Soundtoolsin myymälä ei hiljentynyt loppiaisviikonloppunakaan 2017. Sisään asteli solisti bändeineen ja ryhtyi levyttämään.
Bianca Morales on tehnyt aikuisille suunnatun musiikin ohella aktiivista työtä lastenkulttuurin parissa aivan uran alkuvuosista lähtien. Nyt taltioitu Hockus kockus -projekti pohjautuu Yleisradion Lasten- ja Nuortentoimitukselle parikymmentä vuotta sitten tehtyihin musiikkivideoihin, joiden kappaleille löytyy yhä uusia kuuntelijapolvia koulumaailmasta.
Morales konsertoi kouluissa kummalla tahansa kotimaisella kielellä, tai vaikka molemmilla samassa tilaisuudessa. Lapset eivät näissä tilanteissa ole vain passiivisia vastaanottajia, vaan heidät otetaan mukaan esitykseen, tavalla tai toisella, omalla kotikielellään tai kylvetyksenä siihen vieraampaan. Taipuisaa ohjelmistoa voi esittää monella eri tavalla, hyvin pienimuotoisesti tai sitten ihan toisin.
– Pyrin siihen, että jos koulussa on musiikkia opiskelevia, niin otetaan ne nuoret mukaan bändiin soittamaan ja laulamaan. Ja jos siellä on tanssijoita, niin ne voi tehdä tyylinmukaisia koreografioita eri kappaleisiin – meillä on monenlaista musiikkia: on räppiä ja sambaa, discoa, chachaa, bossanovaa, swingiä…, Bianca kertoo ja jatkaa samaan hengenvetoon:
– Tai sitten voidaan pitää ihan sellaisia matalan kynnyksen workshoppeja, joissa pääsee mukaan yksillä treeneillä laulamaan ja tanssimaan. Vaikka nyt reseptiräppejä, joissa mä räppään reseptiä ja siihen vastataan samalla mitalla. Tai Hottikokki-twistiä, jossa on doowop-laulua ja twistitaputuksia.
Kohderyhmän ikähaarukka ulottuu alakoulusta lukioon ja musisointiin osallistuvien valmiustasot huomioivaa materiaalia löytyy aina musiikkiopistotason opiskelijoille ja nuoriso-orkestereille kirjoitettuihin sovituksiin asti.
– Imatran konserttisalissa meillä oli 200 henkilöä lavalla. Siinä oli mukana musiikkiopiston bändi puhaltimien ja jousien kanssa sekä heidän kuoronsa. Plus sitten ala- ja yläkoulun sekä lukion musiikkiluokkalaisia vielä mukana kuorossa. Voidaan ottaa ihan niin monta sinne lavalle mukaan kuin mahtuu!
Resurssit eri puolilla maata vaihtelevat kovasti ja se oli yhtenä pontimena tämän tallenteen tekemiselle. Voidaan tarjota kouluille autenttisella livemeiningillä soitetut harjoitustaustat.
– Otetaan bändi sitten vasta kenraaliharjoitukseen ja konserttiin mukaan. Mutta sitä ennen ehtii vaikka kaksi kolme kuukautta treenata ennakkoon samanhenkisten taustojen kanssa.
Mikki on laulajan paras kaveri
Pitkän kokemuksen myötä käsitys ihanteellisesta mikrofonista on Biancalle selkeä. Oma valinta on Audio-Technican AE5400.
– Tykkään laulaa melodista musiikkia ja jazzia, missä mikrofonin pitäisi oikeasti toistaa se mitä kurkusta tulee. Tulostaa mun soundi mahdollisimman lähelle sitä oikeata. Tämä mikki on antanut sen mahdollisuuden, että mä voin laulaa enemmän niin kuin laulaisin akustisesti. Että kaikki dynaamiset vaihtelut toimii. Voin laulaa hiljaa softisti, mutta kuitenkin matalat äänet tulee hyvin esiin. Ja kun mennään sitten korkealta ja kovaa, niin totta kai mikkiä vähän kauemmas pois, mutta silloinkin se kuulostaa vielä hyvin luonnolliselta. Mä luotan siihen, että se mitä teen, niin se myöskin toteutuu. Tämä on ensimmäinen mikki, johon mä olen sillä lailla tyytyväinen.
Ihanteellisen käsite riippuu kuitenkin jossain määrin myös musiikin tyylilajista. Eri asiat ratkaisevat.
– On paljon mikkejä, jotka on silleen vähän kuolleita. Kaikki kuulostaa aika samalta; vaikka laulat hiljaa tai kovaa, niin se tavallaan pumppaa sen jollain määrätyllä dynamiikalla ja soundilla. Ne toimii hyvin rokkiin ja peruspoppiin, mutta ne ei toimi, jos puhutaan klassisesta tai akustisesta… Tai enemmän jazzmaisesta laulutyylistä, jossa on tärkeätä, että pystyy tekemään todella minimaalisia hiljaisia osuuksia, ja välillä tosi korkealta ja kovaa, kaikenmaailman tiukkoja nopeita skattikuvioita, vislaamaan ja kaikkea tämmöistä.
Ja hienostuneempi mikrofoni vaatii myös äänentoistolta nykystandardien mukaista korkeaa laatua.
– Kymmenen vuotta sitten tää olisi ollut peruskeikkamikkinä aivan mahdoton! Konkkamikkinä siinä on kiertoherkkyyttä kuitenkin enemmän kuin jossain Shuren 58:ssa tai Betassa, jotka ovat siinä suhteessa varma nakki – ei joudu äänimies pulaan.
Tämän projektin äänimestari Perttu Siren vahvistaa Biancan näkemyksen mikrofonin soveltuvuudesta:
– Studiomainen soundi ihan sellaisenaan.
Äänittäjä OTO
Tämä projekti on Soundtoolsin tukkupuolella työskentelevälle Perttu Sirenille harrastustoimintaa, mutta osin myös ammattitaidon kartutusta ja ylläpitoa. Vaikka Ableton Live oli ohjelmana tuttu muuten, ei hänellä ollut kokemusta sen käyttämisestä pitemmän lineaarisen äänityksen teossa. Näin käytännön toimissa tulee väkisinkin opiskeltua ohjelman teknistä hallintaa myös mukavuusalueen ulkopuolelta.
– Jos siinä mahdollisesti tulee ajatusharhoja tai -virheitä, niin osaa sitten kertoa niistä muillekin, toteaa Siren.
Eikä kyse ole pelkästään bugien tai mahdollisten miinojen metsästyksestä, sillä matkan varrella oppii kenties niksejä, joiden jakamisesta voi olla muille käyttäjille iloa. Esimerkiksi Siren nostaa Abletonin tarjoaman mahdollisuuden rakentaa virtuaaliprosessoreista omia ”efektiräkkejä”. Tässä projektissa efektiräkki sisältää kokonaisen mikserin masterlohkon efekteineen päivineen, jolloin samalla peruskehikolla pääsee uuden biisin taltiointiin nopeasti.
– Aika pitkälti vedetään samoilla perussoundeilla ja vähän haetaan pieniä variaatioita sen mukaan, että onko reggae-biisi ja hiukan kumimaisempi basso vai olemukseltaan huomattavasti kevyempää gospel-funkia.
Abletonin valintaa suosi sekin, että tässä hankkeessa bändi soittaa kokonaisia biisejä yhtenäisinä ottoina, eikä DAW-ohjelmissa yleensä sujuviksi viilatuille raitakohtaisille päälleäänityksille ja editoinneille olle tarvetta.
– Hyvin perinteisellä tyylillä mennään: nauha niin sanotusti pyörii ja musiikki raikaa. Jos menee otto pieleen, niin otetaan koko bändillä toinen otto ja ehkä vielä kolmas. Taisi siellä eilen tulla johonkin jopa neljäskin otto, kuvailee Siren työn edistymistä.
Saman kappaleen eri otot hän jättää äänitysvaiheessa peräkkäiseksi pötköksi, josta on kappaleiden väliin jätettyjen tyhjien jaksojen ansiosta sitten helppo saksia talteen lopulta käyttöön tuleva versio.
Yksinkertaisen menetelmän edut kertautuvat muissakin työvaiheissa. Esimerkiksi kuuntelun rakentamiseen ei kulu aikaa, koska erilliselle kuulokemonitoroinnille ei ole tarvetta. Oton aikana soittajat kuulevat toisensa akustisessa tilassa ja oton päätteeksi juuri tallennettu versio soitetaan kaikille soittotilassa olevan kaiuttimen kautta, monona. Session ainoa luurit on varattu äänittäjälle erillisten kanavien solo-kuuntelua varten.
Mitä enemmän raitoja sitä hankalampaa niitä on hallinnoida
Sama pelkistetty linja koskee myös mikityksiä. Yhteenlaskettu kanava/raitamäärä jää alle kymmenen ja eräänä tämän hankkeen dogmina on käyttää vain sellaista kalustoa, jota tavallisissa bändiympyröissäkin käytetään. Ei siis eksoottisia etuasteita tai luksusluokan muokkauslaitteita, vaan perusmikrofoneja suoraan Soundcraft Signature MTK -mikseriin kytkettynä. Mikseri hoitaa myös A/D- ja D/A-muunnokset ja kommunikoi USB-liitännän kautta SSD-kovalevyllä varustetun MacBook Pron kanssa.
– Tykkään vetää mahdollisimman vähillä mikeillä. Mähän en äänitä säännöllisesti enkä tee PA-keikkoja jatkuvasti, mutta jonkunlainen periaate tai filosofia on, että mahdollisimman simppeli on hyvä. Monesti on ihan ihan turha tehdä hienoja viritelmiä keikalla – etenkin jollain pienellä lavalla ja vielä jos bändivaihdot on nopeita ja kaikki pitää saada pelaamaan heti.
Työmenetelmät on luonnollisestikin aina mietittävä tilanteen mukaan ja genren luonne huomioiden. Biancan levysessioon lähestymistapa sopii erinomaisesti, sillä musiikki on tietyllä tavalla hyvin perinteistä: soittamalla soitettua ja soitetulta kuulostavaa, ei klikkiin nojaavaa, gridiin pakotettua tai paloista koostettua.
Live-meininkiä.
Työkaluvalinnoissa painottuvat luonnollisestikin oman työpaikan edustamat ja siten helposti saatavilla olevat tuotemerkit, mutta Siren toteaa vastaavan onnistuvan aivan hyvin muunkin merkkisillä vermeillä. Ennenkaikkea tekniset ratkaisut määräytyvät tavoitteen mukaan. Tämän tallenteen on tarkoitus kuulostaa elävältä bändiltä tyypillisessä keikkatilanteessa.
– Tärkeintä on se, että sieltä kuulu ne elementit, ja ne kuulostaa hyvältä. Ja että tätä on helppo käsitellä. Se on myös aikataulukysymys. Kaksi päivää äänitetään ja sitten erikieliset versiot ja foni vedetään erikseen. Miksaukseen on varattu yksi päivä… Ei siinä ruveta hieromaan ja editoimaan tahti kerrallaan. Hyvin soitettu, se on siinä, kiteyttää Siren.
Äänityspaikkana Soundtoolsin myymälä ja sen esiintymislava toimivat mainiosti.
– Tila on kuin on, ei ole fiini ja hieno musiikkistudio. Mutta itse asiassa tätä tilaa ja näitä kaikkia mikkejä ja laitteita ja työkaluja tärkeämpi juttu on nää kaverit, jotka soittaa ja laulaa. Jos joku ei tunnu menevän ihan niin kuin pitäisi, niin tarvitaan vaan muutama otto. Äänittäjän ei tarvitse nyplätä mitään eikä hakea tai luoda sitä soundia virittelemisen kautta. Se tulee jo siitä soitosta, Siren kiittelee.
Bianca laulaa oman osuutensa samaan aikaan kuin pohjat äänitetään. Ei kumminkaan perinteiseltä keikkasolistin paikalta, vaan kasvot orkesteriin päin ja ikäänkuin kapellimestarin positiosta. Näin kommunikaatio soittajien ja solistin välillä on mahdollisimman välitöntä myös oton aikana.
– Saadaan se liven spontaanius ja luonnollinen groove ja se luonnollinen reagointi… Tää on orgaanista musiikkia!
Levylle tehdään versiot sekä suomeksi että ruotsiksi. Myös kielten erilaisuus heijastuu kappaleiden käsittelyyn, eikä välitön kommunikaatio ole siinäkään haitaksi. Asioita voi havaita ajoissa ja silloin kun hienosäätö käy vielä helposti.
– Joissain biiseissä hidastettiin ihan pikkuisen, jotta ne olisi luontevampia laulaa myös ruotsiksi. Muutaman pykälän muutos saattaa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten hyvältä se kuulostaa.
Bändin ja laulajan sijoittelu tällä tavalla oli myös teknisesti kestävä ratkaisu. Etäisyyttä bändin ja solistin välillä on sen verran, että soitinten ääni vaimenee jo oleellisesti ennenkuin se edes tavoittaa solistimikrofonin. Kun lisäksi mikrofonin suuntakuvion kuuro puoli on kohti vuodon lähdettä, saadaan senkin suoma vaimennus hyödynnettyä.
Käytettävissä olisi ollut myös erillinen ”laulukoppi”, jossa akustinen vuoto olisi ollut minimaalista. Sitä käytettäessä oltaisin menetetty näköyhteys ja jouduttu tukeutumaan luurikuunteluun.
– Miksi, kun se kerran toimii näinkin, aprikoi Perttu Siren.
Bianca Morales Productions
Bianca Morales perusti oman tuotantoyhtiön 1989 ja Merja Partanen tuli mukaan 1992, työskenneltyään siihen asti hieman toisenlaisissa liike-elämän tehtävissä.
– Mutta vanhana sellistinä, kuorolaulajana ja jazz-diggarina tämä sopi hyvin kuvioon, toteaa Merja ja ryhtyy muistelemaan, miten silloin alkuaikoina seminaarimatkalla Los Angelesissa tavattiin jenkkiläinen säveltäjä Lois Skiera-Zucek, jolla oli kokoelma lapsille suunnattuja lauluja…
– Toimme ne Suomeen ja kirjoitimme uudet tarinat ja uudet sovitukset!
Sillä seurauksella, ettei alkuperäinen säveltäjä yhdessä vaiheessa kunnolla tunnistanut omia tuotoksiaan. Alkuperäiset biisit olivat pitkälti biittipohjaisia, mutta perusteellisen suomalaiskäsittelyn jälkeen kokoelman 24 eri kappaletta esittelivät lopulta kukin aina yhden musiikkityylin ”valssista räppiin ja swingistä twistiin”.
Teksteissä lähdettiin alkuun liikkeelle luonnosuojelusta ja kierrätyksestä, ja tuloksena oli 14 YLEn Lasten- ja nuortenohjelmille tehtyä musiikkivideota 1996. Alunperin ”Säästämme luontoa, suojelemme eläimiä” -videosarjan tilaus käsitti kahdeksan osaa, mutta lisätilaus napsahti pöytään kuulemma jo ennen kuin alkuperäistä satsia ehdittiin edes julkaista. Sarjan pohjalta on sittemmin julkaistu jo kahteen otteeseen cd-levy, joiden tuotoilla on tuettu WWF:n toimintaa.
Jatkoa seurasi muutaman vuoden päästä Hottikokki-sarjassa, jossa lapset laittoivat terveellistä ruokaa – juuri aiheeseen sopivan musiikin johdolla.
Barbara Helsingius kirjoitti lauluihin aikoinaan oivalliset ruotsinkieliset lyriikat, mutta niitä ei ole aiemmin tallennettu. Tämän hankkeen myötä toteutuu nyt sekin pitkäaikainen toive.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2017. Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia ja sen liepeille kiertyviä haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
