Sakari Juntura: Matkalla sun luo – radiopoppia

Postiluukustani tipahti kirje lehtemme päätoimittajalta. Kirjeen sisältä löysin läpinäkyvässä muovitaskussa yhden biisin cd-singlen ja harmaanvalkoisen aaneloskopioarkin. Tällä kertaa en sitten päässytkään arvioimaan loisteliasta kansikuvaa saati kuvitusta tai typografisia ratkaisuja. "No, ehkä tässä on sitten keskitytty sitä enemmän itse musiikilliseen sisältöön", mutisin itsekseni ja laitoin valkoisella pohjavärillä painetun Sakari Junturan Matkalla sun luo -kiekon cd-soittimeni kelkkaan ja painoin Play-nappia. 

 

Onneksi mukana tuli sentään biografialappunen. Opin Sakarin olevan sellistikoulutuksen saanut opettaja Joensuusta ja että keikoilla käydään ilman selloa kolmehenkisellä kokoonpanolla Sakarin soittaessa kitaraa. Perinteinen trio, siis. 

Puolet saatelappusesta sisälsi alleviivattuja kirjainsarjoja. Nämä koodilinkit nettiselaimeen kirjoittamalla kykenisin löytämään lisää Sakarin musiikkia internetin kätköistä. Spotify, Youtube, Facebook ja sitä rataa, ne tavalliset Kayser Sözet. En nyt kuitenkaan lähtenyt linkkejä haeskelemaan vaan aloin keskittyä kappaleeseen, joka oli jo ehtinyt lukiessani soida loppuun. Replay.

Matkalla sun luo on perusmuodoltaan neljän soinnun kappale, tempo on rauhallinen. Kertoja kaipaa menettämäänsä hahmoa. Kertoja ihmettelee miksei saa hahmoa mielestään. Kertoja tunnustaa tehneensä virheen siinä, että on antanut kadonneen hahmon "kulkee soolona, mut hei virheist' oppii".

Häiritsevää tuossa lausahduksessa on suomen kieliopin pahoinpitelyn lisäksi myös mieleeni tulvahtanut ajatus siitä, että ehkä laulaja katuu sitä, ettei kahlehtinut puolisoaan, vaan päästi tämän erehdyksessä vapaaksi. Varmastikin Oma virhetulkintani. Ehkä laulun kaipauksen kohde on hihnastaan vapaaksi päässyt koira? 

Tällä ajatuksella pääsin ohi tuosta lauseesta ja kuunteluni pääsi jatkumaan. Kappale oli jälleen ennättänyt loppuun. Replay.

Sananen tai pari minun on pakko uhrata vokaaleille. En siis tarkoita itse laulusuoritusta vaan sitä, että opettajana päivätyönsä tekevä Juntura on päästänyt levylleen sanat viäläkin, tuavat, tiädä, vieraakseeni, taakaisin ja tuon jo ennenmainitun Lahest kotoisin olevan räppihenkisen loppupäätenielaisun. 

Kun levyllä on vain yksi kappale, niin kriittinen seulani taitaa omata hieman pienemmän silmäkoon. Mutta entä, jos sama hualimattomuus (tarkoituksellinen kirjoitusvirhe) jatkuisi kauemmin? Miten se kappale nyt taas jo ehti loppua. Replay. 

Vokaaleista laulusuoritukseen. Sakari Junturalla on kaunis, pehmeä lauluääni. Äänet on tallennettu ja miksattu taitavasti. Eteerisen kaunis ja rauhallinen rauhallinen pop-iskelmähän tämä on. 

Biisi kestää kaksi minuuttia ja siihen vielä yksi minuutti kertosäetoistoa ja kitara-outroa. Kitarasoundi on moderni, pehmeä, kaikuista sustainia on, varsinaista säröä ei. Akustinen kitara tikkaa nätisti taustalla, basso tekee tehtävänsä vähäeleisesti. Mausteena on pari vingahdusta ja pilkahdusta koskettimista. Rummut ovat miksauksessa pehmeinä taustalla. 

Lienevätköhän kappaleen aikana tasaisen epäsäännöllisesti kuuluvat toistuvat rapsahdukset tarkoituksellisia? Kuin simuloitua nostalgiankaipuista vinyylinrahinaa, joka kappaleen lopussa musiikin tauotessa kuitenkin vaimenenee. Vai joko on tullut aika kun äänitteille lisäillään suoratoistomusiikista puuttuvia cd-levyjen lukuvirheääniä? 

Valitettavasti tämä yksi kappale ei riittänyt siihen, että ymmärtäisin Sakari Junturan musiikillisia pyrkimyksiä. Tarvitsen siis lisätietoa. Mikä olikaan se saatteen linkkikoodi? 43 merkkiä. Työlästä. Taidankin kirjoittaa Google-hakuun saman linkin tekstimääritteen: "Nuorten liikuntaa tukevan Liikkuva Koulu -hankkeen teemakappale Sun muuvit." Kyllä se tästä.

Sakari Juntura: Matkalla sun luo (VLMedia, FIVLM1900001)

 

07.10.2020
|
Ari Vanha-Majamaa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy