Kun vireen laskeminen alemmas ei tavallisella kitaralla tuota tyydyttävää lopputulosta, on paikallaan katsastaa varta vasten matalien äänten soittimeksi suunniteltua instrumenttia – baritonikitaraa.
Jos kitara halutaan soimaan perusvirettä matalammalta, voi kielten viritykset laskea tai käyttää soitinta, jossa kieliä on enemmän. Näitähän markkinoilla on sarjavalmisteisina sähköisinä jopa 9-kielisiin asti ja tilaustyönä tehdyissä kieliä voi olla vaikka kuinka paljon.
Tai sitten ratkaisu voi olla baritonikitara, joka on kuusikielinen, mutta suunniteltu ja rakennettu viritettäväksi matalalle – tyypillinen baritonin viritys on kvarttia, kvinttiä tai terssiä matalampi kuin perusvire. Tämän saavuttamiseksi baritonikitarassa kielten soiva mitta on tavallista pitempi, kielet paksumpia ja loput hoidellaan virityskoneistoilla.
Baritonien osuus kitaramarkkinoista on pieni, mutta suurilla valmistajilla jatkuvaa tarjontaa kuitenkin on. Ja baritonien pienissä markkinoissa valtaosa on sähkökitaroita, mutta nyt tutkittavana oleva Walden B1E on oiva esimerkki elektroakustisen baritonin mahdollisuuksista.
Henry David Thoreaun luontoaiheisten kirjoitusten inspiroimana nimetty Walden Guitars aloitti jo 90-luvulla, mutta toiminta vaikutti päättyvän 2014. Firman perustaja Jonathan Lee ei kuitenkaan luovuttanut, vaan hankki hiljattain oikeudet käynnistää Walden uudestaan. Nykyinen mallisto esiteltiin noin vuosi sitten. Aikaisemmissa vaiheissakin Waldenilla oli valikoimassaan baritoni B1, johon verrattuna uusi malli on monella tavoin erilainen.
Kelpo työtä ja omia ratkaisuja
Kiinassa valmistettuun soittimeen on käytetty hyviä materiaaleja: täyspuinen kansi on kuusta, kopan pohja ja sivut sekä reunalistat puolestaan ovat ruusupuuta. Kaula on mahonkia ja otelauta ruusupuuta.
Kaulan sisällä on tukiraudan lisäksi kaksi grafiittitankoa lisäämässä jäykkyyttä ja auttamassa kielten soinnin perustaajuuksien välittymistä kanteen. Lisätyn tukevuuden ansiosta kaula on voitu muotoilla ohueen C-profiiliin. Kaula liittyy runkoon 14. nauhan kohdalla.
Viritinkoneistot toimivat pehmeästi ja ilman väljyyttä. Nauhojen viimeistely on tehty asiallisesti.
Otelaudassa ei ole nauhamerkintöjä, mikä on niihin tottuneelle puute, varsinkin kun kaulan sivun pistemerkinnät ovat aika pienet ja haaleat. Mutta kaikkihan eivät noita otelaudan pisteitä tai palkkeja edes halua.
Kaikukoppa on mitoiltaan samaa auditorium-kokoa kuin Waldenin ja muidenkin 6-kielisissä, eikä se tunnukaan poikkeuksellisen suurelta. Kapealla helmiäiskoristelulla ympäröity ääniaukko on sijoitettu perinteistä poikkeavasti lähelle reunaa, mille valmistaja esittää perustelun: matalien taajuuksien pitkien aaltojen toistamiseen tarvitaan isompaa yhtenäistä kannen pintaa. Kannen alle on voitu nyt sijoittaa kaksi x:n muotoista tukirimoitusta.
Akustisen soittajahan kuulee oman kitaransa äänen erilaisena kuin muut ympärillä – usein huonompana, koska kansi ja ääniaukko heijastavat äänet paremmin suoraan eteen. Kannen reunaan sijoitettu ääniaukko tuo paremmin soinnin lähelle, minkä lisäksi B1E:ssa on vielä toinenkin pieni aukko kopan sivussa kaulan vieressä ja se palvelee soittajan itsensä kuunteluelämystä lisää.
Tiiraamalla tästä sivun aukosta kaikukopan sisään, näkee vielä yhden Waldenin rakenteellisen erikoisuuden nimeltään low-mass bracing. X:n muotoon aseteltuihin tukirimoihin on leikattu sarjoina niiden massaa keventäviä reikiä. Nykyaikaisilla lujuuslaskelmilla pystytään arvioimaan reikien muotoa ja sijoittelua siten, että rakenteellinen lujuus säilyy. Kevennettyjen tukirimojen kerrotaan mahdollistavan värähtelyenergian tehokkaamman siirtymisen kuusikanteen.
Kitaran runko on viimeistelty varsin ohuelti satiinipintaisella lakkauksella. Plektrasuojusta ei ole. Tämä tarkoittaa, että jossain vaiheessa, vuosien soittamisen jälkeen, kannen puuhun alkaa ilmaantua kulumajälkiä sormien ja plektran kosketuksista. Se nyt on soittimille ominaista muutenkin ja harvalle kitaralle käy kuin Triggerille.
B1E on sähköistetty Fishmanin elektroniikalla mallia Prefix Plus-T. Etuasteen Notch-suodin, puoliparametrinen keskialue (250 Hz – 3 kHz) ja erillinen brilliance antavat monipuoliset mahdollisuudet niin soundin kuin kierronkin hallintaan. Jälkimmäiseen on työkaluksi annettu myös vaiheenkääntökytkin (napaisuuden kääntö), jolla saa hillittyä monitoroinnin ja kitaran vuorovaikutusta.
Soitin toimitetaan Waldenin omassa kovassa kotelossa, johon soitin istuu tiiviisti ja hölskymättä.
Pieni lisä onkin iso lisä
B1E:lle suositeltu viritys on kvartin verran perusvirettä alempi (B-E-A-D-F#-B). Vaikka näin saadaan käyttöön vain viisi matalampaa säveltä kuin perusvireessä, tällä on huomattava merkitys sille, mitä soittaa ja miltä se kuulostaa. Tavanomaisesta poikkea-van äänimaailman löytyminen kitarasta on jo sellaisenaan inspiroivaa ja bassotaajuuksien tavoittaminen voi johtaa erilaisiin sovituksiin vanhoista biiseistä tai kokonaan uusiin sävelteoksiin.
Toki kitara on luonnostaan matalalta soiva, mikä on tehnyt siitä mainion säestyssoittimen. Kitarapop ja rock tuntuvat menevän jatkuvasti tietyistä sävellajeista, joita perusvireellä on kätevä soittaa. Baritonin vire antaa mahdollisuuden kokeilla sellaisiakin sävellajeja, joita harvemmin tulee käyttäneeksi. Tai eri lailla soivia sointukäännöksiä tutummillekin sävellajeille. Alue satulan ja viidennen nauhan välissä tosin vaatii nopeaa transpositioajattelua, mikäli soittaa nuoteista tai sointumerkinnöistä – ellei sitten kirjoita lappuja uusiksi.
Kielien soivaa pituutta ei B1E:ssä lopulta ole pidennetty valtavan paljon, eivätkä kielet tunnu erityisen paksuilta – toinen kielikin (F#) on punomaton, vaikka normaaleissa akustisissa lähes samalta korkeudelta soiva G-kieli onkin yleensä punottu. Kielet ovat siten varsin löysät, eikä sävelten tai barren puristamiseen vaadita edes samaa voimaa kuin akustisella yleensä.
Kitaraan tehtaalla asennetulla kielisetillä kielten venyttäminen on helppoa, mutta paksumpi setti varmaankin toisi napakampaa sointia. Varsinkin jos kitaran virittäisi vielä matalammalle.
Hiukan pitemmät ensimmäiset nauhavälit eivät juurikaan lisää kurottamista siitä kohdasta soitettaessa.
B1E:n kielet soivat tasapainoisesti ja akustisestikin huonetilan täyttävällä volyymilla. Vaikka matalalta soimiseen on panostettu, kielien löysähkö tuntuma helpottaa huiluäänien syttymistä selvästi.
Baritoni ei ole ensimmäinen eikä ainoa akustinen kitara käyttäjälleen. Sellaisen hankkii soittaja, joka haluaa laajentaa äänipalettiaan. Käyttötilanteita löytyy. Jo mainittu harvemmin käytettyjen sävellajien mukaan saanti on yksi. Tai isomman harmoniakuvan luominen, jos bändissä on jo kitaraa riittämiin perustaajuuksilla. Vaikkapa akustinen trubaduurikeikka kahdella kitaralla – sen sijaan, että molemmat tunkisivat samaan sointukäännökseen, baritoni tuo mukaan basson taajuuksilta ryhdikkyyttä ja sointuihin muhkeutta. Tai soolonäppäilijä, joka toivoo matalammalta soivaa bassolinjaa.
Ja ainahan voi tietysti tehdä biisejä, jotka vain soivat matalissa sävyissä. Waldenin B1E on näihin päämääriin mitä mainioin instrumentti.
Walden B1E
Akustinen baritonikitara.
• kielten soiva pituus 27 tuumaa (690 mm).
• kokopuukansi kuusta
• sivut, pohja ja otelauta ruusupuuta
• kaula mahonkia, tuettu kahdella grafiittitangolla.
• elektroniikkana Fishman Prefix Plus-T.
• kova laukku
• valmistusmaa Kiina
• hintaluokka 1000 euroa
Lisätiedot: EM Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
