Rumpalivirtuoosi pitää eri tyylilajien tarjoamia oppeja tärkeänä, mikäli haluaa luoda jännittävää musiikkia, sellaista joka elää hetkessä.
Yhdysvaltalainen progressiivista metallia esittävä Animals As Leaders julkaisi hiljattain uuden albuminsa ”Parrhesia”, joka on vasta yhtyeen viides albumi lähes 15 vuoden mittaisen uran aikana. AAL nousi kuitenkin jo ensialbumillaan vuonna 2008 metallimaailmassa yhdeksi puhutuimmista yhtyeistä, kun sen soittama teknisesti äärimmäisen vaativa progressiivinen metalli herätti suurta ihailua kuulijoiden ja muusikoiden keskuudessa.
Yhtyeen kitaristien Tosin Abasin ja Javier Reyesin lisäksi kolmikon rumpali, Matt Garstka, on kerännyt tunnustusta teknisestä osaamisestaan. Garstka on nostettu esimerkiksi Modern Drummer -lehden kanteen, ja hän on sijoittunut korkealle lukuisissa rumpaliäänestyksissä.
Rumpujen taakse Garstka istahti ensimmäistä kertaa vain kahdeksan vuoden ikäisenä. Keikkailevan muusikon elämä tuli tutuksi neljä vuotta myöhemmin, kun nuori rumpalinalku pääsi keikkailemaan kitaristi-isänsä Greg Garstkan kanssa bluesin, reggaen ja rockin parissa. Muutaman vuoden kuluttua repertuaari kasvoi myös jazzilla ja funkilla.
– Minulla on itse asiassa aika pitkä historia funkin, r&b:n, jazzin ja lattarimusiikin soittamisessa. Minulla on aina nämä asiat läsnä soittoni taustalla. Monesti ihmiset eivät näe tai kuule sitä, mutta ne ovat siitä huolimatta aina osa minua. Ja usein, kun pääsen kiertueelta, haluan soittaa jotain erilaista ja uutta. Se inspiroi minua, ja sitä alkaa lopulta kyllästyä soittamaan samoja kappaleita tai samaa tyyliä. Se on minulle hieman kuin eskapismia, mutta se on myös osanen sieluani. Proge kyllä työstää aivojani, mutta pitää olla jotain, joka tuntuu sielussa ja joka pitää elossa, Garstka kertoo.
Jazzin soittamisessa kiehtoo kuulemma erityisesti musiikkityylille ominainen hetkessä eläminen. Kun Garstka istuu rumpujen taakse ja soittaa jazzia, hän kokee toimivansa siinä vain musiikin välikappaleena, jota varten pitää olla läsnä ja tarttua hetkeen – carpe diem, niin kuin sanotaan.
– Se on vähän kuin olisi ideoiden välikappaleena, ja siinä on oltava kärsivällinen, annettava niiden virrata lävitseen ja oltava vastaanottavainen niille. Ja luulen luovuuden ytimen löytyvän juuri siitä. Se saa sellaiseen mielentilaan, joka on erityisesti säveltämisen kannalta tärkeää.
Tuota mielentilaa Garstka kertoo hyödyntävänsä bändikavereidensa kanssa silloin, kun he säveltävät uutta musiikkia. Rumpalin mukaan on tärkeää pitää mieli avoinna ideoille ja tehdä kokeiluja hullun tiedemiehen tavoin. Sillä tavalla syntyy kaikista jännittävintä ja rajoja rikkovaa musiikkia.
Jazzista Garstka on saanut soittoonsa mukaan myös improvisoinnin taidon. Saattaa kuulostaa hankalalta improvisoida vaihtuvien tahtilajien päälle ja tiukkojen rytmien seassa, mutta asiansa osaavalle rumpalille tämäkään ei ole suuri haaste.
– Improvisoin usein fillejä eri osioihin, mutta soolo-osuudet ovat aina kauttaaltaan improvisoituja. Olen oppinut aika hyvin sooloilemaan hyvin tiukasti rakennettujen soolo-osuuksien päälle, ja pystyn myös sooloilemaan hyvin selkeiden fraasien päälle. Siinä on jotain selvästi erilaista, kun improvisoi hyvin tiukan tilan sisällä, toisin kuin eläväisessä ja ilmavassa groovessa.
Tahtilajeista puhuttaessa Garstka paljastaa, että hänen ei enää nykyään tarvitse juuri miettiä vaihtuvia tahtilajeja tai laskea niitä mielessään. Kun sitä tekee tarpeeksi kauan, muuttuu tahtilajien henkinen helmitaululaskenta pikku hiljaa automaatioksi.
– Se on itse asiassa suuri helpotus. En halua yrittää soittaa musiikkia laskemalla, enkä usko, että kukaan muukaan haluaa tehdä sitä.
Animals As Leadersin musiikkia ja erityisesti uutta ”Parrhesia” -abumia kuunnellessa pääsee helposti jyvälle siitä, mitä Garstka tarkoittaa avoimella mielellä ja musiikillisilla kokeiluilla.
Musiikkimaailman läpi leikannut pandemia heitti omalla tavallaan kapuloita luovuuden rattaisiin, mutta pitkään työn alla ollut uusi albumi saatiin lopulta valmiiksi. Edellisestä albumista oli tässä kohtaa ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta.
– Säveltäminen tapahtui ehdottomasti pidemmän ajan kuluessa, osittain pandemian vuoksi, mutta myös henkilökohtaisten projektiemme takia. Mutta se on ollut myös siinä mielessä erilaista, että olen äänittänyt rumpuja eri aikaväleinä. Aiemmin olen äänittänyt kaikki rumpuraidat aina yhdessä viikossa. Pystyin siis periaatteessa soittamaan koko albumin täydellisesti läpi viikossa.
Maailman tilanne pakotti kuitenkin yhtyeen soveltamaan samaa säveltämisessä käyttämäänsä luovuutta aikataulujen järjestelyssä. Lopulta tilanne, jonka olisi voinut helposti tulkita täysin negatiiviseksi hidasteeksi, auttoi yhtyettä luomaan parhaan albumin, jonka bändi tällä hetkellä pystyy saamaan kasaan.
– Tällä kertaa teimme noin kolme biisiä kerrallaan parin tai muutaman kuukauden välein. Se antoi minulle mahdollisuuden syventyä entistä enemmän yksityiskohtiin. Se on mielestäni eräänlainen yhteinen säie tällä albumilla. Yksi prosessin eduista oli se, että saimme rakennettua enemmän yksityiskohtia kaikkialle, miksauksesta aina sovittamiseen asti.
Garstka ja Animals As Leaders ovat käyttäneet aina osana prosessiaan modernia soitinteknologiaa. Erityisesti metallimusiikissa on vahvana osana rumpusamplejen käyttö, eli valmiiksi nauhoitettujen rumpukirjastojen hyödyntäminen osana rumpuraitoja. Virtuaalinen rumpusetti oli myös osa sävellysprosessia.
– Demoprosessi tapahtuu hyvin pitkälle tietokoneella. Vuosien varrella olen kehittänyt taitoa ohjelmoida ja tietää, mitä pystyn soittamaan, kun ohjelmoin rumpuja. Luulen, että siinä on auttanut se fakta, että minut on jo nuoresta pitäen opetettu lukemaan ja kirjoittamaan nuotteja.
Vaikka virtuaalisten rumpujen hyödyntäminen sekvensserin sisällä on hyödyllinen tapa rakentaa demoja, janoaa Garstka kuitenkin aina lopulta päästä istumaan rumpusettinsä taakse herättämään ykköset ja nollat korvin kuultavaksi rumpukompiksi.
– Rummut heräävät ehdottomasti eloon silloin, kun opettelen soittamaan ne. Mikään ei voita sitä, että on itse soittimensa luona – akustisen soittimen luona – ja soittaa. Yksityiskohta viikolla yksi, ja sitten seuraavalla viikolla toinen, kunnes lopputuloksena on erilaisten koristelujen ja ornamenttien hirviö.
Vaikka Garstka käyttääkin Superior Drummerin kaltaisia suosittuja ohjelmistoja, kertoo rumpali suunnittelevansa parhaillaan yhtyetoverinsa Javier Reyesin kanssa omaa sample-kirjastoaan, josta löytyy hänen itse soittamiaan rumpuosuuksia.
– Se on tällä hetkellä suunnitelmana. Joten aina kun demoamme kappaleita, minulla on symbaalini, jotka voin ohjelmoida, sekä virvelit, jotka ovat lähempänä todellista soundiani. Mutta loppujen lopuksi mikään ei voita oikeaa ihmistä, jos kyseessä on huipputason muusikko. Ongelma on mielestäni se, että ihmiset käyttävät ohjelmoituja rumpuja peittääkseen huonot soittajansa tai sen, ettei heillä ehkä välttämättä edes ole rumpalia.
Rumpujen ydin löytyy Garstkan mielestä niistä nyansseista, joita jokainen rumpali tuo mukanaan soittoonsa. Soundiin vaikuttaa moni asia valituista kapuloista lyönnin voimakkuuteen ja tekniikkaan. Inhimilliset elementit puuttuvat ohjelmoiduista rummuista taas kokonaan. Ne istuvat kuitenkin joihinkin tilanteisiin vallan mainiosti.
– Metalli on melko dynaamista ja voimakasta, joten kovat iskut kuulostavat siinä erittäin hyvältä, mutta jazzissa ja funkissa tapahtuu paljon elämää siellä välissä. Joten se ei vain sovi näihin tyyleihin yhtä hyvin. Toinen asia, joka on otettava huomioon, on se, että metalli on itse asiassa soitettu usein melko tarkkaan sekvensserin ruudukkoon, ja on usein myös kvantisoitua.
– Melkein kaikki levyt äänitetään metallimusiikissa tuolla tavalla, kun taas muissa musiikkityyleissä, kuten jazzissa ja funkissa, ei käytetä usein edes klikkiraitaa. Ja se, miten kahdeksasosanuotit ryhmitellään noissa tyyleissä, ei ole 100-prosenttisen tarkkaa. Tapa, jolla he laittavat kahdeksasosa- ja kuudestoistaosanuotit svengaamaan, ei ole täysin kvantisoitua.
Omaan soittoonsa Garstka kertoo hakevansa vaikutteita juuri alajakojen asettelusta ja tuntemisesta niin, että soittoon syntyy eloa ja miehen omien sanojen mukaan jopa kauneutta.
Tapa, jolla Garstka puhuu omasta soittamisestaan ja visioistaan luo kuvan sellaisesta muusikosta, joka haluaa tehdä itse ja olla oman laivansa ruorissa. Rumpali tunnustautuukin jonkin tason DIY-mentaliteetin omaavaksi henkilöksi.
– Teen kaikki rumputranskriptioni itse. Monet isoissa bändeissä soittavat antavat muiden tehdä transkriptionsa nuottikirjoihin, mutta minä teen ne itse. Ylläpidän myös nettisivujani itse. Editoin myös monia soittovideoitani itse – tosin en niitä kaikista ammattimaisimman ja siisteimmän näköisiä, joita näkee Instagramissa ja muualla.
Vaikka yksi motiivi tälle monialaiselle toiminnalle on luovuus ja halu olla itse vastuussa omista taiteellisista projekteistaan, kertoo Garstka kuitenkin suureksi syyksi myös sen, miten muusikon tienestit rakentuvat nykyään. On oltava valmis tekemään soittamisen lisäksi myös paljon muutakin, mikäli mielii tienata leipää pöytään.
Hänen mukaansa muusikoilta vaaditaan nykyään yhä enemmän ymmärrystä miksaamisesta, videoiden tekemisestä ja promootiosta sosiaalisessa mediassa. Tämä taas vaatii veronsa itse taiteelta, koska muusikoiden on pakko osallistua näihin muihin tehtäviin, ennen kuin voi saada riittävästi tunnustusta työstään.
Harva muusikko elää nykyään pelkästään julkaisemalla albumeja, vaan kiertueet muodostavat ison osan palkkakuitista. Korona-aikana luonnollisesti lompakon pohja on tullut monella vastaan aikaisemmin.
– Minä saan esimerkiksi rojalteja omista nimikkokapuloistani ja -symbaaleistani, joita Meinl myy. Toki myös levymyynnistä, mutta se on aika pieni summa. Suurin osa rahasta tulee kiertueista. Ja rehellisesti sanottuna, moni antaa oppitunteja, koska heidän on pakko. Mutta itse asiassa minä rakastan sitä. Rakastan jakaa tietoa ihmisten kanssa ja tavallaan avata heidän mielensä ja antaa heille vähän rankkoja juttuja opeteltavaksi. Saan jonkinlaista tyydytystä siitä, että haastan ihmisiä ja autan heitä sitten selviämään siitä.
Vaikka Garstka saakin omien sanojensa mukaan tyydytystä vaikeiden ja haastavien soittoläksyjen antamisesta, kokee hän metallimaailmassa syntyneen hieman ylitarjontaa teknisestä osaamisesta. Modernissa progressiivisessa metallissa on menty kohti sellaista ääripäätä, jossa muusikot panostavat entistä enemmän musiikin tekniseen loistoon – usein laulunkirjoituksen kustannuksella.
– Teknillinen osaaminen saattaa mennä kohti liiallisuuksia. Ja on kaksi syytä sille, mikä estää sitä olemasta musikaalista. Yksi on se, että siinä ei ole jotain todella hienoa tai mielenkiintoista harmoniaa, joka herättää jonkinlaisia tunteita. Ja sitten toinen asia, mikä uupuu, on jonkinlainen läpi kappaleen kulkeva idea. Esimerkiksi meillä on aika monimutkaisia juttuja, mutta musiikissamme on aina jonkinlainen ydin. Se on yleensä kappaleen perustana.
Vaikka Garstka tunnetaankin juuri teknisesti taitavana soittajana, joka pystyy soittamaan tiukkoja polyrytmejä ja jännittäviä fillejä kahden kitaravirtuoosin taustalla, löytyy myös hänen soittamisestaan sellaisia asioita, joiden hankaluus ei kuulu tai näy ulkopuolelle.
– Esimerkiksi ”Monomythin” tuplabassokuvio on vaikeaa saada soimaan puhtaasti tuossa tempossa. Olen itse asiassa tehnyt laskelmia, ja todennut, että jos soittaisimme tämän kappaleen kolme prosenttia hitaammin, se olisi minulle paljon helpompaa, mutta jokainen lisätty prosentti vain tekee siitä paljon vaikeampaa.
Rumputunteja aktiivisesti antava Garstka kuitenkin tietää, että avain kaikkeen on ahkera treeni. Vaikeimmatkin rumpukuviot saa tarttumaan räpyläänsä, kun vaan käy materiaalin läpi huolella ja treenaa hikeä säästämättä.
– Loppujen lopuksi se on vain ehdollistamista. Olen ylpeä voidessani sanoa, että olen kokeillut ja tutkinut monia muita tyylilajeja ja tyylejä. Pidän siitä, että voin ottaa vaikutteita niistä jokaisesta, ja silloin tällöin sävellämme jotain, jossa on jokin hullu tuplabasarikuvio, joka laittaa minunkin takamukseeni liikettä.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.
