Juttunäytteet

Mitä yhteistä voi olla keskiajan musiikilla, putkisyntikoilla ja high end -audiolaitteilla? Äkkiseltään luulisi, ettei mitään 
– kunnes tapasimme Jonte Knifin.

Luulisi, että tällä aikakaudella puhdas vire 
on itsestäänselvyys. Onko vire kuitenkaan niin yksinkertainen asia?

Digitaalisuus on mullistanut myös PA-kaiutinten maailman. Se tarjoaa päteviä ratkaisuja niin vahvistinpuolelle kuin niitä ohjaaviksi prosessoreiksikin. Aktiivikaiuttimen asema senkun vankkenee.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana on tällä kertaa Lasse Kurki, joka kaivoi muistojensa kätköistä esiin Egotripin ja Anna Puun lisäksi Ipanapa 1 -levyn sessiomuistot.

Uusi Retroscape-sarja perustuu vahvasti Hagströmin vanhoihin lankkumalleihin. Koesoittoon valittiin aikoinaankin varsin yleinen H-III sekä hieman harvinaisemmat luomukset Impala ja Condor.

Synteettinen äänimaailma sekä sille soveltuvat sähköiset ohjainpinnat ja liipaisimet ovat Rolandin ydinosaamista. Tuon osaamisen hedelmiä ladotaan tällä kertaa cajonin koppaan, roppakaupalla, etten sanoisi.

Samae Koskinen on tehnyt viime vuosina mukavasti radiosoittoa saaneita laadukkaita lauluja. Riffin haastattelussa hän paljastaa olevansa lauluntekijänä yhtäältä vanhan liiton mies ja toisaalta tyyleillä leikittelijä.

En muuten muista, olenko koskaan hinkannut mitään testimasiinaa näin paljon. Mainio peli!

Marshall on rakentanut putkivahvistimia vuodesta 1962, ja niinpä uuteen Astoria-mallistoon kiteytyykin yli 50 vuoden kokemus aiheesta.

Rumpali Olli Krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artisti- ja soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. Riffin tentissä Krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista.

Steven John Wilsonia on turha koettaa ahtaa yhteen lokeroon, ja sellaisille aikeille hän viittaa Tampereen Klubin pöydässä kintaalla. Vuonna 1987 perustamansa Porcupine Treen kuutisen vuotta sitten jäihin laittanut mies nauttii tänään sooloartistin vapaudesta, jota maistoi ”saattaen vaihdettava” -taktiikan mukaisesti ensi kerran jo loppuvuodesta 2008.

Revstar-sarjan muotokieli on saanut inspiraationsa perinteikkään japanilais-valmistajan vanhemmista malleista, erityisesti Super Flighter- ja SG2000-kitaroista. Revstar ei kuitenkaan ole uusintapainos, vaan ihan oikeasti uusi Yamaha-kitara, jonka design on hakenut vaikutteita kitaramaailman ulkopuoleltakin.

Täysin uudenlaisella kapselilla toteutettua KSM8-solisti-mikrofonia on saateltu maailmalle kolmella keskeisellä lupauksella: loivempi proximity-efekti, tasaisempi taajuusvaste pääakselilta ja hallitumpi vaimennus muista suunnista.

Lupavapaata 2,4 gHz:n kaistaa käyttävä DMS Tetrad on nelikanavainen digitaalinen langaton järjestelmä, jonka vastaanotin toimii tarvittaessa myös mikserinä.

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa Bluesministeri Esa Kuloniemi.

Tämän vuoden Gibson-mallistoa on luonnehdittu ”paluuna perusasioiden äärelle”, millä viitataan viime vuoden varsin uskaliaisiin ja erikoisiin ratkaisuihin ja etenkin niistä luopumiseen. Tuollainen tulkinta on kuitenkin liian yksioikoinen, eikä tee täyttä oikeutta uutuussoittimille.

Reilun parinsadan rummun valikoimaa vuokraava rumpu-teknikko ja -kouluttaja Veka Salminen on saanut lempinimen ”rumpukuiskaaja”. 
Osuva luonnehdinta miehestä, jolla on vuosikymmenien kokemus rummun syvimmästä olemuksesta.

Kun tallentimeksi käyvät nykyään mobiililaitteetkin, pitää myös perinteisiä mikrofoneja valmistavien firmojen huomioida asia.

Palvottua ja palkittua poprockia päästelevän Pariisin Kevään sieluna hohtaa Arto Tuunela. Mies noudattaa sekä biisinteossa että tuotannossa yhä omia metodejaan ja dogmiaan, mutta myös vastuunjako löytyy nykyään keinovalikoimasta.

Jousikaiku on sähkökitaran perusmauste, joka sopivasti annosteltuna sopii lähes mihin hyvänsä musiikilliseen tyylilajiin. Niinpä myös sellaista jäljittelevän efektin on oltava mukana digitaalisessa kaikupedaalissa, jos mielii puhutella kitaristeja.