Bluesisssa lauletaan usein ikävistä asioista, vaikka ne olisivat fiktiota.
Walter Troutin elämässä ikävyyksiä on sattunut oikeastikin, onhan hänellä kokemusta mm. huumekoukusta ja managerin huijaamaksi joutumisesta. Näistä hän on kertonut elämäkerrassaan Rescued From Reality.
Kaikkein rankin kokemus kuitenkin oli maksan totaalinen hajoaminen pari vuotta sitten. Miehen henki oli vaarassa, koska tarvittiin luovuttaja, eikä muusikon sosiaaliturva kattaisi kallista leikkausta amerikkalaisessa terveydenhoidossa.
Luovuttaja löytyi ja artistin fanit ja ystävät keräsivät vaadittavan neljännesmiljoona dollaria, joten siirtoleikkaus tehtiin onnistuneesti viime vuonna. Nyt tämä bluesjäärä on palannut keikkalavoille ja albumi Battle Scars valmistui.
Kiekko pohjautuu Troutin viime aikojen kokemuksiin alkaen katkerasta tarinasta Almost Gone ja päättyy positiivisempaan Gonna Live Again’iin. Uhkaava kuolema ja sen herättämät ajatukset ovat läsnä biisien sanoituksissa: Tomorrow Seems So Far Away’ssa edetään päivä kerrallaan, Omaha on tarinaa tehohoidosta, välillä Trout haluaisi palata menneisyyteen ja jättää virheitä tekemättä.
Siinä missä ne perinteisten bluestarinoiden sattumukset voi luokitella alan mytologiaan oleellisesti kuuluvina, Troutin tilitys kuulostaa koskettavalta ja välillä aika vaikealtakin kuultavalta. Mutta kuten tiedetään, lopputulema on onnellinen, paluu elävien kirjoihin onnistui.
Troutin blueskitarointia olen joskus pitänyt jopa liiankin raakana. Nyt on hienoista pehmentymistäkin tapahtunut, varsinkin albumin alkupuolella, jossa tunnelmat ovat karuja. Loppua kohti löytyy sitä tavaramerkkimäistä rämäkkyyttäkin ja on hienoa, että Troutin sormet toimivat taas, sillä vuosi sitten voimia ei vielä soittamiseen juuri ollut.
Tervetuloa takaisin Walter Trout. Toivottavasti tulet vielä Suomeenkin.
Walter Trout: Battle Scars (Provogue, 2015)
