Cubase Pro 11 – kyllä kelpaa!

Ohjelmistotalojen vanhemmistoon kuuluva Steinberg ei ole laiskistunut iän myötä vaan elää valppaasti ajassa. Cubasen uusin iso versio sisältää tukun tuoreita innovaatioita, jotka siivittävät sen eräiltä osin kisan kärkipaikalle.  

Cubase Pro lukeutuu niihin ammattitason musiikkiohjelmiin, joissa audio ja midi yhdistetään muusikon ja hänen musiikkinsa palvelukseen missä hyvänsä työskentelyn vaiheessa sävellyksestä sovittamiseen ja äänityksestä miksauksen kautta masterointiin. Vahvin kilpailija Mac-puolella on Logic Pro, jolla niinikään on juurensa Saksassa. Muita Mac-vertailukohtia voisivat olla amerikkalaisen MOTUn Performer ja ruotsalaisen Propellerheadin Reason, jotka lienevät hieman pienemmän käyttäjäkunnan ohjelmistoja kumpainenkin. Varteenotettavaksi tekijäksi on noussut myös hiljattain testaamani PreSonus Studio One, jonka vitosversion testiartikkeli julkaistiin Riffissä 6/2020. 

Pidän Ableton Liveä jonkin verran erilaisena ja tietyiltä osiltaan rajoitetulta softalta, jonka vahvuudet ovat hieman toisaalla. Pro Tools puolestaan on ensisijaisesti audion äänittämiseen, editoimiseen ja miksaamiseen keskittynyt ohjelma, johon itsessään ihan toimivat midiominaisuudet on lisätty vasta matkan varrella, kun esimerkiksi Cubasessa ne ovat alkujaan olleet koko ohjelman perustana.

Logicia ja Performeria lukuun ottamatta kaikki kyseiset softat löytyvät myös Windows-alustalle.

Ikkunasta toiseen

Verrokkiensa tavoin Cubasen käyttö keskittyy muutamaan pää-ikkunaan. Ensi avauksella ulkoasu ei aiheuta reaktioita suuntaan eikä toiseen, ohjelman melko konservatiiviseen väritykseen tottuu nopeasti, ja halutessaan raitoja ja kanavia voi värittää mieleisikseen.

Raitanäkymän nimi on Project ja sen ympärillä on kolme muuta ikkunaa eli Zonea. Vasemmalla on Inspector-ikkuna, josta nähdään valitun raidan eri komponentit, versiot, instrumentti (jos kyseessä instrumenttiraita), insertit, tasonsäätö ja mittari, cue-syötöt jne. Oikealta puolelta taas löytyvät mm. instrumentti-valikko, tiedostoikkuna, VST-efektien valikko sekä päälähdön mittari, jossa on myös nykyisin tuiki tarpeellinen LUFS-mittarointi. Oikeassa lohkossa on myös VSTi-instrumenttiräkki, jossa näkyvät käytössä olevat soittimet, niille varattuja pikaohjauksia, pääsy editoreihin jne. Tämä on kiva tapa päästä nopeasti säätämään instru-menttien perusparametrejä kootusti avaamatta itse editoreita.

Oikeasta zonesta löytyvällä Control Room -välilehdellä pääsee myös säätämään tarkkailukautinten voimakkuuden, tilapäisen vaimennuksen, kuuntelun monotuksen ja muut äänittämössä tarpeelliset asiat.

Ikkunan alalaitaan avautuvat puolestaan editorit, valitusta raidasta riippuen joko midille tai audiolle. Samaiseen lohkoon saadaan näkymään myös mikseri-ikkuna, MixConsole, jonka tosin voi avata erikseen vaikka toiselle näytölle tai vaihtoehtoisesti toiseen ikkunasettiin eli workspaceen. Ikkunasettejä voi ja kannattaa rakentaa omien työtapojen mukaisesti, jotta saa aina työn alla olevan asian selkeästi ja toistettavasti eteensä. Pihistelyyn ei ole perusteita, tällaisia settejä saa Cubaseen tehtyä haluamansa määrän.

Efektiplugeja tarpeeseen ja ylikin

Modernien ohjelmistojen tapaan myös Cubase Prossa on mittava valikoima efektejä ja instrumentteja. Ensinnäkin jokaisessa kanavassa on suoraan EQ, kompressori, gate, tools (de-esser ja envelope shaper), saturaatiot sekä limitteri.

Lisäksi pakettiin kuuluu kolme erilaista kaikua (algoritmipohjaiset RoomWorks ja REVelation sekä konvoluutiokaiku REVerence) ja monipuolisesti muokattavia viiveitä, joissa viivästettyä signaalia voi kurittaa sisäisillä efekteillä mielin määrin –niin säröllä kuin vaikkapa pitch shifterillä. Ja ajan henkeen myös kitaravahvistinmallinnokset, säröt fuzzeista bittimurskaimiin ja erilaisiin häiriöäänten tuottajiin asti löytyvät paketista nekin. Määrä on lähes hengästyttävä ja pelkästään ohjelman omilla efekteillä saa varmasti tehtyä ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa. Etenkin, kun efektit tuntuivat testin perusteella varsin laadukkailta.

Erityisesti Cubasen plugeissa miellyttää niiden hyvät graafiset käyttöliittymät – varsinkin EQ:issa ja kompuroissa, mutta myös viiveissä ja monissa muissa prosessoreissa. Aina voi tarttua suoraan käppyrään kiinni ja säätää siitä tai sitten voi numeerisen tarkasti nakutella parametreille arvoja. Käyttö tuntui jotenkin erityisen vaivattomalta ja ymmärrettävältä heti saman tien.

Omille urilleen Cubase lähtee Offline-työkalujensa osalta. Audion säätöön varatut Elastique- ja MPEX-algoritmit venyttävät ja vanuttavat ääntä miten vain, AudioWarpilla voi kvantisoida ääntä, kääntää napaisuuden tai soittaa ääntä vaikka takaperin ja niin pois päin. Periaatteessa tuttuja juttuja, mutta Direct Offline Processing on kuitenkin aikamoisen erilainen kuin muissa softissa, sillä Cubasessa soivaan tiedostoon tehdyt prosessoinnit voi myöhemmin helposti perua tai niitä voi muokata.Off-line-prosessointiketjuun voi myös asetella useita efektejä peräkkäin, säätää niiden parametreja itsenäisesti ja tallentaa eri ketjuja myöhempää käyttöä varten. Efektoidun ja raidalle renderöidyn klipin saa koska tahansa myöhemmin avattua prosesseineen ja muokattua sitä edelleen. Melko kova meininki!

Image

Prosessoi audiota ja muokkaa asetuksia myöhemminkin; Offline Processing-toiminto on Cubasen kovimpia ominaisuuksia.

Instrumentit

Myös virtuaalisoitinten valikoima Cubasessa on kohtuullisen laaja ja monipuolinen. Multitimbraalissa HalionSE-samplesoittimessa on sample-instrumenttien toiston lisäksi kaksi soundimoottoria: wavetable-tyyppinen syntikka sekä kolmen oskillaattorin ”analogisyna”, jossa on myös arpeggiaattori ja askelsekvensseri. Se on kelpo perustyökalu demotukseen ja miksei pidemmällekin.

Vintage-henkistä virtuaalista analogisynteesiä edustaa kolmen oskillaattorin ja sub-oskillaattorin Retrologue, kevyemmin varusteltu Prologue puolestaan peilaa uudempaa maailmaa.

Groove AgentSE -rumpusamplerissa on tuttu MPC-tyyppinen formaatti, mutta Steinbergilla on kyllä vahvaa halua myös viedä kehitystä eteenpäin, eikä ainoastaan toistaa perinnettä eri muodoissaan. Esimerkiksi ”digitaalisyntikka” Spectorissa voi piirtää taajuuskaistaa eli äänen sointia Spectrum Filteriin mielenkiintoisten soundien tuottamiseksi. 

Mystic on sekin digitaalisyna, mutta sen erikoisuutena on kolme rinnakkaista kampafiltteriä feedbackilla. Granulaari- tai spectral-syntikaksi luonnehdittava Padshop2 on sekin kiinnostava uudempaa ajattelua edustava soitin.

Hännän huippuna arsenaalin kruunaa Loopmash, johon voi vetää looppeja Media Baysta tai suoraan raidoilta, leikellä niitä paloiksi ja asetella soimaan päällekkäin. 

Yhdestä loopista tehdään master, jota muut seuraavat master-loopin määrittämien todennäköisyyksien mukaan. Paloista voi koostaa eri yhdistelmiä, joita voi tallentaa tai trigata peräkkäin. Performance Control -välilehdeltä pääsee tekemään hauskoja, melkoisesti Output Arcaden tyyppisiä rytmisiä muokkauksia looppeihin. Tästä on myös efektiversio, jolla saadaan rytmisesti muuteltua mitä tahansa audiota. Loopmash saa kyllä ainakin meikäläisen luovat energiat liikkeelle! 

Cubase 11 Pro valikoidut uudet ominaisuudet

Steinberg on kehittänyt miksauksen avuksi monia mainioita työkaluja. Esimerkiksi Imagerilla voi manipuloida raidan stereofonisuutta itsenäisesti eri taajuuskaistoilla. Enimmillään kaistoja on neljä ja jokaiselle voi säätää erikseen leveyden, tason sekä panoroinnin. Toiminnolla saa kivasti instrumenteista kuten padeista ja jousista leveämpiä, bassopuolen instrumenteille myös päinvastainen eli monottaminen on usein eduksi ja sekin siis onnistuu tällä.

Steinbergin vastaus iZotope RX:lle on SpectraLayers Pro, jonka kevennetty One-versio on paketoitu Cubasen mukaan. SpectraLayersissä näkee graafisesti äänen suhteutettuna aikaan ja vireeseen (taajuuteen), ja sen työkalut muistuttavat paljon kuvankäsittelyohjelmia, esim. Photoshopia.

Keinoälyavusteisesti toimivalla SpectraLayersillä saa poimittua täydestä miksauksesta (tai yksittäisestä raidasta) eri taajuuksia eli säveliä ja vaikkapa vaimennettua tai poistettua niitä. Valitut taajuudet voi myös siirtää omaan kerrokseensa (layer) ja eri kerroksia voidaan kirjoittaa omiksi tiedostoikseen. ARA2-tuen ansiosta tämä spektraalieditointi voidaan tehdä myös suoraan Cubasessa.

Mittarointikin on saanut uusia omainaisuuksia. SuperVision esittää soivan audion, yleensä master-inserttiin asetettuna, erilaisina graafisina esityksinä. Normaalin tasomittarin lisäksi näkyviin saa mm. vaihemittarin, spectrogrammin tai multi korrelaatiomittarin. Mittareita voi olla samassa ikkunassa useita ja ikkunan kokoa voi muuttaa.

Dynaaminen ekvalisaattori, Frequency2, toimii kahdeksalla erillisellä kaistalla ja monon ohessa sitä voi käyttää myös tavallisen stereon tai M/S-stereon muovaamisessa. Ilahduttavan helppokäyttöinen työkalu on hieman Wavesin F6:n oloinen, taajuusspektrin alle saa koskettimiston, mistä voi valita sävelet, joiden alueelta ekvalisoidaan. Editoida voi katsellen joko kaikkia kaistoja tai vain editoitavaa. Invert gain -kytkimellä käyrän saa käännettyä korostuksesta leikkaukseen, jolloin on helppo etsiä ensin häiritsevä taajuus ja vaimentaa sitä sen jälkeen.

Monikaistaisuus taitaa olla päivän sana, myös kompressiossa. Squasher on enimmillään kolmialueinen kompressori/ekspanderi, jota voi ohjata myös sidechain-kytkennällä. Asiallisin perussäädöin varustellut kaistat saa erikseen päälle ja pois, niitä voi kuunnella soolona ja rinnakkaiskompressiokin onnistuu helposti. Esimerkiksi rumpusetin balansointi käy näpsästi. Cubasen normaaliin multiband compressor -plugiin verrattuna Squasherilla saa tarvittaessa aikaan rajumpaa soundia.

Image

Kun tarvitaan tymäkämpää monikanavaista kompressoria, Squasher tulee hätiin.

Sampler track on hauska ”lelu”, johon voi pudottaa joko audiota tai midiä ja kas: samantein käytössä on instrumentti, jota voi soittaa midikoskettimistolla. Instrumentissa on drivellä varustettu monipuolinen suodin, transponointi, LFO (filtteriin ja vahvistimeen) ja vahvistin. Uuden Slicing Moden avulla saa automaattisesti pilkottua valitun kynnystason ylittävät audiopalat omille koskettimilleen ja soiteltua niitä sitten halutussa järjestyksessä (slice-pisteitä saa manuaalisesti muutettua, jos tarvitsee). Quality mode -valinnalla samplen laatua voi määritellä standardista ekstriimiin – tai toiseen suuntaan vintageksi, jossa koodin tarkkuudeksi voi valita 8, 10 tai 12 bittiä.

Image

Nopeaa ja intuitiivista samplerointia – vedä ja pudota mikä tahansa audio- tai instrumentti-klippi ja soita!

Myös editoreissa on joitakin uusia toiminnallisia ominaisuuksia, joista ensimmäisenä Scale Assistant. Se on eräänlainen midi-osaston autotune, joka auttaa pitämään sävelet sävellajissa. CC- ja Pitch Bend -laneilla voidaan nyt piirtää helposti käyriä, joissa on erilaisia ramppeja ja kurveja. Lisäksi pitch bendin edit-pisteet voi pakottaa puolisävelaskelittain paikalleen snap-toiminnolla.

Eräs merkittävimmistä uudistuksista liittyy valmiin miksauksen purkamiseen osiksi, esimerkiksi keikalla käytettäviksi taustakomponenteiksi eli stemmoiksi. Valmiin miksauksen tallentaminen erillisiksi stemmoiksi saattaa noin yleisesti ottaen olla yllättävän työlästä ja aikaa vievää, jos eri raitoja ja ryhmiä on runsaasti – ja varsinkin silloin, jos masteriin kytketyt efektit täytyy saada mukaan eri stemmoihin. Eri elementtien summautuminen masterissa aiheuttaa tietysti joka tapauksessa sen, etteivät uudelleen myöhemmin yhdistetyt stemmat kuulosta aivan samoilta kuin miksaus, mutta monasti on kuitenkin hyödyksi saada vaikkapa masterin limitteri tai putkilämmitin tms. mukaan eri stemmoihin.

Cubasen Stem Export on hyvä apuri tässä puuhassa. Siinä voidaan määrittää kirjoitetaanko sessiosta ulos yksittäinen raita (varmaankin yleensä miksaus masterista) vai erillisiä stemmoja, ja jos stemmoja, niin mistä raidoista ja millä prosessoinnilla. Senkin voi valita otetaanko mukaan ryhmät ja syötöt (CSP) vai myös masterin efektit (CSPM). Stemmoja saa tehtyä (luonnollisesti) kappaleen osasta tai koko kappaleesta.

Cubase Logic/PT/Live-käyttäjän silmin

Cubase avautui sujuvasti jo ensimmäisessä sessiossa, eikä Pro Toolsissa ja Logicissa toisinaan takkuileva plugareiden skannaus tökkinyt mitenkään.

Muiden valmistajien plugien Cubaselle tarkoitetut VST-versiot löytyivät ja toimivat asianmukaisesti. Niiden käyttöliittymäthän pysyvät samoina, oli kyse sitten AAX-, AU- tai VST-versiosta. 

Laitteiston konfigurointi ja esimerkiksi uusien bussien ja ryhmien teko Studio/Studio Setup -valikossa on yksinkertaista ja helppoa. UA:n rauta löytyi suoraan ja nopeasti sain myös kaikki tulot ja lähdöt käyttöön. Raitojen tuloissa saadaan sisäiset efektikanavat myös näkyviin eli prosessoreiden kautta äänittäminen onnistuu helposti. Tämä osio vastaa pitkälti PT:n I/O Setupia.

Ulkoisia ohjaimia käyttävälle Cubasen Eucon-tuki tarkoittaa, että myös Avidin kontrollerit toimivat sen kanssa, suurinta S6:a myöten. Ja toimivat muuten todella hyvin! Ensivaikutelma oli, että Cubasen EuCon-integraatio on itse asiassa jopa hieman parempi kuin Logicin. Pro Tools Avidin omana softana on ehkäpä askeleen edellä, mutta vain pienen. Esimerkiksi automatisointi sujuu Cubasella kuin unelma: ohjaimen potikasta kiinni ja vääntö, parametrien muutokset kirjautuvat omille kaistoilleen (lane), sieltä niitä saa mukavasti editoitua tarvittaessa eteenpäin hiirellä. Mikseri-ikkunan automaation oma Undo on todella hyvä toiminto.

Cubase toimii kyllä hiirelläkin ohjattaessa vallan mainiosti, mutta suurena näppäinkomentojen ystävänä ilahduin Edit/Key Commands -valikon sisällöstä. Sinne on järjestetty kansioittain valmiiksi huikea määrä erilaisten valikoiden ja toimintojen komentoja, joita voi asettaa näppäimistölle eri vaihtonäppäinten kanssa tai ihan vain suoraan.

Terminologia on suurimmaksi osaksi helppoa ymmärtää ja melko nopeasti sain asetettua komentoja eniten käyttämilleni komennoille. Se nopeutti huomattavasti ohjelman käyttöä. Myös esimerkiksi Pro Tools -komennot voidaan ottaa käyttöön ja mikä parasta, niitä voidaan muokata ja lisäillä edelleen, mitä Pro Toolsissa ei voi tehdä, ainakaan ilman SoundFlowta.

Sulavasti aukeavat ja sulkeutuvat insert-, EQ- ja strip-näkymät sekä graafisesti miellyttävä ja toimiva käyttöliittymä takaavat, että perusmiksaus ilman automatisointia toimii todella näppärästi. Eri efektit löytyvät valikoista luonnollisesti samoin kuin Inspectorista eli hyvin.

Tavanomaisemmat audioeditoinnit voi tehdä suoraan Project-ikkunassa tai Sample Editorissa, ja kopioinnit, duplikoinnit, leikkaamiset sun muut toimet sujuvat mukavasti näppikseltä eli kyllä voi vetää! Clip gain löytyy suoraan audioklipin yläreunasta ja fadet ylä- ja alakulmista. Tutun oloista hommaa siis.

Hieman spesiaalimmat työvaiheet luontuvat hetken pähkäilyn jälkeen jouheasti. AudioWarp-toiminnolla ääntä saa venytettyä warp-pisteiden välissä hyvin samantapaisesti kuin Livessä. VariAudio puolestaan on Melodynen kaltainen monofonisen audion editori. Toki myös itse Melodyne on tuettu ja ARA2-tuen ansiosta käyttö on nopeaa ja jouhevaa. Valitettavasti ARAa ei tueta Pro Toolsissa, joten viritetävien materiaalien siirto täytyy tehdä reaaliajassa.

Tiedostojen siirto ohjelmien välillä on useinkin tarpeen, ja tässä on myös eroja. Cubasen hyvä stemmaeksportointi sekä mahdollisuus tehdä sessiosta AAF-tiedosto takaavat, että kamat saadaan hyvin vietyä muihin musa- ja audio-ohjelmiin. Toisin päin homma toimii myös sujuvasti. Tässä on yksi Liven kompastuskivistä; se on varsin suljettu ympäristö, johon toki saadaan tuotua ja vietyä matskua, mutta paljon rajallisemmin kuin esimerkiksi Pro Toolsiin. Logic on tässäkin suhteessa hyvin saman kaltainen Cubasen kanssa.

Se, missä Cubase kuroo kaulaa muihin, on midin muuttaminen audioksi. Se käy päinsä pudottamalla dataa Sampler-raidalle tai sitten Export- tai Render in place -komennoilla siitä riippuen, haluaako inserttejä ja esimerkiksi send-efektejä mukaan. Tämä ominaisuus pesee Pro Toolsin kirkkaasti. Ableton Livessä ja Locigissa samaan lopputulokseen päästään lähes yhtä näppärästi, mutta tuntuma on, että Cubasessa tämän tyyppinen toiminta on selkeästi helpointa.

Kun ohjelmassa on runsaasti ominaisuuksia, tulee ikkunaseteistä ja näppiskomennoista jouhevan käytön edellytys. Cubasessa, Logicin tavoin, on helppo käyttää ja määrittää kumpiakin, PT ja Live jäävät hieman jälkeen tässä mielessä. Videon kanssa työskentely onnistui sekin Cubasella hyvin verrokkiensa tavoin.

Lopputuumailua

Taitaa olla niin, että jokainen ohjelma muokkaa väistämättä käyttäjänsä työtapoja ja niillä on omat kulmansa samojen tehtävien suorittamiseen. Jokaisessa on myös omia erinomaisia ominaisuuksiaan eikä täydellistä yhtä ohjelmaa olekaan. Kiistely siitä, mikä softista on paras, lienee turhaakin turhempaa.

Steinberg on muotoillut Cubasesta viisi eri kokoluokan tarpeisiin mitoitettua pakettia, jotka poikkeavat toisistaan käytössä olevien raitamäärien, settiin kuuluvien efektiplugien, sekä tulo/lähtökanavien lukumäärän mukaan. Kahta kevyintä versiota jaetaan esimerkiksi tiettyjen äänikorttien liitännäisinä, eikä niitä ole erikseen hinnoiteltu. Kolmesta järeimmästä versiosta Elements vastaa kotimuusikon tarpeisiin, kun taas Pro-versio palvelee nimensä mukaisesti ammattistudion moninaisia vaatimuksia. Artist sijoittuu niiden väliin.

Jos haussa on monipuolinen ohjelma, jolla voi tehdä erilaisia audioon ja musiikkiin liittyviä toimia, on Cubase siihen mainio valinta. Tämän testin jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että ohjelman nimellä ei ole juurikaan väliä. Jokaisella ammatitason softalla saa tehtyä kaiken tarvittavan, kyse on pitkälti terminologian pienistä eroista valmistajien välillä ja työkalujen käyttölogiikan tai sijoituspaikan eroavaisuuksista.

Lopputuloksen laatu ei riipu käytetystä ohjelmasta, enemmän onneksi on kyse käyttäjästä ja käyttäjän mielenliikkeistä. Sujuva ja hyvin toimiva softa ja sen osaaminen siinä määrin, ettei ohjelma tule tekemisen tielle, on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Ja onhan ohjelmissa omat inspiroivat erikoisuutensa, jotka saattavat auttaa heruttamaan ulos sen seuraavan mestariteoksen.

Omat valintani olen tehnyt jo aikaa sitten, paljolti musaohjelmien kohdalla kyse on mielikuvista ja sattumasta, jos asiat olisivat menneet hieman toisin, saattaisin hyvinkin olla tyytyväinen Cubasen käyttäjä. Voinkin lämmöllä suositella sitä erinomaisena vaihtoehtona – tuntumaksi jäi, että Cubase saattaa jopa olla jo jonkin verran Logicia edellä.

Steinberg Cubase 11

Audio/midi-selvensseri / DAW-ohjelma

• sopii Mac- ja Windows-alustoille
• 64-bittinen prosessointi, näytetaajuus 192 kHz
• Hinnat: Elements 99 euroa, Artist 331,99 euroa, Pro 581,99 euroa

Lisätiedot: Steinberg

•••