The Magpie Salute: "High water II" – Black Crowesin jälkeläisiä

Image

Yhdysvaltalainen rockbändi The Magpie Salute on julkaissut toisen studioalbuminsa High water II. Elokuussa 2018 ilmestyneen edellisalbumin nimi oli High water I... Sitä ennen he julkaisivat yhtyeen nimeä kantavan live-levyn 2017.

Suurin osa uutuuslevyn kappaleista oli kirjoitettu jo edellisen levyn aikaan. Bändin johtajan kitaristi-laulajan Rich Robinsonin mukaan esikoislevy oli johdattelua The Magpie Saluten maailmaan ja tämä toinen vie kuulijaa syvemmälle sinne.

Rich Robinson perusti The Magpie Saluten Black Crowesin hajottua vuonna 2015 ja Robinsonin veljesten lähdettyä eri teille.
Black Crowesista mukana on myös kitaristi Marc Ford ja basisti Sven Pipien. Laulajana toimii John Hogg, rumpalina Joe Magistro ja kosketinsoittajana Matt Slocum.
Lisäksi avustajana upeassa americanavaikutteisessa Lost Boy- kappaleessa laulaa taustoja Alison Krauss.

En tunne Black Crowesin tuotantoa juurikaan mutta käsittääkseni The Magpie Salute jatkaa samoilla linjoilla 60/70-luvun vaikutteoiden paistaessa vahvasti läpi.
Mielestäni silloin, kun äijät malttavat jättää ns. jytävaihteen pienemmälle jälki on huomattavasti parempaa.
Sama koskee laulaja John Hoggia. Kun hän malttaa vähän pidätellä eikä olla niin kireänkuuloinen, niin tulos on miellyttävämpää.
Mielenkiintoisia kitarakoukkuja ja kiipparikekseliäisyyttä löytyy kyllä sovituksista.

Hajahuomioita kappaleista: Gimme Something on toimiva Stones-vaikutteinen veto.
In here kaikessa yksinkertaisuudessaankin vaikuttava teos.
You and I puolestaan akustisvoittoinen bluesahtava, laulu jota kasvatetaan hienosti loppua kohden.
Alkuun utuinen A Mirror rokkaa hienosti vauhtiin päästyään, Blind Melon tulee vahvasti mieleen.
Life is a Landslide kuulostaa kovasti jopa David Bowielta! Piano/kitarairrottelu biisin lopussa hienoa.
Viimeisenä soiva Where is this Place voisi olla Paul Rodgersin Free-yhtyeelle kunniaa tekevä biisi, joka päättää levyn kauniin rauhallisesti.

Ei ollenkaan huono levy, ehkä vähän liikaa biisejä, lyhempikin kesto olisi riittänyt. Lisäksi mukana on useampia tavanomaisia "hevijumputuksia" joihin on kuitenkin upotettu hienoja väliosia ym. Tavallaan ne menevät hukkaan siellä.

Seuraavan levyn nimi on toivottavasti jotain muuta kuin High water III.

The Magpie Salute: High water II (Provogue Records, 2019)

Yhtyeen edellisen levyn julkaisun tiimoilta tehdyn Riffi-haastattelun voi lukea tämän linkin kautta.