Riffin 5/2013 lukijakilpailun palkinnot on arvottu.

Kaipa se monella taholla uutisoitiin, mutta pari vuotta sitten minulta jäi tyystin huomaamatta uuden bändin nimeltään Flying Colors ilmaantuminen. Saman kohtalon koki porukan debyyttialbumi viime vuoden alusta.
Olisi pitänyt olla tarkempana…

Riffissä 6/2013 haastateltu syntikka/elektronimusiikin erikoismies, laitekeräilijä ja äänisuunnitelija Jarkko Tuohimaa suostui pyynnstämme perkaamaan yhden tekemänsä biisin rakenteen kerros kerrokselta.

Joskus aikoinaan omakustanne sisälsi käsitteenä vääjäämättömän ajatuksen jonkun sorttisesta kotikutoisuudesta ja vaatimattomasta teknisestä toteutuksesta. Omakustanteeseen päädyttiin tyypillisesti sen vuoksi, että idea ei kelvannut viralliselle julkaisijalle. Joko eväät kaupalliseen menestykseen arvioitiin kehnoksi, tai sitten taiteellinen sisältö ei vakuuttanut kustantamoa.

Erityisesti lauluäänityksiin suunniteltu V4 U perustuu Schoepsin CM 51/3 -malliin (vuodelta 1953), mutta niin uutukaisen mekaaninen rakenne kuin sen elektroniikkakin ovat ehtaa nykypäivää.

Sipsuttaako haitsu liian sievästi, tai kaipaisiko aksentti vahvempaa säläystä kruunukseen? Rhythm Tech tarjoaa ratkaisua…

Matti Pajuniemen kirjoittaman teoksen tiivis johdanto avaa alkuun progen käsitettä, kuvailee eri tyylisuuntia ja perkaa keskeistä terminologiaa. Tämän päälle onkin hyvä luodata progressiivisen rockin historiaa ajanjakso kerrallaan ja vieläpä maantieteellisiin alueisiin jaettuna.

Eastern Acoustic Works -yhtiön mukaan Anya ei ole perinteinen PA-järjestelmä vaan täysin uudenlainen ja mihin hyvänsä saliin mukautuva äänentoistoratkaisu, joka käytännöllisesti katsottuna eliminoi huoneakustiikan vaikutukset saliäänestä.

Leslie Westin uuden albumin kannessa on kuva vuoresta. No eipä ole ihme. Niin on ollut aika monen muunkin hänen kiekkonsa kansitaiteessa, jo silloin kun miehen bändinä oli Mountain ja ajankohta noin 40 vuotta sitten.