Dialektiikkaan eli vapaasti määriteltynä keskustelun tai jonkin kehitysprosessin etenemistä tarkastelevaan oppiin kuuluu eräänlainen pyhä kolminaisuus. Aluksi on väite eli teesi. Se poikii vastaväitteen, antiteesin. Ja näitä kahta yhteen sovitettaessa syntyy kolmas osanen – synteesi, joka ihanteellisessa tilanteessa sisältää sekä teesin että antiteesin hyvät puolet, mutta ei kummankaan huonoja piirteitä.
Hapan ihminen kutsuu synteesiä kompromissiksi, jossa vesitetään kummankin alkuperäisen aineksen kannatettavat asiat ja tyydytään laihaan mikstuuraan, josta puuttuu voima ja vaikuttavuus.
Uskotellaan nyt tässä yhteydessä kuitenkin, että synteesi on vuorovaikutuksellisesti jalostettu ja alku-peräisten ainesten yläpuolelle kohoava tuotos.
Muunlaisiakin kehityskulkuja on olemassa. Esimerkiksi taiteessa alalajiin katsomatta toteutuu usein paljon suoraviivaisempi kaava: esikuva synnyttää kopion eli plagiaatin.
Niin käy usein siinä vaiheessa, kun innostunut nuori soittaja lankeaa jonkun idolinsa taikaan ja ryhtyy matkimaan tämän soittoa tai laulua pienintäkin piirrettä myöten.
Tai laulunikkari hurahtaa ihailemansa artistin tuotantoon ja alkaa kirjoittaa toisintoja tämän tuotannosta. Mahdollisesti huomaamattaan ja tuotostensa ainutlaatuisuuteen vilpittömästi uskoen.
Kulttuureissakin on eroja. Pikkutarkka kopiointi oli käsittääkseni Kiinassa perinteinen taiteen polku. Uusia mestareita ei leivottu omaperäisyyden taikinasta vaan nuori polvi ansaitsi arvostuksensa sillä miten taitavasti se osasi vanhoja mestareita kopioida.
Muistuttaa muuten likeisesti cover-bändien toimintaa, joka monesti määrittyy asiakkaan toivomusten puitteissa. Noin yleisemminkin esiintyjän omia versioita suvaitaan vasta, jos yhtye on jo itsekin noussut esikuvalliseen artistikategoriaan. Kyllä Haloo Helsinki voisi halutessaan versioida Eppuja nykyään ja J. Karjalainen aivan ketä tahansa, mutta yritysjuhliin tilatun cover-bändin on paras soittaa ohjelmistonsa prikulleen levytettyjen alkuperäisesitysten mukaisesti, jos mielii saada suosituksia keikkamyyntinsä tueksi…
•••
Näin alkaa päätoimittaja Lauri Paloposken pääkirjoitus Riffin printtinumerossa 1/2022, jossa kirjoitus julkaistaan kokonaisuudessaan lehden ilmestymispäivänä 9. helmikuuta 2022.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.