Nayteikkuna

Vai pitäisi musiikin olla ilmaista?

 Muutama viikko sitten eräs nimeltä lukiolaispoika riemastutti aamuani kovasti Helsingin Sanomien yleisönosastossa julkaistulla kirjoituksellaan, jossa puolustettiin ylevin sanoin internetissä tapahtuvaa musiikin ilmaisjakelua. En tullut leikkoneeksi noita neronleimauksia talteen, mutta ydinajatuksen osannen muotoilla vapaasti näin jälkikäteenkin. Se taisi mennä suurinpiirtein näin: kaikki maksullinen musiikin levitys on pahasta, koska korvauksen saaminen turmelee taiteilijan sielun. Musiikki ei siis voi enää olla puhdasta, jos sitä tehdään korvauksesta. Aito rakkaus musiikkiin ei näet kysy hintaa vaan luo silkasta rakkaudesta... Näinollen myös musiikin luvaton levitys Internetissä olisi sallittavaa ja jopa moraalisesti palkittavaa, se kun murentaa epäilyttävän rahan kaikkivoipaa asemaa taiteen jalossa maailmassa.

Idean tolkullisuutta voi testata siirtämällä saman periaatteen muille yhteiskunnan sektoreille. Sanotaanpa kaikki huomenna torimyyjälle, että on turmeltunutta periä perunoista hintaa, koska kaikkein puhtaimmat ja maukkaimmat perunat viljellään viljelemisen riemusta eikä rahasta. Samantien voidaan soittaa hesarin tilaajapalveluun ja vaatia lehteä ilmaiseksi sen perusteella, että kaikista mehukkaimmat jutut kirjoitetaan aatteen palosta eikä palkkatyönä. Luonnollisesti bussikuski ajelee vallan ratin kääntelyn autuuttamana ja roska-auton kuljettajan suurin motiivi on puhdistaa maailma roskista. Paremmin nekin puuhat tulisivat varmaan tehtyä kun palkanmaksu lopetettaisiin kerralla. Hetkinen ja haloo?

Lukiolaisen silmin maailma näyttää varmasti aikalailla kieroutuneelta paikalta ja jotenkin hämärästi sellaisen tunteen muistavana voin ehkä hieman hymyilläkin kirjoituksen yltiöihanteelliselle otteelle. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin aivan konkreettisista asioista, jotka tulisi oivaltaa mahdollisimman varhain ja selkeästi. Työmies on palkkansa ansainnut eikä taide eroa tässä suhteessa muusta työstä. Jos joku luo sellaista taidetta, että ihmiset siitä mielellään nauttivat, kuuluu tekijälle korvaus tehdystä työstä. Jos taas luo taidetta, joka ei ihmisiä miellytä, kannattaa turvautua kirjoituksessa esiteltyyn hengen paloon tai sitten apurahoihin. Viimeksimainitut noteerataan paremmin maitokaupassa, oletan. Ja niillä voi ehkä hankkia vaikka soittimen tai parikin, ei lainkaan hullumpi rahan käyttökohde muusikolle.

Varsinaisen älämölön internet-jakelusta nostivat levy-yhtiöt, joiden kirstuihin piraattikopiot ja MP3-tiedostot ensimmäisenä lyövät loven. Sen verran olen vielä nuorison aatteiden kannalla, että levy-yhtiöille tekee vain hyvää joutua miettimään omaa rooliaan maailmassa. Liian usein vaikuttaa siltä, että tuotantopäätökset tehdään vain seuraamalla sitä mitä kilpailija parhaillaan tekee ja melko harvoin siltä pohjalta ponnistaen, että koetetaanpas löytää jokin oma juttu tänä vuonna, hei... Levy-yhtiöiden vuoksi ei levyistä pidä maksaa rahaa kaupan kassaan vaan sen vuoksi, että nykyisellä järjestelyllä edes pieni siivu jokaisen laillisen CD:n hinnasta ohjautuu tekijöille palkaksi siitä työstä, jonka nämä ovat tehneet. Palkan turmelluttavan vaikutuksen sijasta pitäisikin kenties keskustella siitä, olisiko tätä siivua syytä kenties tarkistaa hiukan lihavampaan suuntaan. Muusikko ja artisti, kenties myös tuottaja ja äänittäjä ovat palkkansa ansainneet, jos työnsä hyvin hoitavat. Vai?

Mutta sitten päivän tekstiin: kädessäsi on jopa tavallista paksumpi nippu Riffimäistä asiaa musiikin tekemisen eri puolista: perustiedoista laitetesteihin ja henkilökuviin saakka. Viihdy lehden parissa - lisää luettavaa jälleen lokakuussa!

Lauri Paloposki,
päätoimittaja
 

 

 

 

01.09.2000
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy