Pekka Laine & The Enchantedin ensimmäinen levy nousi tapaukseksi ja instrumusa keräsi laajalti ystäviä. Laineella on käsissään erittäin ilmaisukykyinen orkesteri ja soppaa hämmentävien Väinö Karjalaisen ja Toni Liimatan tuotantojälki on kiehtovaa.
Kun laitetaan soppakattilaan 60–70-luvun ranskalaista leffamusaa, sekoitetaan mojova annos 50-luvun amerikkalaista avaruusaikaa ja slaavilaisen kaihoisia melodioita, on cocktail viekoitteleva ja ajaton. Kaiken ytimessä ovat kuitenkin Laineen sävellykset, jotka kestävät kuuntelua.
Laine on myös pitkän linjan muusikoista koostuvan Hypnomen-yhtyeen kitaristi, ja kyseisen instrumentaalibändin soundimaailma osoittautuu nyt täydelliseksi alustaksi Anna Inginmaan persoonalliselle laululle.
Inginmaa on loistava esimerkki siitä, kuinka kokemus kuuluu syvyytenä ja aistikkuutena. Albumi on äärimmäisen virkistävää paperinohuen nykypopin vastapainoksi. Aikamme helmasynti on kumartaa pakonomaisesti nuoruuden naiiviudelle. Inginmaalla tuntuu olevan jotain sanottavaa, ja tulkinnassa on syvyyttä kuin brittiläisessä Beth Gibbonsissa.
Mutta nuoruuden naivismia edustaa hienosti Arppa! Ja täysin aseistariisuvalla tavalla. Bändin jazzahtava nuotiopop ei tarjoile mitään uutta, mutta jotain täysin originellia kvartetin musiikissa on. Aaro ”Arppa” Airolan hymy on joillekin liikaa, mutta yhtä lailla raketin lailla poptaivaalle singahtanut Arppa on myös hurmannut monet.
Jos edellinen levy oli napakymppi, vaivaa 27-minuuttista Muovipussi-levyä pieni keskeneräisyys. Paikoitellen kappaleet ovat kuin hetkenlauluja (nimibiisi), vaikka ”Kavereita, Hilma” on upea.
Mutta Arppa on myös taidokas yhtye, joka pystyy kutomaan yksinkertaisiin popbiiseihin sävyjä ja lyömään koko homman jazziksikin.
Orkesterin riveissä soittaa myös yksi tämän hetken kiinnostavimmista uusista kitaristeista. Hän on Ville-Veikko Airaniemi, joka on tehnyt myös fantastisen hienon soololevyn. Calico on osoitus siitä, mihin tämä vasta kolmekymppinen, ilmeikkäästi soittava kitaristi pystyy.
Ry Cooderin jalanjäljillä talsiva Airaniemi on ennen kaikkea tyylittelijä, joka tekee kaiken musiikin ehdoilla. Hänen ajatuksiaan soittimista ja soittamisesta voit muuten lukea sattumoisin juuri tässä samassa numerossa julkaistusta, Timo Östmanin toimittamasta haastattelusta (Riffi 6/2024).
Pekka Laine & The Enchanted: In Slumberland (Svart, 2024)
Inginmaa/Hypnomen: Maailma katoaa (Stupido Records, 2024)
Arppa: Muovipussi kummittelee (Johanna, 2024)
Ville Veikko Airaniemi: Calico (Airamusic, 2024)
