Sunnuntairumpalin koordinaatiokierre

Sunnuntairumpalin koordinaatiokierre soveltuu soittajalle kuin soittajalle joko koordinaation perusharjoitteluun tai vaikka alkulämmittelyksi. Vaikeusastetta voi nostaa omaa taitoaan vastaavaksi hyvin helposti, sekä tempon valinnalla että nuotin alapuolelta löytyvillä haastekertoimilla.

 

Alustus

Harjoitus on kirjoitettu 4/4-tahtilajiin, vaikka tahtilajin osoitusmerkintä puuttuukin nuotista.
 
Ensin työllistetään alaraajat bassorummun ja hihatin poljennalla – jalat työskentelevät vuorotellen joka iskulla.
Rytmi on niin yksinkertainen, ettei siitä oikein kehtaisi käyttää hienolta kuulostavaa nimitystä ”ostinato”, mutta periaatteessa tämäkin staattinen ja toistuva rytmiaihe on juuri sellainen.
 
Jaloilla soitetun ostinaton päälle lisätään käsien osuus virvelirumpuun.
 
Ensimmäinen tavoite on soittaa jokainen isku tasavahvasti samalla voimakkuudella ja samaan kohtaan rumpua. Tavoite on saavutettu, jos äänitetty harjoitus ei kavalla kumpi käsi on ollut asialla vaan kaikki iskut kuulostavat samanlaiselta.
 
Jokaista käsijärjestystä toistetaan kahden tahdin mitta. Jos jokin käsijärjestys tuntuu muita hankalammalta, sitä sopii kelata useampikin tahti, jotta se asettuu muiden kanssa mukavasti kierteeseen. 
 
Kuten kaikki tekniikkaharjoitukset, tämäkin aloitetaan tarpeeksi hitaalla tempolla, niin että käsijärjestys luontuu ja homma pysyy rennolla otteella hallussa.
Ja luonnollisestikin: metronomin nakutus antaa hyvän tuen tempon pitoon ja kun lukemat merkkaa muistiin jokaisella harjoituskerralla, saa konkreettista todistusaineistoa omasta edistymisestään.
 
 

 

 

 


Haastekerroin 1 – ensimmäisen asteen dynamiikkakontrolli:

Soita sama kierre alusta loppuun ensin hyvin hiljaa, sitten medium-voimakkuudella ja lopulta ihan kunnon soittovoimakkuudella.
Kestoa harjoitukseen saa pyramidilla: täyden voimakkuuden jälkeen palataan mediumiin, sitten pakitetaan hiljaiselle asti ja käännytään sen jälkeen taas kohti kovempaa.
 
Portaikkoon voi lisätä välitehoja, jos taidot antavat myöden.
 
Vaihtelua ja lisähaastetta harjoitukseen saa muuntelemalla jalkojen dynamiikkaa:
A) pidetään polkuvoimakkuus koko ajan samana, mutta kädet noudattavat hiljaa/medium/lujaa – vaihtelua.
B) toistetaan samaa dynamiikkaporrastusta käsillä, mutta nyt myös jalat noudattavat samaa voluumi-porrastusta käsien kanssa.
C) toistetaan edelleen samaa ajatusta, mutta nyt ristiin siten, että kun kädet soittavat hiljaa niin jalat polkevat kovaa ja päinvastoin. Vain medium-voimakkuudella kaikki raajat soittavat samalla dynaamisella teholla.


Haastekerroin 2 – toisen asteen dynamiikkakontrolli:

Nyt käytetään käsillä vain kahta lyöntivoimakkuutta, hiljaista ja normaalia, mutta niiden paikkaa vaihtamalla saadaan harjoituksesta jälleen uudenlainen puoli esiin.
A) pidetään polkuvoimakkuus koko ajan samana, mutta aksentoidaan käsillä niin, että iskulle osuvat lyönnit ovat voimaampia ja iskujen väliin jäävät kahdeksasosat hiljaisempia.
B) pidetään polkuvoimakkuus koko ajan samana, mutta aksentoidaan käsillä niin, että iskulle osuvat lyönnit ovat hiljaisempia ja iskujen väliin jäävät kahdeksasosat voimakkaampia.
C) pidetään polkuvoimakkuus koko ajan samana, mutta aksentoidaan käsillä niin, että aksentit osuvat sekä tahdin ykköselle että kolmoselle ja kakkosen ja nelosen jälkimmäiselle osalle.
D) pidetään polkuvoimakkuus koko ajan samana, mutta aksentoidaan käsillä niin, että nyt hiljaiset lyönnit osuvat sekä tahdin ykköselle että kolmoselle ja kakkosen ja nelosen jälkimmäiselle osalle.
 

Haastekerroin 3 – kolmannen asteen dynamiikkakontrolli:

Yhdistä käsien ja jalkojen dynamiikkaharjoitukset painottamalla jalkatyöskentelyä joko käsien soittamaa dynamiikkaa seuraten tai sitä vastaan.
 
 

Sunnuntairumpalin koordinaatiokierre 2 antaa viikon kuluttua lisää jauhettavaa niille, joilta tämä sujuu jo kuin vesi hanhen selästä.

 

Sunnuntairumpalin palsta ei ole varsinainen rumpukoulu enkä ole rumpujensoiton opettaja, vaan ihan vaaan omaksi ilokseni soitteleva sunnuntairumpali. Ensimmäinen soittimeni alle kymmenen vanhana oli kyllä rummut, mutta ne vaihtuivat hyvin nopeasti kitaraan ja sen jälkeen rumpalointi jäikin satunnaiseksi, kulloistenkin bändikavereiden kannuilla kolaamiseksi. Rumpujensoiton fyysisyys on kuitenkin aina vetänyt puoleensa ja jonkunlainen suhde on säilynyt.

Bänditoiminnan hiljennyttyä aikuisiällä repesi rumpuharrastukseenkin yli 15 vuoden totaalinen tauko. Niinpä tuo mainittu ilo on rumpujensoittoa myöhemmällä iällä uudestaan viritellessä hyytynyt monesti siihen tosiasiaan, että vasen käsi sakkaa, jalkojen dynamiikka on oikukasta eikä koordinaatiossa ole hurraamista.
Tätä problematiikkaa pienissä paloissa ratkoen on syntynyt erilaisia lämmittelyyn ja tekniikkaharjoitteluun sopivia harjoitteita, jotka olen kokenut itselleni motivoiviksi, vaikka niistä suoriutuminen onkin vaihtelevaa.
Todennäköisesti ja toivottavasti nämä tai vastaavat harjoitukset löytyvät myös julkaistuista rumpujensoiton oppaista. Ne siis ovat mitä luultavimmin jo jonkun nimissä tai kuuluvat kaikkien rumpaleiden yhteiseen tietoperintöön, mutta samaan aikaan ne ovat aidosti myös ihan omia löydöksiä. Klassinen esimerkki pyörän keksimisestä uudelleen…
Tällä palstalla ne julkaistaan ihan vaan sillä ajatuksella, että kenties joku toinen samoihin teknis-motorisiin rajoitteisiin soitossaan törmännyt saisi niistä kipinää lähteä venyttämään omia rajojaan.

Antoisia soittotuokioita toivottaen

Sunnuntairumpali

18.05.2014
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy