Kansainvälisille markkinoille selvästi pyrkivä neljän nuoren naisen Enkel ei ole mikään turha kopla.
Kannessa naiset osoittavat millä asenteella ollaan; he ovat pukeutuneet superhahmojen viittoihin ja asiaankuuluviin krumeluureihin. Levyn vihkosessa lukee isoin kirjaimin: “Our superpower is tradition. What is yours?” Se kertoo jo paljon.
Päällimmäinen tunne musiikissakin on teeskentelemätön energia ja iloisuus. Välillä huudetaan ”havuja!” ja välillä räpätään englanniksi ”It’s me! / Would you Love me baby? / Yeah!” (polkassa From Kauhajoki with Love). Kappaleiden nimet jatkavat samaa tyyliä: ”Tipitii / Milking at Dawn” ja ”Totia ja sympatiaa / Grog and Sympathy”. Kaksikielisyys on läsnä kaikessa.
Vaikka musiikki ammentaa pohjalaisesta (missä bändin juuret ovat) kansanmusiikkiperinteestä kahden 2,5 rivisen haitarin (Leila Lautamaja sekä Miia Palomäki) sekä kanteleen (Maija Pokela) ja viulun (Iida Savolainen) voimin, on siinä aimo annos freesiä nykyaikaa.
Naiset ovat vahvasti tekijöinä säveltämässä ja sanoittamassa. Perinteisetkin kappaleet ovat saaneet uudet sovitukset.
Tuu illalla (trad) -kappaleessa rauhoitutaan kosiskelemaan kumppania lemmentouhuihin. Samaa kauneutta on Merimiehen muijassa (Leila Lautamaja / trad), joka on haikeudessaan levyn vaikuttavimpia lauluja. ”Varjele hyvä Luoja ihmisen lasta, merimiehen muijaksi joutumasta”. Kahden haitarin voimalla nostatetun merenkuohunnan voi aistia crescendon paiskatessa kolmimetrisiä aaltoja rantakallioita vasten.
Livenä bändin energia välittyy vielä paremmin tanssimuuvien ja huudahdusten muodossa. Upeaa meininkiä.
Enkel: We are Enkel (Nordic notes 2018)
