Kanervan levy sukeltaa heti ensitahdeilla parisuhteen maailmaan, missä toisistaan etääntyneet aikuiset kyräilevät ja pohtivat yhdessäolon mielekkyyttä. Tai nainen pohtii.
Ensi reaktioni oli etäännytys. Mihinkäs minä mies tätä tarvitsen? Koko paketti kuulosti toki kaikin puolin tasapainoiselta ja ammattimaiselta, mutta silti, arjen pohdinta tuntui raskaalta.
Sitten – luojan kiitos – annoin levylle uuden mahdollisuuden ja laskin neulan vinyylin uraan. Kesän keltainen valo taittui nyt eri tavoin, täynnä sävyjä ja lämpöisenä.
Musiikki vyöryi täyteläisenä. Siinä oli ymmärrystä ja jännitettä. Oivalsin siihen rakennetun herkkyyden. Se mikä kuulosti ensi alkuun tukahdutetulta ja introvertilta, oli nyt salaperäistä ja pohdiskelevaa.
Niin kuin B-puolen avaava Hiekkalinnat, joka soi arvoituksellisesti ja kertoo lakonisesti kaiken hetkellisyydestä. Sukulaisuutta voi löytää vaikkapa Kauko Röyhkän Talo meren rannalla -lauluun. Niin ikään Suzanne Vegan vähäeleinen kerronta tulee vahvasti mieleen Kanervaa kuunnellessa. Erityisesti Kypsiä marjoja on paljon velkaa Vegan hillitylle eleganssille.
Mutta ei Kanerva mikään klooni ole. Hän on taidokas tulkitsija, joka ei silti revittele, vaan jättää sanoille tilaa hengittää. Laulu on kaiken keskiössä, mutta ei alleviivatusti huudettuna. Siitä puuttuu myös täysin nykypopin naislaulajille ominainen flirtti, uho ja nasaali tyttölaulu. Kanerva kuulostaa herkältä ja aikuiselta.
Minimalistinen tulkinta takaa myös, että teksti on keskiössä. Laulu on miksattu taidokkaasti, jokainen sana putoaa paikoilleen harkitusti.
Iso merkitys on myös Kanervan rinnalla toisena tuottajana häärineellä Hannu Pikkaraisella, joka tunnetaan vaikkapa Vesa-Matti Loirin Lappi-trilogian tuottajana. Pikkarainen on soundivelho, joka saa pienen kuulostamaan isolta ja syvältä.
Kitaroita ei ole paljoa, mutta ne värähtelevät ja rohisevat kiehtovasti. Rumpusoundit ovat pehmeät ja kosteat, kokonaisuus paksu kuin kesäöinen ilta kuuman päivän jälkeen.
Myös teksteissä saavutetaan rauha ja sovinto. Niissä ei ryvetä parisuhteen likavesissä, vaan katsotaan tilannetta kuin vanhoja kuvia tai kesämökin ikkunan läpi. Levyn päättävä Täydellinen päivä nivoo tunteet lyhteeksi ja kertoja tekee sovinnon itsensä kanssa: ”Mä piirrän pyöreän nollan / pyyhin pöydän / annan menneiden olla / on täydellinen päivä.”
Kanerva: "Paritanssi" (Impala 2018)
KANERVA - Joutomaat from Texicalli Records Oy on Vimeo.
