Music Man Majesty Enchanted Forest 2019 kuuluu uudistettuun John Petruccin nimikkokitaroiden mallistoon. Kuten muissakin malliston värivaihtoehdoissa (lukuunottamatta valmistusmäärältään rajoitettua Tiger Eye -mallia), siinä on mahonkirunko vaahterakannella.
TC Helicon Go Guitar Pro on suunnattu kitaristeille tai basisteille, jotka haluavat todella pienen audiosovittimen jammailuun tai riffien, biisi-ideoiden yms. tallentamista varten.
MesaBoogie tuo kenties ensinnä mieleen paksun laulavan särön ja sen myötä musiikin tyyleinä fuusion, hevin, ’80-luvun poprockin särösoolot, Carlos Santanan, Californian, palmut…
Tyyli on rockabilly rouheasti rokilla riffitettynä. Trio on kotoisin Rauman suunnalta ja siinä soittavat: AT (kitara ja laulu), Mikko Korpi (basso) sekä Oliver Westerberg (rummut).
Palmer on laajentanut Pocket Amp -mallistoaan, josta löytyy nyt boksi sähkökitaran ja basson ohella myös akustiselle kitaralle.
Kuluneen musiikkikesän huippuhetkiä koettiin Äänekoskella heinäkuun viimeisenä 2004, kun järjestyksessään 20. Keitelejazz tarjosi vastaanottavaiselle yleisölle uutta vaihettaan eläväisesti elävän Billy Cobhamin Spectrum-bändin. Fuusiota maukkaasti tarjoilleen kvartetin bassoa hyväili mutkattoman tyylikäs herrasmies, Victor Bailey (44).
Kymppiversio toi Abletoniin paranneltuja toiminnallisia ja graafisia ominaisuuksia, laajennettuja soundipaketteja sekä uusia instrumentteja ja efektejä.
Suite-paketin hankkijaa hellitään myös Max for Live -integraatiolla.
Osana järjestyksessään neljättä Musica Kalevi Aho –festivaalia oli Lounais-Hämeeseen saatu soolokeikalleen pianovirtuoosi vailla vertaa, Iiro Rantala (49).
Illan otsikkona oli improvisointia festivaalin nimikkohenkilön, Kalevi Ahon, säveltämien preludien pohjalta.
Kyllä kesälläkin sopii teatterissa pistäytyä. Ainakin, jos luvassa on musiikkia – ja bonuksena vielä jotain normisapluunasta poikkeavaa. Naisvuoren kesäteatterin ”Elämä janottaa” täytti mainitut ennakkovaatimukset ihan heittämällä ja sai kääntämään nokan päättäväisesti kohti Mikkeliä.
Levyllä on tyylitajuista ja iloluontoista musisointia sekä hienoja laulustemmoja. Huberin murea laulusoundi on sijoitettu äänikuvassa kuuntelijaa lähelle hyvin maltilliseen tilasointiin. Instrumentointi ja sovitukset kuulostavat hyvin mietityiltä; myös taajuusalueiden näkökulmasta. Yleissoinnissa on elävyydentuntua, jota ei ole ”kuoletettu” liiallisella kliinisyydellä.