Persoonallinen musiikillinen tyyli, omanlainen toimintakulttuuri ja ennen kaikkea hyvä porukka, joka viihtyy yhdessä. Siitä on korkeatasoinen ja pitkäikäinen bändi tehty.
Tjango!-yhtye kuvailee musiikkiaan ”akustiseksi folkjazziksi”. Klassisen musiikin, kansanmusiikin ja jazzin ammattilaisista koostuvan bändin tyyliin on tarttunut vaikutteita muun muassa tango nuevosta ja pohjoismaisesta kansanmusiikista.
Tjango!:n perustajajäsen, harmonikansoittaja Antti Leinonen kertoo, että yhtyeen ensiaskeleet otettiin vuoden 2010 paikkeilla. Leinonen oli tuolloin mukana useissa eri kokoonpanoissa, mutta mielessä kyti ajatus omasta bändistä. Leinonen oli soittanut yhdessä viulisti Pasi Eerikäisen kanssa muun muassa Astor Piazzollan musiikkia, ja siitä yhteistyöstä Tjango! lähti vähitellen muotoutumaan.
– Mä en ole hirveästi ollut… miten sanoisin… harmonikkamusiikin fani. Soitin haitarilla sitä, mitä haitarilla soitetaan, mutta kuuntelin kaikkea muuta musiikkia. Mulla oli ongelma, että omaa lempimusiikkia ei voinut soittaa harmonikalla.
Varsinkin nuoruusaikanaan Leinosen suosikkibändeihin kuuluivat esimerkiksi Black Sabbath, Led Zeppelin ja Deep Purple.
– Ja olen kyllä aina tykännyt myös vanhasta iskelmästä. Olen syntynyt vuonna 1979 ja voisin sanoa, että lähestulkoon kaikki mun lempimusiikki on sävelletty ennen sitä.
Aikansa Piazzollaa soiteltuaan Leinonen ja Eerikäinen törmäsivät Django Reinhardtiin ja gipsy swingiin. He huomasivat, että Reinhardtin musiikki toimii hyvin harmonikalla soitettuna.
– Sitten pyysimme kitaristi Otto Tolosta mukaan, ja soitimme Astor Piazzollan tangoja ja Django Reinhardtin swingejä. Kontrabassoa tuli soittamaan Eero Ignatius. Tammikuussa 2010 meillä oli eka keikka, ja piti keksiä bändille nimi. Keksittiin sitten tangon ja Djangon yhdistelmä.
Oma tyyli vapauttaa vertailusta
Pari ensimmäistä vuottaan Tjango! keikkaili lainabiisejä soittaen. Vähitellen alkoi kiinnostaa myös omien sävellysten tekeminen.
– Jos soittaa klassista musiikkia tai vaikka Piazzollaa tai Djangoa, niin siinä on aina sellainen, että ”no miten se Piazzolla olisi itse soittanut sen” tai ”miten Django soitti”. Molempien musiikintyylien taitajia on myös erittäin paljon – ja todella kovia tekijöitä. Jotenkin ehkä halusimme vertailusta eroon ja aloimme tehdä omaa musiikkia. Ja siitä ei meistä kenelläkään ollut hirveästi aikaisempaa kokemusta, Leinonen kertoo.
Kokemuksen puutteesta huolimatta biisejä alkoi syntyä. Oman tuotannon myötä suurimmat tangovaikutteet hälvenivät. Kun gipsy swing -sävyihin yhdistettiin vielä tuulahduksia kotimaasta, alkoi Tjango!:n soundi muotoutua sellaiseksi kuin se nykyään tunnetaan.
– Ehkä yksi syy sille, että bändi on ollut kohta 15 vuotta kasassa, on se, että on löytynyt oma tie ja on tehty omaa musiikkia, Leinonen pohtii.
Levyjä ja ahkeraa keikkailua
Ensimmäisen levynsä Tjango! julkaisi alkuvuodesta 2014. Albumi sai hyvän vastaanoton, ja sen vanavedessä keikkaa riitti ympäri maan. Ennen pitkää esiintymisiä oli tarjolla enemmän kuin yhtye ehti tehdä.
– Keikkailu stoppasi siihen, että vuodessa ei kerta kaikkiaan vain ollut päiviä, jolloin kaikille sopisi. Ja meillä oli periaate, että tuuraajia ei käytetä, Leinonen kertoo.
Keikkailun makuun päästiin uudelleen miehistönvaihdosten jälkeen. Viulisti Eerikäinen ja basisti Ignatius olivat kiireisiä muilla tahoilla, ja heidän tilalleen tulivat Tero Hyväluoma ja Tarmo Anttila.
– Päästiin taas hyvään käyntiin, ja sillä porukalla tehtiin levy vuonna 2017 – ja taas oli kivasti keikkaa.
Pari vuotta myöhemmin bändissä vaihtui vielä yksi jäsen, kun kasvava työsarka klassisen musiikin parissa vei mukanaan Otto Tolosen. Kitaristiksi saatiin Juha Savela, joka oli jo aiemminkin keikkaillut Tjango!:n riveissä. Savelan kanssa yhtye jatkoi tuttuun tyyliin runsaasti keikkaillen aina koronakriisiin asti.
Stressittä hyvä tulee
Tjango! julkaisi kolmannen, Pohjantähti-nimisen, albuminsa helmikuussa 2023. Viime vuosien pandemia-aika hyödynnettiin biisien ja äänitysten tekemiseen.
– Korona vaikutti sikäli, että levy tuli tehtyä, oli aikaa tehdä se. Pidettiin muutama treenileiri, joka oli sellaista uutta – me ei yleensä hirveästi vietetä vapaa-aikaa yhdessä.
Pohjantähti-levy äänitettiin Hyväluoman mummolassa, maaseudun rauhassa tammikuussa 2021 ja 2022. Äänityksestä vastasi Anttila.
– Levy on levollisin mielin tehty, ei ollut kiirettä tai stressiä. Eikä kallista studiota vuokrattavana.
Uuden levyn sävellyksistä noin puolet on Savelan, loput bändin muiden jäsenten kynästä.
– Juha toi mukaan merkittävän musiikillisen panostuksen. Mä olen tehnyt tähän asti eniten biisejä, mutta tällä uusimmalla enemmistö on Juhan. Ja Juhalla oli niin paljon biisejä valmiina, että voitiin ylipäätään tehdä se levy, Leinonen sanoo.
– Nämä Juhan sävellykset ovat pitkälle mietittyjä ja sovitettuja, että ehkä ilmaisu on nyt syventyneempää… Toki meillä kaikilla on omia vaikutteita, mutta tuntuu, että oma yhteinen linja bändille on löytynyt. On tosi kivaa, että kaikki tekevät, koska se myös laajentaa skaalaa.
Ulkomaiden houkutus
Leinonen toivoo, että tulevaisuudessa Tjango! pystyisi paremmin murtautumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Bändin musiikille on kysyntää, mutta promoaminen ja keikkamyynti omin voimin on osoittautunut työlääksi.
– Ulkomaille on vaikeaa omilla puhelinsoitoilla päästä, mutta se kyllä kiinnostaisi enemmän. Tuntuu, että tällaisella musiikilla kerran vuodessakin samaan paikkaan meneminen on liian usein – Suomi on niin nopeasti kierretty. Toisaalta siinä olemme realisteja, että ei tästä todennäköisesti kenenkään pääasiallista elantoa tule. Mutta uuteen levyyn olemme tyytyväisiä ja se on saanut hyvän vastaanoton, että jos sen avulla voisi sitten vähän korkeammalle ponnistaa.
Leinonen korostaa, että bänditoiminnan mielekkyyden ja jatkuvuuden kannalta hyvä porukka on ”hirmuisen tärkeä”.
– Tämä on jo tosi pitkäikäinen bändi. Me viihdymme toistemme seurassa, ja on löytyneet omat työtavat ja oma toimintakulttuuri. Jos tämä alun perin oli klassisen musiikin soittajien sivuprojekti, niin nyt bändissä on juuri tämän musiikin erikoismiehet ja tehdään sitä musiikkia, joka on jokaisen vahvuusaluetta.
•••
J.K. Pohjantähti heijastelee maailman valoja
Tjango!-yhtyeen kolmas pitkäsoitto, helmikuun alussa julkaistu Pohjantähti, on 11 kappaleen kokonaisuus akustista instrumentaalimusiikkia.
Levyn musiikilliset juuret kurottavat moneen suuntaan. Vivahteita voi kuulla ainakin argentiinalaisesta tangosta, ranskalaisesta musette-musiikista, bluegrassista, bossa novasta ja kotoisista kansanlauluista – myös Django Reinhardtin perintö on edelleen vahvasti läsnä.
Bändi kertoo sävellysten aiheiden vaihtelevan ”suomalaisesta selviytymiskapasiteetista” koronapandemiaan, jonka aikana levy äänitettiin. Suurimmasta osasta Pohjantähden sävellyksiä vastaa Juha Savela, mutta kortensa kekoon ovat kantaneet myös Tjango!:n muut jäsenet eli Antti Leinonen, Tero Hyväluoma ja Tarmo Anttila.
Pohjantähti on kaikessa akustisuudessaan ja maanläheisyydessään virkistävää kuultavaa äärimmilleen tuotettuun, synteettisen tuntuiseen valtavirtamusiikin nykysoundiin tuskastuneelle. On ”oikeat” soittimet ja ”oikeaa” soittoa.
Sävellysten tunnelma vie vähän kuin ajattomaan rinnakkaistodellisuuteen milloin pariisilaisille kaduille vaeltelemaan, milloin suomalaisen tai miksei ruotsalaisenkin pellon laitaan päivän nousua ihmettelemään.
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2023. Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemisen eri puoliin syventyviä haastatteluita ja muita artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
