Sodan sellisti – muusikko sodan pyörteissä

Dekkarimaisesta nimestään lähtien tämä on matkakirja sodan runtelemasta Ukrainasta sellisti Lukas Stasevskijn silmin. Kirjan tekstistä vastaa toimittaja Pirjo Houni.

Kirjan aloituskohtaus on päivä, jolloin Venäjän aloittama hyökkäyssota syttyi, 24.2.2022. Ihan alussa ei kuitenkaan välttämättä käsitä, että Stasevskij on kasvanut Suomessa. Mutta se selviää, kun kirja pääsee vauhtiin. Kaksikulttuurisen perheen toinen puoli, isän juuret, vievät Ukrainaan. Pitkän aikaa ollaan kuitenkin tukevasti Tampereella, kun kirjan alkupuoli nivoo auki Stasevskijn erikoisen elämänpolun, jossa klassinen musiikki Suomessa vaihtuu elokuva-alan opintoihin Kiovassa.

Alkupuoli on sellisti Stasevskijn tarina ja sellaisenaan kiinnostava. Miten musiikki täytti Stasevskijn perheen elämän (myös muista lapsista tulee ammattimuusikoita) ja kuinka määrätietoista harjoittelu oli – sitten kun se pääsi kunnolla vauhtiin.
On myös kiinnostavaa lukea siitä, kuinka kovaa kilpailu on klassisen musiikin ammattitasolla. Se on siis todellakin kirjaimellisesti sitä, kun kilpailuihin valmistautuminen vastaa täysin ammattiurheilun rääkkiä, kun kilpailujen hermopaine meinaa viedä yöunet ja suorituskyvynkin. Miten mieli pidetään kasassa ja minkä hinnan siitä joutuu maksamaan? Stasevskijn nuoruus piirtyykin klasarileireineen kovin erilaisena kuin ns. tavallisen nuoren elämä.

Mutta tämä on vain lähtölaukaus itse isoon tarinaan, jossa Stasevskij tekee yllättävän ammatillisen käännöksen ja päättää lähteä opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Ratkaisua edeltää pelimusiikkiin keskittyminen, mutta sekin osoittautuu vain välivaiheeksi.
Sitten syttyy sota, eikä mikään ole ennallaan. Ollaan Kiovassa kun Putinin tankit vyöryvät rajan yli. Samalla Hounin, eli tietokirjailijan rooli korostuu. Tekstistä tulee kuvailevampaa ja Stasevskijn sijasta huomio keskittyy sotaan.

Kirjan mittaan venynyt reportaasi imee mukaansa, sillä Houni kirjoittaa hyvin. Ja onhan Stasevskijn erikoinen elämä ja ratkaisut kiehtovia. Paikoitellen kuitenkin tuntuu, että hän itse jää hieman etäiseksi. Kirja kertoo kuitenkin lopulta enemmän sodasta kuin sellististä.
Samalla kun fokus siirtyy sotaan, nousevat järkyttävät kuvat keskiöön. Kirjan tärkein anti onkin se, että se tuo näkyviksi järkyttävän sodan runteleman kansan haavat. Siinä se onnistuu varsin hyvin.

Palavilla raunioilla soittava sellisti on hyvin visuaalinen mielikuva. Sodan keskellä avustustyötä tekevä Stasevskij on varmasti nähnyt paljon ja suomalaisessa lintukodossa kasvaneena on epäilemättä katsonut tätä kaikkea objektiivisin silmin.
Olisikin odotettavaa, että hän hyödyntäisi elokuvaohjaajan ammattitaitoaan työstämällä tästä kaikesta elokuvan. Se tulisi varmasti vielä enemmän iholle kuin tämä kirja, joka jo onnistuu ravistelemaan mieltä.