Joskus aikoinaan omakustanne sisälsi käsitteenä vääjäämättömän ajatuksen jonkun sorttisesta kotikutoisuudesta ja vaatimattomasta teknisestä toteutuksesta. Omakustanteeseen päädyttiin tyypillisesti sen vuoksi, että idea ei kelvannut viralliselle julkaisijalle. Joko eväät kaupalliseen menestykseen arvioitiin kehnoksi, tai sitten taiteellinen sisältö ei vakuuttanut kustantamoa.
Kielteisen päätöksen myötä sulkeutuivat usein myös ammattimaisesti toimivan studion ovet, siitä pitivät korkeat tuntiveloitukset huolen. Samalla jäätiin ilman ammattitaitoisen tuottajan ja kokeneen äänittäjän mahdollisesti hankkeeseen tuomia näkemyksiä.
Kun varteenotettava äänityslaitteisto oli nykymitan mukaan todella kallista, oli omin päin toimivan tyytyminen vaatimattomiin vehkeisiin. Aika selvää, että jälki tältä pohjalta oli suttuista ja hapuilevaa.
Tekniikan kehitys on osin mullistanut tilanteen, eikä omakustanteen käsitteeseen sisälly enää automaattisesti vastaavaa rasitetta. Tekninen ja taiteellinen laatu kyllä vaihtelevat edelleen, mutta niin se vaihtelee levy-yhtiöidenkin julkaisemilla äänitteillä.
Toimitukseen lähetettyjen näytelevyjen perusteella voisi jopa sanoa, että parhaat omakustanteet ohittavat sekä teknisen toteutuksen että taiteellisen sisällön osalta levy-yhtiöiden normituotannon mennen tullen.
Usein näiden takana on kokeneiden muusikoiden ryhmä, mahdollisesti yhdessä perustettu osuuskunta tai yhtiö, jonka päämääränä on tehdä ensijaisesti sellaista musiikkia josta itse pidetään. Jos kaupallista menestystä tulee, se on positiivinen seurannaisilmiö, ei liikkeelle paneva motiivi.
Levy-yhtiöt ovat yhtiöitä ja yhtiön tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tämä yksiulotteisen puhtaaksi jalostettu teesi on vähä vähältä noussut määrääväksi normiksi alalla jos toisella, myös musiikissa. Harmi vain, että se näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja riskejä karttelevaan linjaan, jossa julkaistaan mahdollisimman samanlaista kuin kilpailija tekee. Ainakin jos vaikuttaa siltä, että kilpailija on löytänyt jotain mikä myy.
Valitettavan vähän tuntuukin olevan uskallusta ja halua etsiä jotain sellaista, jota kilpailijat eivät vielä tee. Vaikutelma vain tehostuu, kun radioasemienkin välillä kuulostaa vallitsevan saman tyyppinen toisten tarkkailu ja samaan suuntaan nyökkäily.
Ei siis ihme, että ne kaikkein mielenkiintoisimmat näytelevyt ovat viime vuosina tulleet juuri omakustannepuolelta, tai tekijöiden itsensä perustamilta pienlevy-yhtiöiltä. Ne eivät rajaa itseään samalla tavoin jonkin tetyn genren tai muodin sanelemaan muottiin, vaan lähestyvät mitä ilmeisimmin musiikkia avarakatseisemmin, sisällön kautta.
Se on selvää, että tappiollinen toiminta ei voi jatkua loputtomiin, ellei joku halua sitä ehdoin tahdoin muilla keinoin rahoittaa. Siksi teesi voiton tuottamisen välttämättömyydestä on osittain perusteltu. Vaan kun rengiksi kelpaavasta periaatteesta tulee isäntä, ollaan hakoteillä.
Jossakin aatteellisen omakustantamisen ja pelkkää voittoa tavoittelevan yritystoiminnan välissä täytyy olla kultainen leikkaus. Ja jotenkin tuntuu siltä, että se saattaisi olla lähempänä omakustannustoimintaa.
Jarruna on kuitenkin yleensä pieni budjetti, jonka vuoksi markkinointi on olematonta ja hyväkin levy saattaa jäädä yleisöltä huomaamatta. Internet tosin antaa tiettyjä keinoja hakea näkyvyyttä hyvin pienillä kustannuksilla, mutta ei se yksin riitä. Mukaan tarvittaisiin media, joka näkisi aiheelliseksi, kenties jopa velvollisuudekseen nostaa yleisön tietoisuuteen muitakin vaihtoehtoja kuin vain ne listoilla jo olevat. Sellaisella toiminnalla voisi olla arvaamattomat seuraukset musiikin monimuotoisuuden pontimena.
Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio on ostettavissa Lehtiluukkupalvelusta