Nayteikkuna

Kuninkaallista kantri-iskelmää

Vuoden 2014 tangokuningatar Maria Tyyster sai ystävältään muutamia vuosia sitten puhelun, jossa häntä rohkaistiin esittämään musiikkia, josta itse todella pitää. Tämä ei ole tangokuninkaallisille poikkeuksellista – legendaarinen laulukilpailu tarjoaa ponnahduslaudan julkisuuteen, mutta sitoutuminen vain tangoon tai perinteiseen tanssimusiikkiin on monille liian rajoittavaa.

 

Tyysterin kohdalla läheisempi musiikkigenre tarkoittaa kitaravetoista juurimusiikkia, kantrista rockabillyyn. Ajatus omaehtoisesta levystä kypsyi aikansa, kunnes marraskuun alussa ilmestyi Uuden aamun lauluja -niminen pitkäsoitto, jolla pedal steel -kitara maalailee äänimaisemaan aavaa preeriaa.

Julkaisu on omakustanne. On ilo todeta, että homma on hoitunut hienosti ilman ulkopuolista ohjailua. Korona vei keikat, mutta antoi aikaa studiotyöhön: intohimo musiikkiin on aistittavissa lopputuloksesta. 

Juurimusiikin lisäksi tuoreelta julkaisulta löytyy rautalankasävyjä ja paljon iskelmällisyyttä. Maria Tyysterin tangotausta paljastuu vibraherkässä fraseerauksessa, jota puristisimmat roots-fanit kenties vierastavat, mutta tämä ilahduttanee iskelmädiggareita. Toisaalta laulusoundia on paikoitellen ajettu ruvelle asti – siitä iskelmäväki ei liene niinkään innoissaan, kun taas rokkarit olisivat nauttineet vieläkin ronskimmasta otteesta. Sellaista se on, kun genrerajoja rikotaan.

Kappalevalinnoissa yleisöä lähestytään turvallisin eväin. Esimerkiksi ”Mä lähden stadiin” ja ”Pullo viinä käy” eivät laadukkaasta toteutuksestaan huolimatta tarjoa oikein mitään uutta. Pääosin suomenkielisen levyn joukkoon heitetyt ”Wine, woman & song” ja ”Hard headed woman” tuntuvat englanninkielisinä erikoiselta ratkaisulta. Voi kunpa ne olisivat tulleet esimerkiksi levyllä kahden biisin verran mestarillista kynänjälkeään näyttäneen Marko Haaviston kääntämiksi! Haaviston rokkaava ”Kesää kohti” nousikin itselläni levyn korvamadoksi.

Levyä kuunnellessa on mukava ihmetellä informatiivisia levynkansia. Sen myötä syntyy ajatus siitä, että tämä ei ole vain Maria Tyysterin levy, vaan toiseen päärooliin nousee pälkäneläinen monitaituri Aukusti Koivisto, joka urakoi levyllä kaikenlaisten kitaroiden lisäksi mandoliinin, banjon, taustalaulun ja perkussioiden äärellä – lisäksi mies on vastuussa tuotannosta, sovituksista, miksauksesta ja osasta äänityksiä. 

Kaikki nämä osa-alueet on tehty sellaisella pieteetillä ja tyylitajulla, että olin tyrmistynyt lukiessani herran syntyneen vasta vuonna 1996 – kadehdittavan taitavaa ja kypsää työtä! Erityiskehut on annettava myös ”Jos sun vain saisin” -kappaleen Varjoladyt-taustakuorolle, Petri Lehtolan viuluosuuksille ja Juha Maunun maukkaalle kosketinsoitolle.

Sanotaan, että suomalaiset rakastavat kantrimusiikkia – he eivät vain tiedä sitä. Toivottavasti Maria Tyyster kumppaneineen saa laulunsa kuultaviksi esimerkiksi Radio Suomessa. Se tekisi hyvää niin kotimaiselle kantrimusiikille kuin suomalaisille itselleenkin.

 

Maria Tyyster: Uuden aamun lauluja
AXK Records (AXK-013, 2021)

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2021. Monipuolisesti musiikkia ja sen tekemistä käsitteleviä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

 

29.12.2021
|
Topi Suuronen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy