Malc Deakin on Isossa-Britanniassa kysytty studio- ja keikkaurkuri, joka toimii myös soitonopettajana sekä koekaniinina ja kliniikoitsiana Hammond-Suzukille. Riffillä oli ilo tavata sympaattinen englantilaismies Power-Soundin Hammond-päivillä.

1980-luku on Hammond-yrityksen historiassa sysimusta aika: perinteisten tonewheel-urkujen valmistus lopetettiin 1970-luvun loppupuolella ja uusista transistori-malleista, joissa oli halpasoundeja ja komppiosasto, puuttui vanha viehätys. Kysyntä laski entisestään ja monien surullisten mutkien kautta japanilainen Suzuki osti Hammond-tavaramerkin 1990-luvulla.

"Täytyy myöntää, että olin alussa hyvin skeptinen." myöntää Deakin. "Pelkäsin, että Hammondille käy niin kuin esimerkiksi Rhodesille kävi: tunnettua huippumerkkiä käytetään myymään arranger-keyboardeja tai halpoja kotisoittimia, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten kanssa."
Onneksi Suzukin johdolla Hammondilla kävi juuri päinvastoin: yhtiö kuunteli perinteikkään soittimen ystäviä ja ryhtyi herättämään vanhaa henkeä uudelleen eloon – mutta nyt uudella teknologialla.

Analogisesta digitaaliseen

Ihan ensimmäisestä Hammond A -mallista lähtien firman perinteiset Hammondit toimivat äänigeneraattorilla. Kyseessä on Laurens Hammondin keksimä elektromekaaninen järjestelmä, jossa kitaramikrofonin-tyylisen mikrofonin edessä pyörii hammastettu metallinen pyörä, niin kutsuttu äänipyörä. Äänipyörä indusoi mikrofoniin siniaallon, jonka sävelkorkeus määräytyy pyörän pyörimisnopeudesta ja hammastuksen tiheydestä. Isoissa Hammondeissa on tavallisesti 91 äänipyörää, jotka syöttävät signaalinsa sekä koskettimistoon että vetosäätimiin, jolla säädetään manuaalien ja jalkion soundeja. Elektromekaanisen ratkaisun sijasta Suzuki lähti hakemaan uutta nousua kokonaan digitaalisella systeemillä.

"Varhaiset Suzuki-Hammond-mallit olivat kunnianhimoisia soittimia, mutta ne olivat kuitenkin hieman rajoitettuja – etenkin polyfoniassaan – silloisten teknologisien rajoitteiden takia. Uusimmat mallit ovat sen sijaan täysverisiä Hammondeja: edullisemmasta XK-1-mallista täysvarustettuun B-3 mk2:een – kaikissa toimii vallan erinomainen digitaalinen VASE III -äänigeneraattorimallinnus, joka tuntuu täysin analogiselta", hehkuttelee vanha Hammond-kettu.

VASE III:ssa pyörivät koko ajan taukoamatta samat 91 äänigeneraattoria, nyt vaan samplattuina luuppeina. Koskettimen painallus ei siis starttaa joka kertaa saman samplen alusta, vaan ääni alkaa juuri siitä kohdasta, jossa ääniaalto koskettimen painallushetkellä on. Tämä on osasyy Hammond-urkujen kuuluiseen klikkaukseen nuottien alussa.

Pääero edullisen Suzuki-Hammondin ja firman huippumallien välillä piilee koskettimistossa. XK-1:ssä koskettimisto on täysdigitaalinen, ja joitakin tyyppilisiä seikkoja Hammond-kosketuksessa – kuten epäpuhtaan kontaktin tuottama särö signaalin alkuvaiheessa – joudutaan simuloimaan digitaalisesti. Uudessa B-3:ssa taas koskettimisto on päivitetty versio perinteisestä analogisesta järjestelmästä, jossa jokainen kosketin sulkee urkurekisterien kontakteja mekaanisesti.
"Tämän ansiosta koskettimiston soittodynamiikka on täysin samaa kuin vintageyksilöissä. Aidon Hammondin dynamiikkaa riippuu siitä, kuinka syvästi kosketinta paina alas, koska sopivasti epätäydellinen mekaaninen toteutus avaa manuaalin rekisterit peräkkäin ylhäältä alas", selittää Malc, ja soittaa muutaman näytön aihepiiristä.
B-3 mk2:n uusittu, helposti säädettävä bus bar -kontaktikisko mahdollistaa tämän lisäksi kätevästi kontaktien hapettumisen estäminen – jos soittaja sitä haluaa. "Jotkut blues- ja rocksoittajat pitävät juuri likaisen kontaktikiskon tuomasta soundin rosoisuudesta, monet gospel- tai jazzurkuristit pitävät taas hieman puhtaammasta soinnista."

Hammond on interaktiivinen soitin

"Jouduin soittamaan 1980/90-luvun taitteessa monessa sessiossa myös synia ja samplereita, kun ne olivat silloin niin suosittuja. Mutta olen jättänyt varsinaisen kiipparimaailman käytännössä kokonaan taakseni – olen urkuristi täydellä sydämellä." kertoo Deakin.

Miehen mukaan tavallisen kosketinsoittajan ja Hammond-miehen välillä on muutama selkeä ero: "Hammond on erittäin interaktiivinen soitin laajalla soundiskaalalla. Biisien tunneskaala ja orkestrointi voi muuttaa lennosta tilanteen ja oman näkemyksen mukana, kun käytössä ovat kaksi manuaalia, jalkio, liukutangot, urun perinteiset chorus- ja vibrato-efektit, volume-pedaali, Leslie-kaappi, kaiku ja särö. Kiipparisti on sidoksissa valittuun soundiin, muutamalla hassulla modulaatiomahdollisuudella. Hammondilla voi vaihtaa saumattomasti lempeästä kuiskauksesta tuomiopäivän terroriin, ja omilla valinnoillaan jokainen urkuristi luo ikioman, henkilökohtaisen soundinsa."

Lisätiedot Hammondeista
Malc Deakinin omat sivut

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta