Tekemistä keksijöille

|

Image

Suuri osa todella merkittävistä keksinnöistä perustuu käytännön tarpeeseen. On ongelma, joka pitää ratkaista.


Siihen perustuvat esimerkiksi suomalaisen Ponssen metsäkoneet – joista ensimmäisen rakensi metsäkoneyrittäjä Einari Vidgrén itselleen, kun toisten tekemät eivät kovassa käytössä kestäneet.
Ja siihen perustuu alkujaan myös lääketeollisuus, joka runsaasta julkisesta parjauksesta ja valitettavasti kovin muodikkaaksi nousseesta rokotevastaisuudesta huolimatta tarjoaa meille turvaa monia aiemmin kohtalokkaita sairauksia vastaan.

Jos jonkin ongelman olemassolo on kerran hyvä lähtökohta keksinnön synnyttämiselle, niin nyt on oikeastaan kaksinkertaisesti hyvä tilanne. On nimittäin kaksi ongelmaa.
Ensimmäinen on Suomen yhä kehno taloustilanne ja siihen liittyvä, julkisesti peräänkuulutettu innovaatioiden tarve.
Toinen on jo raavaan aikamiehen ikään varttuneen sähkökitaran käsittämättömän surkea elektroniikka. Kaikessa alkeellisuudessaan se on jämähtänyt puolen vuosisadan takaiselle tasolle, eikä moiselle saamattomuudelle vedä vertoja edes ihmiskunnan hanakkuus pitää edelleen kiinni polttomoottoreista, joiden vahingollisuus on tunnettu jo pitkään.

Sähkökitara ja siihen liitettävät lisälaitteet poimivat auliisti ulkoisia häiriöitä, tai tuottavat niitä itse.
Olen joskus kuullut ammattilaisen suusta arvion, jonka mukaan näin on ollut ennenkin ja pienet pörinät oikeastaan kuuluvat soittimen luonteeseen. Pah.

Vertailun vuoksi muistutan, että yhtä alkeellisesta peruskonstruktiosta lähteneen yleismikrofonin kehitys on viety teknisesti kertaluokkaa jalommalle tasolle verraten simppelillä balansoidulla kytkennällä. Sen ansiosta mikrofonia voi käyttää ilman ulkoisten häiriöiden riesaa sellaisissa tilanteissa, joissa sähkökitara oirehtii jo rankasti.

Onhan meillä tosiaan humbucker-mikrofonit, totta. Mutta kitaristit kyllä tietävät,että niiden soundi ja soittotuntuma ovat erilaiset verrattuna yksikelaisiin. Kysymys siis kuuluu, mikä tekee yksikelaisesta mikrofonista niin hankalan tapauksen, että samaa ääntä ja soittotuntumaa ei voitaisi saavuttaa jollakin vähemmän häiriöalttiilla ratkaisulla?

Ilmiö on kyllä johtanut kehitykseen monilla liitännäisalueilla. Löytyy häiriöiden minimoimiseen tarkoitettua grafiittimaalia ja kuparifoliota kitaran elektroniikan suojamuuriksi. Ja melkoinen on sekin valikoima lisälaitteita, joilla jo ilmaantuneita häiriöitä koetetaan vaimentaa tai suodattaa pois.
Mutta missä on yksinkertaisesti selainen kytkentä, jolla yksikelaisen tuntu ja soundi ovat tallella, mutta häiriöt on eliminoitu? Tästä saa nyt sitten poimia itselleen haasteen, jos siltä tuntuu.

Odotan innolla kuulevani, miten asiat edistyvät.

Lukuterveisin

Lauri Paloposki,
päätoimittaja

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.