Iskelmäsäveltäjä ja -tuottaja, koulut käynyt sovittaja ja kapellimestari, keikkamuusikko, taidepoppia fiilistelevä soololaulaja ja pianisti... Monipuolinen osaaminen auttaa pärjäämään musiikkialalla.
Pertti Jalonen on musiikin moniammattilainen, jonka urapolun pohjusti 8-vuotiaana tehty valinta ilmakiväärin ja pianon välillä. Teini-ikäisenä Jalosen pääinstrumentiksi valikoitui basso, ja samoihin aikoihin Jalonen aloitti myös aktiivisen keikkailun tanssibändeissä. Muutamaa vuotta myöhemmin kotikaupunki Porin musiikkiopistossa aloitetut opinnot jatkuivat Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä.
Vuosikymmenen varrella Jalonen on ehtinyt työskennellä monien eturivin artistien – kuten Anna Hanskin, Arja Korisevan, Kirkan, Paula Koivuniemen, Jari Sillanpään, Pentti Hietasen, Tapani Kansan ja Matin ja Tepon – kanssa niin muusikkona ja kapellimestarina kuin säveltäjänä ja sovittajanakin. Hän on tehnyt yhteistyötä myös esimerkiksi Vantaan Viihdeorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, UMOn ja Helsingin Poliisisoittokunnan sekä Kaartin soittokunnan kanssa. Tätä nykyä suurimman osan Jalosen työajasta vievät laulunkirjoittaminen ja tuottaminen.
– Minulla ei ole sukurasitteita, suvussa ei ole musiikkialan ihmisiä oikeastaan lainkaan. Isä lauloi kuorossa ja soitti haitaria, mutta täysin harrastepohjalta. Jossain kohtaa jo ihan pikkupoikana vain syntyi se palo musaan. Musiikki oli itsessään hirveän mielenkiintoinen kieli, jota halusin lähteä tutkimaan, Jalonen muistelee.
Ammattivalinta oli jatkumoa harrastukselle.
– Luulen, että varmaan kaikilla muusikoilla se menee suht samalla tavalla: ensin on se harrastus, ja sitten se on sellainen harrastus, josta ei pysty oikeastaan irrottautumaan. Lukion jälkeen pyrin Pop & Jazz Konservatorioon, ja siitä se lähti. En mä sieltä valmistunut koskaan, alkoi olla niin paljon keikkaa – ihan tämä perustarina.
Yksi tärkeä työllistäjä olivat laivayhtiöt. Jalonen keikkaili laivoilla useita vuosia Avenue 7 -bilebändin kanssa.
– Siellä opittiin soittamaan kaikenlaista musaa, oltiin nuoria ja nälkäisiä. Arvostan niitä vuosia ihan yhtä korkealle kuin opiskeluvuosiani. Meitä oli siellä monta eri bändiä, joissa oli erittäin hienoja soittajia, pääosin Pop & Jazz -konsalla opiskelleita muusikoita, edelleen ihan parasta A-ryhmää. Tämän päivän nuorille muusikoille noita keikkoja ei enää ole tarjolla, mikä on sääli.
Opiskelua uudella mantereella
Muutaman vuoden työelämäpainotteisen jakson jälkeen Jalonen halusi jatkaa opintoja. Häntä kiinnosti erityisesti sovittaminen, ja sitä hän suuntasi opiskelemaan Bostonin Berklee College of Musiciin vuonna 1998.
– Minulla on aina ollut kiinnostus orkesterisovittamiseen. Jo teininä kuuntelin paljon Nat King Colea ja Natalie Colea, big bandeja ja tämmöisiä isoja orkesteriartisteja ja viehätyin siitä maailmasta paljon. Jossain kohtaa tuli into, että pitää ottaa selvää, miten näitä oikeasti tehdään.
Jalonen osallistui Pop & Jazz Konservatorion tiloissa järjestettyyn Berkleen stipendisoittoon ja sai opiskelupaikan.
– Ulkomaille lähteminen oli oikeastaan ainoa tapa itselle pystyä jatkamaan opiskelua. Kun lähtee pois maasta, ei ole keikkaa samalla tavalla. Tosin viimeisenä Bostonin keväänä soitin paikallisessa studiossa kaikenlaisia äänityssessioita, pääsin soittamaan muun muassa Tower of Powerin puhallinsektion kanssa. Hienoja kokemuksia.
Jalonen opiskeli Berkleessä pääaineensa orkesterisovittamisen ohella bassonsoittoa. Basso-opettajina Jalosella olivat Bruno Råberg ja Anthony Vitti, orkesterisovitusta hän opiskeli Robert Doezeman ja Richard L. Evansin johdolla.
– Siellä oli perusjenkkimeininki, kaikki on tosi awesome koko ajan, semmoinen positiivinen meininki. Opettajat olivat hyviä, oppilaiden kirjo taas oli tietysti hyvin laaja, koska sinnehän mennään rahalla. Ehkä parikymmentä prosenttia niistä noin 3 500 oppilaasta oli tosi kovaa ryhmää. Sitten oli niitä, jotka eivät ihan vielä tienneet, mitä elämässään haluavat tehdä.
Jalonen viihtyi Bostonissa, ja hänen alkuperäisenä ajatuksenaan oli jäädä sille tielle. Toisin kuitenkin kävi.
– Olin vuoden -99 kesän Suomessa tekemässä keikkoja ja vähän säästämässä rahaa, kiersin Tapani Kansan kanssa kesälavoja. Siinä toukokuussa, aika pian kun olin tullut Suomeen, kohtasin entisen vaimoni. Olin sen jälkeen vielä vuoden Bostonissa ja sitten vaan halusin tulla takaisin, perustimme perheen ja niin päin pois. Mutta en ole katunut, että tulin takaisin, työtä on riittänyt.
Monipuolisuus pitää leivänsyrjässä
Jalonen arvelee, että hänen hyvän työtilanteensa taustalla on nimenomaan monipuolinen osaaminen.
– Kyllä varsinkin tänä päivänä se korostuu. Monipuolisuus on se, joka pitää leivänsyrjässä kiinni, pelkällä bassonsoitolla olisi vähän kyllä haikeampaa. Mutta olen vilpittömästi kiinnostunut musasta lavealla pensselillä, ja jotenkin on tullut opeteltua asioita ja olen työllistynyt sitä mukaa, Jalonen sanoo.
– Varsinkin artistien kanssa toimimisessa on eduksi, että osaan myös itse laulaa suht hyvin. Jos tulee äänenmuodostuksen kannalta vaikeita kohtia biiseissä, niin osaan vähän sanoa jotain. Ja tavallaan se, miten heidän kanssaan kommunikoi, että on sellaista yleistä sosiaalisuutta ja positiivisuutta ja hyvää meininkiä.
Jalonen työskentelee artistien kanssa omassa, Järvenpäässä sijaitsevassa studiossaan, jonka hän alun perin perusti joitain vuosia Suomeen palaamisensa jälkeen. Nykyisissä tiloissaan studio on sijainnut reilun vuoden verran.
– Rakensin vuonna 2011 tuohon naapuritontille ”oikean” studion, jossa oli soittohuoneet ja tarkkaamot erikseen. Tämä nykyinen on enemmän tällainen laulunkirjoitustila. Olin siinä nelisen vuotta, ja sitten koko rakennus purettiin pois. Päätin, että ei kannata uutta noin kallista rakentaa, ja se tuli kyllä ihan hyvään hetkeen, koska tämä bisnes muutti niin paljon muotoaan. Nykyään ei enää tarvitse sellaista isoa studiota, tämä riittää tähän mainiosti. Sitten kun tarvitaan isompaa tilaa, niin mennään Finnvoxille tai E-Studioon tai Sonic Pumpille.
Jalonen on tehnyt nykyisessä studiossaan enimmäkseen kitara-, laulu- ja flyygeliäänityksiä, mutta myös esimerkiksi jousikvartetinkin äänittäminen onnistuisi hyvin.
– Rumpuja ei ole, eikä mulla nykyään ole mikkejäkään siihen. Vuonna 2020, kun pandemia alkoi, perustimme lapsuudenystäväni rumpali Harri Lehtosen ja kitaristi Ville Nurmen kanssa Etätyö-orkesterin. Olemme tehneet monta levyllistä musiikkia yhdessä, nimenomaan etänä. Vuosien yhteistyö kyllä kuuluu, kommunikointi on nopeaa ja vaivatonta, Jalonen kertoo
Samoihin aikoihin uuden studion perustamisen kanssa Jalonen perusti myös Itkelmä Tuotanto -yrityksen.
– Minulla oli aiemmin Bird Music Oy, joka meni pandemian vuoksi nurin, ei ollut paljon tehtävissä. Viime vuonna laitoin Itkelmä Tuotannon pystyyn. On Toivo Kärjen sukupolven sanontoja, että suomalainen iskelmä on ”itkelmää”, ja iskelmää mä pääasiassa teen, välillä perinteisempää ja välillä aika paljon popimpaa. Se on nykyään niin leveä se haitari, mitä tuolla lavoillakin soitetaan.
Yhteistyö tuottaa tulosta
Toivo Kärjen vaikutus näkyy Jalosen firman nimessä mutta myös kuuluu hänen sävellystuotannossaan.
– Mä olen selkeästi melodikko. On varmasti havaittavissa, mitä musaa on tullut kuunneltua nuorempana. Isä kuunteli paljon iskemää, ja itse aloin tehdä tanssikeikkoja 16-vuotiaana. Kyllä sieltä suomalaisista tekijöistä juuri Toivo Kärki ja tämäntyyppiset tekijät ovat olleet aika merkittäviä, ja varmaan se kuuluu edelleen omissa sävellyksissä. Totta kai teininä oli kaikennäköistä, hevibändeistähän se aika usein lähtee tuon ikäisillä pojilla. Ja sitten oli normiprogevaihe, Rushia ja tällaisia. Ja tietysti Chick Corean, Tower of Powerin ja Toton tuotanto tuli myös tutkittua hyvinkin tarkkaan.
Säveltäjänä Jalonen tekee yhteistyötä useiden kokeneiden sanoittajien kanssa. Aktiivisinta työskentely on ollut Sana Mustosen kanssa. Yhdessä Eija Hinkkalan kanssa tehdyillä kappaleilla Jalonen on voittanut kahdesti Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun. Muita vakituisia yhteistyökumppaneita ovat Sinikka Svärd, Nina Granrot, Lasse Wikman, Annika Aakkula, Jaakko Linnovaara sekä tangokuninkaallisina tunnetut Kyösti Mäkimattila ja Terhi Matikainen.
Jalosella on myös useita artisteja, joille hän säveltää vakituisesti. Hän useimmiten vastaa myös säveltämiensä kappaleiden tuotannosta. Tiivis yhteistyö artistien kanssa auttaa biisinteossa.
– Aika usein siinä vaiheessa, kun biisin teen, mulla on jo joku haju siitä tuotannosta. Ja aika usein on myös niin, että artisti hakee jo valmiiksi määrätyn tyyppistä, että pitäisi saada joku bachata tai joku. Se heti nopeuttaa biisin kirjoittamista, koska sen säveltää automaattisesti määrättyyn tempoon ja tunnelmaan.
Jalonen kertoo, että kappaleet syntyvät häneltä muutoinkin yleensä nopeasti. Esimerkiksi melodia on usein valmis noin kahdessakymmenessä minuutissa.
– Toki sitä ehkä vähän viilaa sen jälkeen, mutta jos liikaa joutuu puristamaan lapaa, niin ei se oikein tunnu lähtevän. Tulee vähän liian väkisin tehdyn oloisia, joku aina tökkii siinä.
Varsinaiselle hittibiisille Jalosella on muutamia määritelmiä.
– Kyllä se sellainen selkeys, on sopivasti toistoa, että se jää oikeasti mieleen. Esimerkiksi Bessin ensimmäinen hitti oli kertakuulemalta, että ”jos tää ei ole hitti, niin ei mikään”. Ne ovat selkeitä sävellyksiä ja selkeitä myös tekstin puolesta. On muutamia hyviä tekstillisiä koukkuja ja muutamia sanoja, jotka jäävät mieleen, se on se.
Soololevy valmistuu omassa tahdissaan
Jalosen tulevaisuuden suunnitelmiin ja unelmiin kuuluu muun muassa oman soololevyn julkaiseminen. Materiaalia levylle valmistuu rauhallista tahtia muiden töiden ohessa.
– Oma levy on niin helposti tehtävissä, kun vain tekee. Mutta että löytyy se aika sen tekemiseen, se on ehkä se haastavin. Yritän kuitenkin tehdä kaiken muun lomassa aina biisin kerrallaan. Minulla on olemassa yksi biisi sävellettynä, mutta tuotanto puuttuu vielä täysin. Julkaisin vuonna 2021 yhden biisin, ”Häipynyt tuuliin”, omalla nimellä. Olisi jo pitänyt tehdä lisää, mutta tässä nyt kun kerkiää...
Jalonen kuvailee soolotuotantoaan ”taidepopiksi”.
– Se on sellaista eteeristä, kelluvaa maisemaa. Ei minusta rokkaria saa tekemälläkään, mutta tuollainen fiilistely on mun juttu. Edelleen bassonsoitto on minulle äärimmäisen tärkeä asia ja basso on ehdottomasti suosikkisoittimeni, kun lähden keikoille. Mutta kun puhutaan itseilmaistusta, niin kyllä mä sitten nautin eniten siitä, kun istun flyygelin ääreen ja soitan sitä ja laulan. Se on ehkä se, mikä eniten herkistää itseäni.
Soololevyn julkaisemisen ja basistina keikkailun ohella Jalonen toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä myös kapellimestarin töihin. Myös suuren orkesterin ja elektroniikan yhdistäminen kiinnostaa.
– Minulla on ollut nuoresta asti mielenkiinto isoon orkesteriin ja sille kirjoittamiseen, mutta sitten on tullut perehdyttyä myös konesoundimaailmaan. Niiden asioiden yhdistäminen on aika kiehtovaa, että kuulostaisi kuitenkin uniikilta eikä leffatrailerilta. Ja sitten tietysti olisi kiva saada tehdä tuollaisen vähän isomman bändin liidaamista keikkaolosuhteissa, mutta se on tietysti tänä päivänä budjettisyistä vähän haastavaa, Jalonen pohtii.
– Olen nyt enemmän yrittänyt keskittyä säveltämiseen ja tuottamiseen ja oman soundin löytämiseen ja kehittämiseen. Kyllä se on aina yhtä mielenkiintoista.
Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2024. Vastaavan tyyppisiä, musiikin tekemiseen syvällisesti pureutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
