Lontoossa syksyllä järjestetty Cause & Effects -tapahtuma kaupungin Waterloo-tunnelistoon rakennetussa House of Vans -tilassa tarjosi vierailijoille nähtäväksi upean laitekokoelman. Neljän vuosikymmenen aikana on lanseerattu peräti 119 Boss-pedaalia, joista monia pääsi näyttelyssä myös käytännössä kokeilemaan.
Tarina alkoi 1970-luvulla ja kaikkiaan Bossin pedaaleita on myyty tähän mennessä yli 15 miljoonaa kappaletta. Monille vanhemman polven soittajalle näyttely olikin varsinainen melodioiden muistokirja ja yhden jos toisenkin vitriinin luo muodostui milloin isompia milloin pienempiä ryhmiä, joiden hartaasta keskinäisestä hyminästä saattoi ohikulkiessaan erottaa lausahduksia kuten: ”Ostin tuollaisen ’77 ja se on edelleen minulla…”.
Kaikki klassikkomallit oli saatu esille, osa Bossin omasta kokoelmasta, mutta osaltaan kiitos kuuluu keräilijöille ja studioille, joilta laitteita oli saatu lainaan kuin taidenäyttelyyn ikään. Niinpä koossa olikin läpileikkaus niin vanhaa kuin uuttakin, ja siinä ohessa kävi selväksi, miten monen tunnetun kitaristin omaan soundiin, tai kokonaiseen tyylisuuntaan Bossilla on ollut sanansa sanottavanaan.
Varsinaisena 40-vuotisen historian erityisenä juhlamallina Roland esitteli JB-2 Angry Driver -pedaalin, joka on kehitetty yhteistyössä JHS:n kanssa. Uutukainen tarjoaa samassa paketissa sekä Boss BD-2 Blues Driverin että JHS:n Angry Charlien.
Kolmen klassikon 40th Anniversary Pedal Box -paketti puolestaan sisältää kolme toisiaan täydentävää klassikkomallin uusiopainosta – OD-1 Overdriven, PH-1 Phaserin sekä SP-1 Spectrumin.
Yhdistelmä herätti kovasti kiinnostusta, eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että lahjaboksi on yleisesti myynnissä ja siten itsekin hankittavissa, toisin kuin ne vuosikertapedaalit jotka liikkuvat harvakseltaan ja maksavat usein maltaita.
DS-1 Distortion tuotiin myyntiin alunperin ’78, mutta uutta kokoelmaa varten sen pinta viimeisteltiin huippukiiltävällä mustalla, jota vasten kullanväriset potentiometrien nupit ja merkinnät näyttävät todella juhlavilta.
Overdrive- ja distortion-pedaalit ovat kiistatta kitaristien keskeisimpiä lisälaitteita ja monille soittajille alkuperäinen Boss DS-1 vuodelta ’78 on kulmikkaan atakkinsa ja sulavan sustaininsa vuoksi edelleen aivan erityinen tapaus. Kyseinen malli onkin pessyt myyntiluvuissa kirkkaasti kaikki muut Bossin pedaalit.
Ilahduttavaa oli, että paikalle oli saatu myös todella harvinaisia varhaisia malleja aivan 70-luvun alkupuolelta, jolloin Roland vasta lähestyi koko aihetta BF1-flangerilla, AF-60 BeeGee -fuzzilla, AP-2-phaserilla ja AS-1-sustainerilla, joiden kookkaat metallikotelot olivat vielä kaukana kompaktista.
Vuosikymmenten varrella kpmaktius ei aina ole ollut suunnittelun keskeisin parametri, mutta vaikkeivat Roland AG-5 Funny Cat Harmonica Mover & Soft Distortion Sustainerissa ja AF100 Beebaa Fuzz/Treble Booster olekaan sieltä pedaalimaailman pienimmästä päästä, niin kyllähän näissä jämerissä teräskoteloissa on tiettyä omaa hienouttaan.
Vuodesta 1977 alkaen Roland ja sen tytäryhtiö Boss ovat paaluttaneet itselleen määrätietoisesti omaa lohkoaan pedaalimaailmassa ja tarjonneet kitaristeille moninaisia kapistuksia rehevän soundimaailman luomiseen säröistä choruksiin ja flangereista viivelaitteisiin, puhumattakaan ekvalisaattoriestia, kompressoreista ja muista tärkeistä laitetyypeistä.
Niistä puhuttaessa ei pitäisi unohtaa myöskään Rolandin vahvistimia, joista erityisesti 1975 lanseerattu Jazz Chorus -mallisto on muodostunut kestohitiksi. Kahden samaan koteloon pakatun vahvistimen ja chorus-efektin yhdistelmä oli poikkeuksellinen idea, jonka ansiosta nämä mallit kuuluvat vahvistinmaailman suosituimpien joukkoon.
Puhtaan soundin kuninkaaksikin kutsuttu JC-120 oli kulmakivi monen kitaristin arsenaalissa ja mm. Andy Summers käytti sitä Police-aikoinaan Rolandin G-303- ja G-300-kitarasyntetisaattoreiden kanssa.
Les Paulista muotoja lainannut GS-500 oli eräs kaikkein varhaisimpia kitarasyntikoita maailmassa ja se todella avasi kitaristeille ovet aivan uusiin sfääreihin soundillisesti ja samalla myös ilmaisun suhteen.
GS-500 oli erityisesti suunniteltu lattialle sijoitettavan GR-500-syntetisoijan ohjaimeksi. Soittimen valmisti Rolandille japanilainen Fujigen ja siitä juontui myös nimiyhdistelmä Fuji Roland.
Siinä missä GS-500, GS-300/303 ja GS-202/505 olivat perineet tutun oloiset muotonsa kitaramaailman perinteistä, G-707 ja sen bassoversio G-77 olivat totisesti ihan jotain muuta. Kumpikin radikaalisti suunniteltu malli oli varustettu samalla ABS-muovista valmistetulla tukikaarella, jonka tehtävänä oli jäykistää soitinta paremman kontrollin saavuttamaiseksi.
Syntikkamaailman sidoksesta huolimatta kitarassa oli silti vibrakampi, Rolandin oma massiivinen roller-malli.
Ja kulmikas kitara vaatii toki tiettyä kulmikkuutta myös pedaalipuolelle.
Echo- ja delay-efektit ovat ollleet kuuluvassa roolissa halki koko nykyaikaisen äänityshistorian aina 50-luvulta alkaen. Bossin ensimmäinen delay-pedaali oli DM-1, uuteen kompaktiin kotelotyyppiin rakennettu sekä hämmästyttävän edullinen ja suorituskykyinen pedaali – erityisesti siihen asti valta-asemassa olleisiin nauhakaikuihin verrattuna.
Kookkaat, keikkailtaessa epäkäytännölliset ja jatkuvaa ylläpitoa vaativat nauhakaiut eivät silti kadonneet minnekään, sillä jokin niiden soundissa vetoaa edelleen.
Jos RE-101, RE-150, RE-201 ja RE-301 olivat aikanaan ajan tasalla pysyttelevällä kitaristille huippumoderneja vehkeitä, niin nykyisin ne ovat äärimmäiseen autenttisuuteen pyrkiville himoittuja kohteita, joita harvakseltaan liikkuu käytettyjen laitteiden markkinoilla ja verraten korkeaan hintaan.
Kun ajattelee mitä tahansa 70-luvulla ja sen jälkeen tehtyä levyä – tai tunnettua kitaristia tai bändiä soittamassa – niin jossain vaiheessa sieltä nousee lähes takkuvarmasti Boss esiin muodossa tai toisessa. Ja sehänon selvää, ettei 40 vuotta ja yli 15 miljoonaa myytyä pedaalia voi olla näkymättä ja kuulumatta.
Eikä kehitys tähän pysähdy, alati innovatiivista toimintaa ruokkivat niin virtuaalinen todellisuus mallinnuksineen kuin ennakkoluuloton näkemys soittimiin, kuten tämä Sandbergin kanssa yhteistyössä luotu V-BDN Bode -mallikin osoittaa.
Lisätiedot: Roland Suomi
