Nayteikkuna

Kerrankos sitä ihminen väärän ammatin opiskelee

 

Lähipiirissä on luvuton määrä ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet johonkin muuhun ammattiin kuin missä nyt leipänsä tienaavat. Harva heistä on sitä mieltä, että koulutus olisi silti mennyt aivan hukkaan. Ainakin jotain on siirrettävissä uuteen ammattiin ja jollei muuta, niin onhan tullut sentään nähtyä jotakin muutakin kuin vain oman ammattikunnan asioita.

Musiikki perustuu luovuuteen. Jollei säveltämisen, sanoittamisen tai sovittamisen luovuuteen niin ainakin tulkinnan luovuuteen. Siksi on omituista, että juuri musiikin kohdalla koulutuksesta ajatellaan niinkin kapea-alaisesti kuin julkisuudessa on kerrottu. Lehtitietojen perusteella olen ymmärtänyt, että komiteatason mietinnön mukaan muusikoita koulutetaan liikaa olemassa olevien työpaikkojen määrään nähden.
Jos tämä on loppuraportin sisältö, niin tutkimustulos on mielestäni häkellyttävä. Mikäli koulutuksen tarkoituksena on tuottaa soittotyön suorittajia mekaanisen musiikin orkesteriin, niin asia voi olla noin yksinkertainen. Mutta jos tarkoituksena on kouluttaa taiteilijoita, joilla on kykyä myös muuhun kuin mekaaniseen suorittamiseen, ei koulutusmäärien sopivuutta voi arvioida avoimien työpaikkojen perusteella.

Kun halutaan kasata menestyksekäs trio niin ei riitä, että päätetään kouluttaa kolme soittajaa juuri tätä päämäärää silmällä pitäen. Jos koulutetaan viisitoista, niin ehkäpä sieltä sitten aikanaan saadaan seulottua yksi melko hyvä trio, ja ehkä toinen hiukan vaatimattomampi. Ja valitettavasti joukossa on silloin jokunen sellainenkin, joka muodollisesti on käynyt läpi saman koulutuksen ja täyttää kaikki asetetut pätevyysvaatimukset, mutta ei silti tule saamaan alalta työpaikkaa.
Monissa tapauksissa koulutuksen arvoa voidaan arvioida vasta huomattavan pitkän ajan kuluttua. Eikä silloinkaan välttämättä yksiselitteisinä rahallisina tuottoina tai esimerkiksi koulutetun lääkintähenkilökunnan suorittamien onnistuneiden operaatioiden lukumääränä. Koulutus voi olla hyödyllistä, vaikka se ei johda suoraan työllistymiseen. Siksi työllistymistilanne on huono mittari koulutusmääriä pohdittaessa. Semminkin kun eri alojen työllistävyydellä on taipumusta vaihdella aikojen saatossa.

Väitän, että valintamenettelyä tiukentamalla ei lopputulos oleellisesti parane. On epärealistista olettaa, että vasta aikuisuuden kynnyksellä elämäänsä hahmotteleva lahjakas nuori tietäisi takkuvarmasti, mitä haluaa isona tehdä. Tai että yksilöstä riippumatta henkilökohtaiset valmiudet olisivat jo niin pitkälle jalostuneet, että lopulllinen päätös ja ennuste yksilön mahdollisuuksista alalla voitaisiin tehdä pääsykokeiden perusteella.
Soittamiseen tarvittava motoriikka kehittyy kyllä otollisimmin nuorena. Mutta taiteellinen kypsyminen vaatii aikaa ja elämänkokemusta. Kaikista orkesterimuusikon ammattia suunnitelleista ei myöskään tule orkesterimuusikoita. Joku saattaa hakeutua opettajaksi, toinen siirtyy kapellimestarilinjalle, kolmas löytää sovittajan tai säveltäjän sisältään. Ja sitten on niitä, jotka päättävät hakeutua musiikkikirjaston hoitajaksi, perustaa levy- tai vaikkapa nuottikaupan. Tai hankkia kokonaan muun ammatin ja jatkaa musisointia paikkakunnan amatööriorkesterin kantavina hahmoina. Ei sellaisten ihmisten hyväksyminen ammatilliseen musiikilliseen koulutukseen ole virhe vaan suureksi hyödyksi yhteiskunnalle.
Pulmia syntyy missä tahansa koulutuksessa, jos sen järjestäjät markkinoivat asiansa kuin kyseessä olisi takuu työpaikan saantiin. Tervellisempi lähtökohta olisi kertoa aina, että koulutus on mahdollisuus luoda pohjaa johonkin ja loppu selviää sitten aikanaan.

Ns. kevyen musiikin puolella työllistyminen ja alalle tulo on edelleen huomattavasti löyhemmin sidoksissa muodolliseen pätevyyteen kuin klassisen musiikin piirissä. Kun pitää puhutella nuorisoa, ei ole vältämättä oleellista tuntea länsimaisen musiikin historiaa kovinkaan syvällisesti. Ja miten moni lauluntekijä onkaan noussut lähinnä alkeistason kitaransoittotaidoilla, mutta luontaisella melodiantuottolahjakkuudella ja sujuvalla kynällä siunattuna yleisön suosioon. Toisinaan tällaiset kyvyt itävät ihmisessä pitkään ennen ensimmäistäkään versoa. Siksi musiikkikoulutusta tulisi pikemminkin kehittää joustavampaan ja monimuotoisempaan suuntaan kuin kaventaa nykyisestä.

Lauri Paloposki,
päätoimittaja

 

 

 

15.03.2003
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy