Greg Howe on kiertänyt urallaan täyden ympyrän aloittamalla bändin jäsenenä, sittemmin sooloartistina, rivijäsenenä suosikkikaulajien kiertuekokoonpanoissa ja nyt jälleen kitaristina ja biisintekijänä bändin kanssa. Lisäksi hänen kokemustaan on hyödynnetty eri valmistajien kanssa nimikkokaluston suunnittelussa. Tapasin miehen Frankfurtin musiikkimessuilla, jossa Howen mittojen mukaan rakennettuja soittimia ja laitteita löytyi useammaltakin osastolta.
Kauan ennen internetin aikaa, 80-luvun lopulla, kitaristi Greg Howe ponkaisi maailman – tai ainakin kitaratilutuksesta kiinnostuneiden – tietoisuuteen Shrapnel Recordsille julkaisemiensa levyjen ansiosta. Tosin hänen tyylinsä ei edustanut levymerkille ominaista neoklassista koulukuntaa.
– Tarkkaan ottaen urani ei alkanut noista instrumentaalilevyistä, koska meillä oli jo lukioaikoina rockbändi Howe II laulajaveljeni Albertin kanssa ja teimme klubikeikkoja soittaen kitarapainotteista hard rockia monta vuotta. Lähetin oman demon Mike Varneylle ja hän halusi tehdä sopimuksen neljästä instrumentaalisesta levystä. Mutta en halunnut irrota bändistä, joten sovittiin, että bändimme olisi mukana kahdella levyistä, Howe muistelee tapahtumia jo yli 20 vuoden takaa.
Mainittu bändi oli mukana levyillä Howe II (1989) ja Now Hear This (1991). Soololevyt olivat sitten Greg Howe (1988) ja Introspection (1993).
– Shrapnelin artisteihin kuuluivat jo silloin Vinnie Moore ja Tony MacAlpine, jotka lokeroitiin neoklassiseen tyyliin, ja luulin Varneyn haluavan minulta samanlaista. Hän kuitenkin totesi ensimmäiset biisini kuultuaan, että neoklassista meillä jo on, tee vapaasti omaa juttuasi. Sehän sopi, koska en ollut siitä genrestä liiemmin innostunut. Yngwien tekniikasta pidin kovastikin, mutta halusin soveltaa taitojani rockin, bluesin ja funkyn suuntaan.
Tiluttamisen huippukausi ei kestänyt montaakaan vuotta ja muotiin nousivat grungen tapaiset, vähemmän sooloilua sisältävät suuntaukset.
– Kun 90-luku eteni, instrumentaalinen kitaramusiikki ei yhtäkkiä ollutkaan enää suosittua ja aikani kului pohtiessa, mitä tehdä seuraavaksi ja miten hyödyntää osaamistani. Bändikin hajosi ja veljelläni oli ongelmia aineiden kanssa. Mike Varney ehdotti uutta sopimusta, jotta saataisiin jatkuvuutta, mutta siitä seuranneet levyt olivat lähinnä hakemista, Howe myöntää.
Sitten saitkin uuden käänteen urallesi, aluksi päästessäsi Michael Jacksonin kiertuebändin kitaristiksi joksikin aikaa. Liittyikö valintaasi koesoitto?
– Minulla oli onnea, sillä tapasin NAMMissa Jennifer Battenin – jonka soitosta pidin paljon ja hänkin tuntui pitävän minusta – ja hän kertoi olevansa lähdössä Jacksonin bändistä väliaikaisesti. Hän suositteli minua tilalleen ja sain pestin. Tällä alallakin referensseillä on merkitystä, ja jos ansiolistalleen voi lisätä työskentelyn Michael Jacksonin kanssa, on helpompaa saada töitä jatkossa.
– Niinpä siitä seurasi muita kiertuehommia. Enrique Iglesiasin kiertue sopi minulle, koska silloin ei tarvinnut miettiä omaa uraa ja sain hyvää palkkaa maailman kiertämisestä, vähän kuin lomalla olisi.
Onhan siinä eroa jos soittaa erittäin vaativaa materiaalia, eikä tahdo löytyä keikkoja millään, ja sitten taas helppojen avosointujen soittamisesta saakin ihan naurettavan paljon rahaa.
– Tämän jälkeen tein vielä stadionkiertueet ’N Syncin ja Justin Timberlaken kanssa muutaman vuoden aikana ja olisi ollut tarjolla vielä iso kiertue Justinin bändissä, mutta totesin, että hauskaa oli ollut, nyt on aika palata artistiksi. Minulle ei riitä, että saan vain palkkaa soittamisesta: minun täytyy osallistua luovaan prosessiinkin.
Jonkin verran videoitua materiaalia Howesta – Batten-peruukki päässään – Jacksonin kanssa on katsottavissa netin videokanavilta.
Tuotekehittelijä Greg Howe
Italialainen DV Mark on haalinut artistitalliinsa koko joukon huippubasisteja ja -kitaristeja ja antanut näiden kertoa toivomuslistaansa ideaalivahvistimesta. Tuloksena on ollut useita erityyppisiä signaturemalleja, myös Howelle.
– Pari vuotta sitten DV Mark lähetti minulle kokeiltavaksi vahvistimia ja halusi minun liittyvän heidän käyttäjiinsä. Vahvistimet olivat minusta laadultaan hyviä, mutta eivät kuitenkaan minun tyyliini sopivia. He ehdottivat, että tulen itse kertomaan toiveistani ja siitä käynnistyi prosessi, jonka tuloksena on yksinkertainen ja brittiläiseen koulukuntaan perustuva Maragold, hän kertoo yhteispelin käynnistymisestä Marco De Virgiliisin kanssa.
– Halusin, että pääteasteella on tärkeä osuus soundissa ja että atakki on välitön sekä napakan selkeä. Puhdas kanava on DV Markeissa muutenkin tosi hyvä eikä sitä tarvinnut juuri muuttaa. Watteja on 40, ja etuasteessa on ECC83-putket, yllättäen vielä yksi päätteessäkin, mikä tuntuu auttavan lopullisen soundin muovautumista.
– Minulla on tapana säätää vähän likaa puhtaaseen soundiinkin. Levyilläni puhtaat soundit ovat tähän asti tulleet särökanavalta, josta olen vain vääntänyt volyymia alas. Nyt Maragoldin puhdas kanava on juuri minun makuuni, koska siinäkin on gainin säätö, jolla saa tarvittaessa särötyksen.
Lisää valinnanvaraa eriasteiselle särölle on tuomassa Carl Martinin yhdessä Howen kanssa suunnittelema pedaali Greg Howe’s Lick Box, jota haastateltavamme oli juuri hetkeä ennen haastattelua demonstroimassa. Laite oli siinä vaiheessa vielä niin uusi, että hän sai ensimmäistä kertaa käyttöönsä lopullisen version. Polkimessa on kaksi erilaista kanavaa, Crunch ja High Gain säätöineen sekä vielä boosteri lisävaihteeksi kummalle tahansa näistä.
Kolmaskin nimikkotuote on keskeinen Howen työssä: Carvin valmistaa hänen kitaransa, ja komea ilmestys tämä loimuvaahterakantinen ja viiden palan vaahterakaulalla varustettu GH24 onkin. Sekä – ainakin jenkkimerkkinoilla – kohtuuhintainen amerikkalaiseksi soittimeksi.
Kun kaikki nämä nimikkolaitteesi kytketään toisiinsa, onko siis heti tuloksena sinun oma soundisi?
– Aika hankala kysymys vastattavaksi. Niin monesti olen joutunut käyttämään vahvistinta, josta en erityisemmin pidä, esimerkiksi silloin kun vierailen toisten keikoilla. Silti muut ovat sanoneet, että kuulostaa edelleen minulta. Sormilla ja soittotavalla on siis paljon merkitystä. Mutta vahvistimet ja muut laitteet voivat tuoda esiin soittajan vahvuuksia ja minun kamani ovat sellaisia, joiden kanssa oloni on mukavin. En voi taata, että joku toinen saisi niistä irti minulta kuulostavan soundin. Vaikka ainekset siihen olisikin käytettävissä.
Uusi vaihe Maragoldin kanssa
Nykyään Howe on jäsenenä neljän hengen bändissä Maragold – jolta siis vahvistinkin nimensä sai. Mitä bändille kuuluu?
– Minulle tämä bändi on hyvä tilaisuus osoittaa vääräksi se käsitys, että olisin vain instrumentaalityyppi ja samalla se on paluu siihen, mistä aikoinaan aloitinkin. Toinen albumi on työn alla, ensimmäinen menestyi kohtalaisesti, mutta uuden levyn kanssa haluamme päästä isommalle yhtiölle. Suurin arvo, jonka levy-yhtiö nykyään voi antaa, on PR-toiminta, joka muutoin on hyvin kallista ja työlästä touhua. PR auttaisi meitä kiertueiden järjestämisessä ja toisi levyä kuuluville, Howe kertoo odotuksistaan.
Miten osallistut uusien biisien kirjoittamiseen?
– Osaan laulaa vähän stemmoja, mutta en laula sooloa levyllä. Onneksi meillä on Meghan Krauss, joka on parhaita tuntemiani laulajia ja nyt hän osallistuu laulumelodioiden tekemiseen, jotta niistä saadaan hänelle parhaiten sopivat. Ensimmäiselle levyllehän kirjoitin melkein kaikki melodiat ja lyriikat teimme basisti Kevin Vechionen kanssa.
– On ihan erilaista kirjoittaa melodioita soitettavaksi kitaralla tai laulettavaksi. Ajatellaan vaikka biisimme Lullaby – kuulostaisi aika tylsältä kitaralla, mutta laulaja antaa aivan uuden ulottuvuuden kappaleeseen.
Viimeisimmästa soololevystäsi [Sound Proof, 2008] on jo pitkä aika. Vieläkö on jatkoa tulossa?
– Onhan minulla vuosien varrella kertynyt uutta materiaalia ja sellaisia kappeleita, joita en aikoinaan laittanut levyille. Jos haluaisin, niistä saisi albumin kasaan vaikka heti. Tekemistä riittää kuitenkin nyt bändin lisäksi opetushommissa, sillä minulla klinikoita sekä oppilaita eri puolilta eri puolelta maailmaa, joihin olen yhteydessä netin kautta.
Carvinin ja DV Markin toteuttaman, aivan tuoreen Howen laitekatsauksen voit katsoa tästä youtube-linkistä
Maragold-yhtyeen videon vuodelta 2014 löydät tästä linkistä.
Greg Howen kuva: Fred Morledge
Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemiseen ja esittämiseen pureutuvia haastatteluita ja aiheeseen liittyviä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin numerossa.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
