M: ”Tehtaantyttö” - hauraita kuiskauksia ja sydämenlyöntejä horisontissa

Laulaja-lauluntekijä Minja Kosken M-yhtyeen debyyttialbumi keräsi ilmestyessään runsaasti kehuja medioissa. Nyt asia on jälleen ajankohtainen vinyylijulkaisun (14.12.2018) ansiosta. Kulunut vuosi on paljastanut Tehtaantytön tavanomaista popin päiväperhoa paljon tärkeämmäksi merkkiteokseksi.

Tehtaantytön ensivaikutelma on kuiskaus.
Avausraita "Tiedän" alkaa Jussi-Pekka Parviaisen verkkaisilla pianon iskuilla, joiden aikana äänekkäämmän rytmimusiikin parissa itsensä turruttanut kuulija alkaa herkästi hamuta forward-näppäintä.
Minja Kosken sointuvan pehmeä, Elina Saloa ja Iisa Pajulaa muistuttava ääni sekä polveilevat laulumelodiat dominoivat tilavaa äänimaisemaa, jossa popin parissa epäortodoksiset instrumentit ja Ahlmanin ohjelmoimat taustat jäävät horisonttiin kaukaisiksi sydämenlyönneiksi.
Vähitellen kasvavia kappaleita on suurkuluttajan ”30 sekuntia per biisi” -tyyppauksella mahdotonta hahmottaa. Pelkäksi taustamusiikiksi Tehtaantyttö on täysin sopimaton.

Kun albumiin syventyy, se osoittautuu kerros kerrokselta nautittavammaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisinä kolahtavat murhaballadit "Lampi" ja "Kaarina", jotka luovat mielleyhtymiä Eleanoora Rosenholm -yhtyeen vuosikymmenen takaisen tuotantoon, jonka suuntaan myös Kuolleen naisen maalauksia tuntuisi nimellään viittaavan.
Yksi toisensa jälkeen avautuvat muut kappaleet, joiden järjestys albumilla vaikuttaa myös hyvin harkitulta. Ainoastaan taiteellisesti korkeatasoiseen tuotantoon keskittynyt Solina-levymerkki ei ole kelpuuttanut albumille täytemateriaalia (jos sellaista on artistilla ollut edes tarjota).

Kirjallisen makuiset, paikoin pakahduttavan täyteenahdetut tekstit vaativat sulattelua, mutta muodikkaan name-droppailun ja slangin täydellinen puuttuminen lyriikoista tuntuu vapauttavalta ja tekee sanoituksista ajattomampia.
Jokaisen kuulijan henkilökohtaisille tulkinnoille avoimien unenomaisten, goottikliseistä vapaiden (kauhu)tarinoiden mystiset riimit jäävät mieleen kaikumaan.

Edellinen M, mm. Yellow Magic Orchestran Ryuichi Sakamoton kanssa levyttänyt Robin Scott julkaisi merkittävimmän tuotantonsa 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Tuolloin Minja Koski ei ollut vielä syntynytkään ja tokkopa hänen kuuntelijansa ovat koskaan edes kuulleet Scottista. Minunkin on jo korkea aika vaihtaa uuteen M-nimiseen suosikkiartistiin. Toinen albumi on luvassa helmikuussa 2019.

M: Tehtaantyttö (Solina 2017/ 2018, vinyyli)

edit.
Korjaus 18.12.2018: Tiedän-kappaleen piano-osuuden soittaa Jussi-Pekka Parviainen, eikä tuottaja Miikka Ahlman, kuten arviossa erheellisesti aiemmin mainittiin. 
 
17.12.2018
|
Jari Mäkelä
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy