaansaapa, liekö enää edes mukana kuvioissa.

Mutta riittääkö eläväisyyteen päivitys kerran kuukaudessa, kerran viikossa, kerran päivässä vaiko kerran tunnissa? Asiakashan saattaa tulkita passiiviseksi sen mitä päivittäjä pitää aktiivisena. Tasapainoa joutuu arvuuttelemaan, kun kaikki päivityksiin käytetty aika on kumminkin aina pois varsinaisesta leipätyöstä.

Vaan eipä paperille painettava aikakauslehtikään jää osattomaksi some-prässistä. Onneksi tässä maassa twiittaus ei ole sentään aivan niin velvoittavaa, eikä instagram-passiivisuutta pidetä ilmeisesti kovin suurena puutteena.

Hyvä edes niin. Saatetaan keretä.

Lukuterveisin


Lauri Paloposki,
päätoimittaja

 

Tämä pääkirjoitus on julkaistu alunperin lyhennettynä verkossa ja kokonaan Riffin painetussa numerossa 3/2015. Teksti on täydennetty printtiversion mukaiseksi 31.8.2015.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

03.06.2015
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy