Elliot’s Crazy Compass lähestyy toimitusta Snapshot Gallery -nimisellä EP-julkaisullaan. Uuden, mutta erittäin toimivan kokoonpanon valttina on sopiva miksaus maanläheisyyttä ja useita kuuntelukertoja vangitsevana kestävää haasteellisuutta.
EP:llä on läsnä vahva luontotematiikka. Musiikillisesti levy on ja ei ole helppoa kuunneltavaa. Biiseissä on tarttumapintaa, mutta samalla musiikkigenre ei ole valtavirtaa. Musiikissa on kaikuja funkista ja soulista. Tuotannollisesti palaset ovat kohdallaan. Soundimaailma on ilmava ja dynaaminen. Snapshot Gallery on vapaan improvisaation tulos, mutta tätä ei levyltä kuule. Soitto on tarkkaa ja kuulostaa siltä, että kaikki on tarkoin harkittua. Levyltä ei löydy heikkoa raitaa, mutta reippaampaa menoa tarjoavat Sacred Ground ja The Beautiful Pill ovat mieleenpainuvimmat kappaleet. Snapshot Gallery on hyvä kokonaisuus, mutta mikäli raitoja olisi kymmenen, koen, että reippaampaa menoa saisi olla tarjolla enemmän. Bändi osaa sävellyksen ja sovituksen taidon, biiseissä on hienoja harmonioita ja instrumenttiratkaisuja. Paikoin hyvin minimalistiseksi kutistuva soundimaaila on taidokkaasti rakennettu.
Elliot’s Crazy Company esittelee todella valmiin ja mieleenpainuvan kokoonpanon, jonka oma tyyli on löytynyt jo varhaisessa vaiheessa. Levyltä kuulee, että soittojata tietävät tarkalleen, mitä tekevät. Vielä, kun balladiksi tarkoitettuja kappaleita ei venytetä tarpeettomasti, päästään hyvin lähelle täydellisyyttä.
Viimeinen kappale, Le Me Be The Summer Breeze kestää lähes viisi minuuttia ja on tunnelmaltaan lähellä ambientin ja chilloutin rauhallisuutta. Ratkaisu on varmasti tietoinen, mutta allekirjoittaneen korvaan se kuulostaa väärältä. Muilla osa-alueilla julkaisu on viimeistä nuottia myöden varsinaista korvakarkkia.
Suositellaan kaikille funkin ystäville ja muillekin, jotka kaipaavat musiikkia, jossa perinteet ja tuoreus puristavat kättä ystävyyden ja yhteistyön merkiksi.
Elliot’s Crazy Compass, Snapshot Gallery EP (Playgorund Music, 2020)
