Nayteikkuna

Musiikki ja kuuntelemisen taito

Musiikkia voi kuunnella monella tavalla: taustalla muita askareita toimitellessa tai syventyneesti keskittyen, nukahtaakseen rentoutuneena tai virittyäkseen päivän haasteisiin, nauttien konserttisalin arvokkaasta juhlavuudesta tai tempautuen klubin kiihkeisiin pyörteisiin. Jokaiselle edellä mainitulle tavalle – ja kaikille luettelematta jääneillekin – on oma paikkansa ja aikansa.

Kun musiikin kuuntelu yhdistyy soittajan identiteettiin, alkaa esiin nousta tiettyjä kuuntelun erityispiirteitä. Rytmiikka, harmonia ja soundit kiinnittävät huomion analyyttisessä mielessä ja usein juuri oman soittimen rooli kiinnostaa eniten. Silloin ryhdytään opettelemaan kitaralla Get Onin alkuriffiä tai rummuilla Smells Like A Teen Spiritin käynnistävää filliä‚ hapuillaan slappaamaan Flean tapaan ja niin pois päin.
Soundien suhteen mallioppiminen on yhtä oleellinen vaihe kehityksen polulla. Esikuvan soundia tavoitellaan ja sen vuoksi hankitaan kenties samanlaiset kamatkin.
Esikuvaa kuunnellaan kuitenkin useimmiten tallenteelta, jonka tekovaiheesta ei tiedetä mitään. Kyseessä oli ehkä ihan eri soitin kuin kuvissa näkyy, ääntä veivattiin ja vaivattiin kerta toisensa jälkeen ennen julkaisua ja niin pois päin. Jos yksi valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, mitä tekee ääniraita? Ne hankitut kamat eivät ehkä avaakaan soundipolkua perille asti, mutta jos investointi innostaa soittamaan entistäkin ahkerammin, niin siinä on jo kylliksi itua.

Esikuvien soiton tutkiskelua ja kopiointia suositellaan yleisesti, ja se onkin hyvä tie edetä instrumentin hallinnassa. Yhtä lailla laajan ohjelmiston läpi kahlaaminen avartaa mieltä ja kehittää valmiuksia vastata eteen tuleviin haasteisiin.
Harva kuitenkaan saa pestiä bändiin sen vuoksi, että kuulostaa yhdeltä ja tietyltä tunnetulta soittajalta, olipa soitto vaikka kuinka ilmettyä SRV:tä tai vaikka hallitsisi wecklismit ympäri ämpäri silmät kiinni (usein pesti saadaan, koska tullaan toimeen muiden kanssa, saavutaan ajoissa treeneihin, ei droppailla toisten tunnelmaa eikä törppöillä muutenkaan).

Olen vakuuttunut, että kuuntelun taidossa on jonkinlainen mestaritaso, jolle soittajat kasvavat omaa tahtiaan, jos kasvavat. 

•••

Näin alkaa päätoimittaja Lauri Paloposken pääkirjoitus Riffin printtinumerossa 3/2020, jossa kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan lehden ilmestymispäivänä 8. huhtikuuta 2020. Siitä selviää miltä neljännesvuosisadan siivu näyttä lehdentekijän näkökulmasta.

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


 

 

10.06.2020
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy