Nayteikkuna

Eeppi Ursin: "Jäljet" – jazzlaulajan taituruudella popin ihmemaan poluilla

Eeppi Ursin on pitkän linjan muusikko, jonka nimi yhdistyy moneen laadukkaaseen yhtyeeseen kuten Club for Fiveen ja AiA -jazzlauluyhtyeeseen. Ensimmäinen Eeppi Ursinin pitkäsoitto Violet julkaistiin 2005 ja sen jälkeen vuonna 2009 ilmestyi Yellow Pages ja nyt käsillä on Jäljet -albumi.

Sanoitusten teemoissa on hyvin henkilökohtainen sävy ja teemat lienevät Eeppi Ursinin uran varrelta poimittuja tunnelmia. Levyn ensimmäinen kappale Maailma nauraa lapsilleen alkoi jotenkin ohuesti, mutta kasvoi hyvin nopeasti mukaansa tempaavaksi. Alun ihmettelevän tutustumisen jälkeen albumi alkoi edetä niin sanoituksien kuin äänikudoksen teemoilta tarjoillen koko ajan lisää värejä ja hyvin kiinnostavissa tunnelmissa.

Musiikkiin tulivat suurkaupungin syke ja muhkeat äänimaisemat, mutta herkällä ja taidokkaalla laululla, joka kantoi täyttäen kuuntelijan haaveet. Jos -kappleessa vierailee räppäämässä nuori Kevin Tandu ja yhtälö toimii kivasti. Mitä sattuu on kovin kaunis ja lyriikan kerronnan teemoissa kiteytynee jotain artistin elämän syvempää pohdintaa. VIP eli Vii Ai Pii jättää popahtavan vaikutuksen asettuen albumin kevyemmälle laidalle. Sanoisin jo nyt, että Vii Ai Piin kertosäe jää taatusti mieleen.

”..kauniita varsia katkoa, terälehtiä tuhota….vedän mitä sattuu, olen mitä sattuu, satun olemaan, kipua voi kestää, mikään ei voi estää mua jatkamaan…”

Tuotanto on laadukas, mutta tietty suomalainen studioiden äänimaisemien kaikupohja on tässäkin hieman havaittavissa. Ehkä se, mitä tehdään koneilla pitäisi tehdä jotenkin vielä reilummin ja paksummin, mutta toisaalta musiikki antaa kuitenkin sopivasti tilaa Eeppi Ursinin kauniille ja komealle äänelle, joka lienee tässä se tärkein asia. Levy kehittyy ja kasvaa kappale kappaleelta, jättäen lopulta kuuntelijan miettimään sanoitusten tuottamia fiiliksiä. Kansitaide on laadukas, mutta olisin jotenkin kaivannut lisää kuvia, taidetta ja sanoituksia.

 

Albumin tuotannosta vastaavat Eeppi Ursin, Jyri Sariola ja Kai Poutanen. Äänityksien nappuloissa puuhaa Mimixstudion puitteissa Sariolan kanssa Rami Kaalamo. Masteroinnin parissa toimii Chartmastersin Svante Forsbäck. Tuotannon laatu on tasaisen hyvä ja  joitain mielenkiintoisia äänimaisemia pulpahtelee esiin, kuten Uneksin -kappaleen viheltelevä ääni, joka mielestäni toimi hyvin.

Tänään -kappaleen taustalla pääsee ääneen jousiorkesteri ja puhaltimet muodostaen äänikudoksen, joka liikkuu likimain seitkytlukulaisissa mahtiballadien tunnelmissa. Legendaariset -kappaleen sanoitukset ovat erittäin puhuttelevat ja sen musiikillisissa teemoissa on jotain lähestulkoon pelottavan voimakasta.


”…siivilleen me noustiin, kuin kaksi lintua me oltiin, korkealla taivaalla haaveet, jotka eivät muuta maailma…”


Kappaleen Pahan jäljet äänimaisema oli todella groovia ja se myös rokkasi lupaavasti sisältäen kitarasoolon pätkän, joka nousi ja katosi kappaleen myötä; biisi jäi kaikista eniten itselleni mieleen. Sen jälkeen Jäljet palautti kuuntelijan rauhallisempiin maisemaan kauniin lauluäänen ja piano äänen äärelle. Sen jälkeen Kokonaan jatkoi edellisen jäljillä ja oli mielestäni levyn kaunein kappale. Lopputoteamana se, että levy on lyyrisiltä ulottuvuuksiltaan todella arkielämää isompi ja tulvillaan kielikuvia, joihin kuuntelija palannee varmasti arjen keskellä aamuruuhkassa ja tiimipalaverin tauoilla. Eeppi Ursinin ääni on mitä hienoin ja levy kestää ajanhampaan kulutusta, mutta lisää on saatava heti eikä vuosien kuluttua.
 

Eeppi Ursin: "Jäljet" (Luomusic, 2017)

 

07.03.2018
|
Ari-Pekka Lauhakari
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy