Time Primer: ”Obstinate” – progressiivisuuden sydänmailla

Kotimainen Time Primer on tuupannut alkuvuodesta ulos neljän kappaleen mittaisen EP:n, joka on samalla myös yhteen ensijulkaisu. Bändikuvassa etualalla seisovan kaverin harmaantunut parta kertoo kuitenkin sen, että kyseessä ei selvästi ole ihan untuvikoista koostuva orkesteri. Pienen salapoliisityön avustuksella selvisikin, että kaksi yhtyeen jäsenistä soittaa myös varsin samanlaisia latuja tarpovassa jyväskyläläisessä progemetal-ryhmässä nimeltä Constantine.

Obstinate on kompakti 20 minuuttia kellottava eepos, joka sisältää monipuolista ja paikoin genrerajat ylittävää musisointia. Pääasiassa kuitenkin operoidaan progressiivisen metallin ja progressiivisen rockin välimaastossa. 

Jos pitäisi tiivistää, niin sanoisin, että Time Primerin musiikin ytimen muodostavat astetta monimutkaisemmat tahtilajivalinnat sekä erilaiset rytmiset taidonnäytteet, joita täydentävät efekteillä kuorrutettu äänimaailma sekä lukuisat lauluharmoniat.

Levyn avauskappale on EP:n kevyempää osastoa puhtaine lauluineen ja kepeine melodioineen. Kakkosraita Passing Milestones pistää pykälää raskaamman vaihteen silmään ja kyseisessä kappaleessa mennään örinälaulujen kera kohti metallisempaa ulosantia. Kappaleen matalavireinen riffittely ja rikotut soinnut voisivat kenties upota post-metallisteillekin.

Kolmantena eetteriin iskeytyvä Nautilus on eteerisempi kappale, joka kasvaa tasaisesti kohti tarttuvaa popahtavaa kertosäettä. Mielestäni tämä oli EP:n mielenkiintoisin ja samalla helposti lähestyttävin kappale. 

Viimeisenä biisinä ilmoille räjähtää kryptisesti nimetty 8611, jonka kitarakuviot tuovat mieleen Amoralin viimeisimmät levytykset ja erityisesti Beneath-albumin. 

Kokonaisuutena Time Primer voi olla varsin tyytyväinen esikoisjulkaisuunsa. Obstinaten sisältö on kypsää ja monivivahteista. Julkaisun pienoiset sudenkuopat liittyvät lähinnä sen hajanaisuuteen. EP:ltä löytyy vähän kaikkea, sillä mukaan on saatu fiilistelyä, hieman tarttuvuutta, ripaus raskaampaa runttausta, paljon tahtilajin vaihdoksia, sirpaleita siellä täällä. 

Ymmärrän hyvin, että kyseessä on joukko kunnianhimoisia muusikoita, jotka haluavat saada vaativat visionsa toteutettua hinnalla millä hyvänsä. Mutta uskallan väittää, että jatkossa lopputuloksesta tulisi entistä parempi, jos yhtye uskaltaisi hieman karsia ideoidensa määrää ja panostaa enemmän siihen, että kappaleiden sielu saataisiin kaivettua esiin oikealla tavalla. 

Time Primer: ”Obstinate” (2019)

Time Primer Facebookissa

27.03.2019
|
Ville Pekkala
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy